Tai ainakin Suomen. Valokuvaaja. Tämän päivän 9.10. 2017 Aamulehden ”Taide ja viihde”
erikoisnumeron kansikuvana oli katsojaa kamerallaan tähtäävä nainen ja
sisäsivuilla hänestä kahden
aukeaman artikkeli lukuisine instagram otoksineen. Henkilötiedoissa tietysti ammatti ensimmäisenä. Eli
valokuvaaja. Itse artikkelin lukemalla sitten selvisi, että kysymys on
optikkoliikkeen myyjästä, joka on ja haluaa pysyäkin ehdottomasti epäkaupallisena
amatöörinä loistavan harrastuksensa parissa lopunkin elämäänsä. Myyjä ammattina
ei vain liene ollut salonkikelpoinen ammattinimike artikkelin kirjoittaneen
journalistin mielestä.
Samassa Aamulehden numerossa oli myös koko aukeaman pituinen
artikkeli tamperelaisen sairaalan yhteydessä olevassa potilashotellissa
toimivasta vauvakuvaamosta, jossa sitä studionaan nimittävän ja käyttävän valokuvausyrityksen
palkkaama kuvaaja tallentaa noin 1000 vastasyntynyttä vuodessa ja toinen
samalla tittelillä, mutta yrittäjänä, toimiva suunnittelee levittävänsä
kyseisen toiminnan kaikkiin Suomen synnytyssairaaloihin. Siis artikkelin
tekstin mukaan. Kuten sekin, että
itse kuvaustapahtuma on ilmainen ja vain tilatuista kuvista maksetaan. Samassa tekstissä oli sivulauseessa se
tieto, että kysymyksessä on yrittäjän ja todennäköisesti myös hänen alaisinaan
toimivien paikallisten ”valokuvaajien” toinen ammatti. Sitä ensimmäistä kummallekaan ei sitten tässä yhteydessä
mainitakaan, vaikka se onkin ehkä heidän varsinainen toimeentulokeinonsa. Yrittäjän
koulutukseksi kuitenkin mainitaan kauppakorkeakoulu. Onko valokuvaaja siis jo
ekonomiakin halutumpi ammattinimike. Tai tuottavammaksi kuviteltavissa.
Pari päivää sitten sama julkaisu hehkutti myös aukeamittain
heidän julistamansa hääkuvakilpailun voittajien kuvia ja haastatteluja. Kaikki
heistä olivat, artikkelin
henkilötietolaatikossa, ammatiltaan valokuvaajia, mutta itse tekstiosasta
ohimennen selviävien leipätöittensä osalta aivan muun ammatin harjoittajia.
Joka kyllä myös näkyi heidän kuviensa ammatillisesta valmiudesta. Tosin tässä valokuvaamisen osa-alueessa
kohdehenkilöiden tunne-ilmaisu onkin se kaupallisen paremmuuden kriteeri. Jota tosin myös hieman kehittyneempi valokuvallinen osaaminen ei olisi ainakaan huonontanut.
Suomea pidetään tittelihulluna maana. Erään, kenties vain urbaanilegendan
mukaan eräs aikakausilehti luetteloi kerran kaikki Suomen ammatit
arvostusjärjestyksessä. Siinä valokuvaaja oli arvostuksessa suunnilleen
kolmannensadanviidenkymmenen paikkeilla käämijän ja karkaisijan välissä. Siinä
luettelossa ensimmäisenä oli arkkipiispa ja viimeisenä paimen. Niistä voinee vetää sellaisen
johtopäätöksen, että k.o. listasta onkin jo aikaa. Jos se edes on totta. Johtopäätöksenä nykytilantesta voisi
päätellä, että valokuvaaja ammattinimikkeenä on sen jälkeen noussut kohisten
haluttavuusluettelossa. Eikä se johdu pelkästään tähän ammattiin pyrkivien monikymmenkertaisesta
ylikoulutuksesta yhteiskunnan tukemana ja erilaisin ammattitutkintonimikkein
virallistamana. Kuitenkin kylmä totuus on se, että valokuvien tuottamisella
ainoana ansaintakeinonaan ansaitsee
Suomessa jokapäiväisen leipänsä alle tuhat ammattilaista, vaikka
kyseistä ammattinimikettä käyttää varmasti jo yli kymmenkertainen määrä. Ellei peräti monikymmenkertainen jos
lähes kaikki vain webbiin kuviaan levittävät sitä jo käyttävät. Omanarvontuntonsa pönkittämiseen.
Itsekin syyllistyn tavallaan samanlaiseen
harhaanjohtamiseen. Käyntikortissani lukee, harrastukseni ja ajankäyttömääräni,
sekä tietysti myös yhden oppisuoritukseni
takia ”laivuri”, vaikka en ole ajanut metriäkään enää lähes kymmeneen
vuoteen rahasta. Sen sijaan osan vuotta ajankäyttöni on lähes yötäpäiväisesti
tuon ammattikuvan mukaista, mutta vain omaksi ilokseni. Tunnen myös lukuisia henkilöitä
jotka voisivat halutessaan ilmoittaa samalla perusteella ammatikseen vaikkapa
”kirjailija” taikka ”puutarhuri” tai ”kokki” tai
”automekaanikko” tai ”muusikko” tai ”koruompelija” tai
”löytöretkeilijä” tai ”kalastaja” tai ”tutkija” tai ”puuseppä” tai ”taiteilija”
tai peräti ”taidemaalari” jne……
Lieneekö tämä ”valokuvaaja” nimikkeen käyttäminen henkilön
muun tai taloudellisesti tuottavamman ammattistatuksen sijaan siis osoitus kyseisen ammatin arvostuksesta ja
haluttavuudesta vai sen yleisnimen antaman potentiaalisen taiteilija-luovuusglorian
hankintamahdollisuudesta nopeimmalla ja helpoimmalla tavalla. Kuka tahansa kun pystyy sen pelkän valokuvan
tuottamaan, jonka eräs lähiaikoina käyty oikeudenkäyntikin erään selfien
tuottaneen apinan tekijänoikeudesta osoitti.
Siksi minusta nyt olisi aika jo alkaa todellisuudessakin
käyttämään tarkemmin spesifioituja ammattikuvaajan toimintasektoria tai ammatillista oppiarvoa ilmaisevia
nimityksiä, mahdollisine kirjaimineen, joita kyllä muissa
vanhemmissa ”vapaissa” ammateissä on jo ammattilaisilla yleisessä
käytössä. Esimerkiksi: tietokirjailija, runoilija, lastenkirjailija, esseisti
tai vaikka huilisti, kitaristi, pianisti, basisti…. Aivan vastaavia ja yleissanaksi jo levinnyttä ”valokuvaaja”
nimikettä ammattimaisempia ja kertovampiakin täsmänimikkeitä on kyllä rittävästi
löydettävissä valokuva-alallakin.
MJK
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti