Poiketen nykyisestä ajankäyttötavastani, mutta hyvin
perustein, olin pohjanmaalla kouluttamassa yhden pitkän päivän. Valmistautuminen siihen ja matkat
junassa antoivat mahdollisuuden päivittää tietoisuuttani sekä nykyisestä alan työtilanteesta
ja valokuvaajakoulutuksen nykyraameista ja pohdiskella. Luvut kertokoot omaa
kieltään siitä, muutamin henkilökohtaisin kommentein.
Vain järjestäytyneestä ammattikunnasta on saatavissa
tarkkoja numerotietoja joten villlien lukumäärä on ollut arvioitava. Sitä varten olen useimmin lisännyt noin
20% löytämiini faktalukuihin.
Työelämän pituuden työskentelyjaksona olen pitänyt n.35 työvuotta
poistumaoletuksissa.
Järjestäytynyt
valokuvaajakenttä työpaikkoineen
osoittautui tällä hetkellä seuraavaksi:
Kuluttaja voi ostaa riitti-
ja muotokuvapalveluja Suomessa nyt n. 240 valokuvaajalta.
Heistä neljäsosa
eli n.60 saa siitä kaiken tai merkittävän osan tuloistaan. Kuukausipalkkaa heistä saa alle 10 muotokuvaajaa. Eli uusia päätoimisia tarvitaan vuosittan n.
2 ja alaa kokeilevia
muutama lisää. Suuntaus on kyllä selkeästi siihen että yhä useampi potentiaalinen asiakas tekee itse
tai teettää riittikuvansa
sukulaisillaan tai kavereillaan.
Liikeyritys voi
ostaa mainoskuvapalveluita Suomessa
alle sadalta alan yritykseltä. Heistä alle puolet eli n. 40 saa
mainoskuvauksesta toimeentulonsa.
Eli ikäpoistumismäärä on n. 1 vuosittain. Tekninen kehitys ja
painotekniikan murros on aiheuttanut sen, että poistuma alalta on ollut
lähivuosina merkittävästi suurempi, mutta toimeksiantojen määrä on vähentynyt
sitäkin nopeamminj joten tilaa markkinoille ei ole vapautunut lainkaan vastaavasti. Palkattuja mainoskuvaajia löytynee enää tuskin 5.
Lehtikuvaajien
määrä on edellä jo mainituista
syistä ja työmarkkinajärjestölähtöisesti vähentynyt myös tasaisesti ja on
tällä hetkellä selkeästi alle 300.
Työehtosopimukseen sidottua kuukausipalkkaa saavien määrä on myös
dramaattisesti pudonnut ja lienee tällä hetkellä sadan paikkeilla ja on
vähenevään päin edelleen.
Ikäpoistuman määräksi vuodessa on arvioitavissa siis enintään kymmenen,
joka sekin on yläkanttiin.
Huolimatta siitä että luontokuvaajien
järjestäytynyt määrä on jo yli 3000, alle sadasosa heistä saa siitä
toimeentuloksi nimitettävissä olevan korvauksen. Työikäpoistumaksi riittää silloin vuosittain noin 1, jonka työtilaukset kulkeutunevat
useimmin kuitenkin alan tuhansille harrastajille ja hyvin organisoituneelle
kuvatoimistobisnekselle.
Palkattuja luontokuvaaja-ammattilaisia ei liene.
Erikoisalojen
valokuvaajat ovat käytännössä
ulkoistettu jokseenkin viimeiseen mieheen, eikä heidän poistumakorvaamisensa
yli yhden vuotuisella tahdilla ole oletettavissa.
Ainoa kuukausipalkkaista tai muuta jokseenkin ennakoitavissa
olevaa vuotuista tuloa saava ryhmä valokuvaustehtävissä, joiden määrä on
pysynyt suunnilleen vakiona ovat koulukuvaajat,
joita on pienehkö palkattujen joukko ja suunnilleen saman kokoinen muun
yritystoimensa ohella sitä tekevä ryhmä. Heidän lukumääränsä tuskin lisääntyy enää, mutta
vuotuinen vaihtelu on ehkä 2
kuvaajan luokkaa. Myöskään aivan valtaosalle heistä tämä tulonlähde ei ole
kokovuotinen.
Ammattimaisesti valokuvataidetta
harjoittaviksi on rekisteröitynyt n. 400 valokuvaajaa joiden ei ainoankaan
tiedetä saavan koko toimeentuloaan teoksiaan tuottamalla ja myymällä.
Joten työmarkkinapoistumaa ei
heidän erikoisalallaan ole edes arvioitavissa. Heidän toimeentulonsa muodostuu
pääasiallisesti alan opetuksesta ja muista yhteiskunnan apurahajärjestelmistä.
Kameraseurojen liiton lähes 4000 rekisteröidyn
jäsenen määrä ei synnytä ainuttakaan alan työpaikkaa kuvaustehtävissä, heidän
valokuvaajatarpeensa liittyy toimituksellisiin ja järjestötehtäviin.
Alan opettajina
niinikään toimii valokuvaajia varsinaisen valokuvaustyön ulkopuolisesti, heidän
lukumääränsä lienee jo nyt mahsimissaan ja heidän vuotuinen vaihtuvuutensa
lienee n. 2-4 haarukassa.
Yhteenvetona on
määriteltävissä, että myös harrastajat mukaan lukien
järjestäytyneen valokuvauskentän
noin 9000 alan henkilöstä,
varsinaisissa ammatillisissa valokuvaustehtävissä elinkeinonaan päätoimisesti
toimii Suomessa tällä hetkellä n.
500 valokuvaajaa. Heidän määränsä on dramaattisesti vähentynyt viimeisen
vuosikymmenen aikana. Se
tarkoittaa todellisuudessa ja täysin realistisesti enintään 20 uuden ammattitaitoisen
valokuvaajan vuosittaista alalletulotarvetta.
Siksipä alan koulutus
edustaa tilastollisesti aivan järkyttävää virheinvestointien kasaumaa. Ja tietysti suoraan veronmaksajien pussista. Tuloksista en ilmaise tässä henkilökohtaista
käsitystäni. Tietoni siitä eivät
ole tällä hetkellä riittävästi päivittyneitä. Tilanne vain julkisista luvuista
poimien on nimittäin seuraava:
Suomessa koulutetaan ammatillisiin valokuvaajatehtäviin nuoria
ja aikuisia 26 oppilaitoksessa joista 25 perustuu yhteiskunnan rahoitukseen ja
yksi on yksityinen, joka on myös ainoa vain valokuvaukseen keskittynyt ja työelämälähtöiseen työskentelyyn
sitoutunut. Näiden oppilaitosten
jakauma on tällä hetkellä seuraava:
Yliopisto/korkeakoulutasoisia on 3 joista 2 on erikoistunut valokuvataiteen sektorille ja
yksi kuvajournalismin. Kaikkien näiden keskimääräinen koulutusaika on noin 6
vuotta/tutkinto.
Ammattikorkeakoulutasoisia
tutkintoja suoritetaan 4 yhteiskunnan rahoittamassa oppilaitoksessa, joista 3
on suuntautunut valokuvataiteeseen ja 1 kuvajournalismiin.
Keskimääräinen koulutusaika näissä on n. 4 vuotta/tutkinto
Toisen asteen
valokuvaajatutkintoon tähtääviä
kokopäivätoimisia oppilaitoksia
on 6 kpl joissa tutkinto useimmiten saavutetaan 2 vuoden opintojen tuloksena. Nämä
tutkinnot ovat muodollisesti työelämälähtöisiä, mutta niiden todellinen taso ja
suuntautumispainotus vaihtelee melkoisesti.
Eri tavoin
suuntautuneita kansanopistoja,
joissa toteutetaan valokuvaajan
ammattiin tähtääviksi ilmoitettuja noin lukuvuoden kestäviä ja osallistujillekin maksullisia opintoja sekä niiden
jatkolinjoja on Suomessa nyt 8
kpl. Niidenkin rahoitus perustuu
merkittävään yhteiskunnan tukeen per/tutkinto-opiskelija.
Edellisten lisäksi aikuiskoulutuksen
nimikkeellä toteutetaan ammattivalokuvaukseen liittyviin tutkintoihin tähtäävää koulutusta vielä 5 muussa
oppilaitoksessa. Alan ainoa yksityiseen rahoitukseen ja ainoana kaikkiin
kolmeen työelämän tutkintoon tarjoavaa reittiä toteuttava oppilaitos on tässä
ryhmässä.
Joten viimeinen
yhteenveto:
Edellämainituista oppilaitoksista valmistuu äärimmäisen vaihtelevalla
tutkintopätevyys- ja taitokirjolla ammatillisiin valokuvaustehtäviin vuosittain aina vähintään 150 ja
toisinaan yli 200 nuorta aikuista,
joiden pyrkimyksenä on ollut opintonsa aloittaessaan kouluttautua turvallisiin
tuloihin ja tulevaisuuteen
mielenkiintoisessa ammatissa tai tehtävissä. Ja usein myös merkittävän opintovelan maksuun. Sen lisäksi,
että yhteiskunta on sijoittanut tähän vuosittain taustaresurssoinnin useammalle
opiskelijalle kuin mitä alalla on kaikkiaan työpaikkoja.
Joten vain parhailla tästä
massasta on mitään mahdollisuuksia löytää elämäntehtävänsä ja tyydytyksensä
tältä kentältä. Muut
harhaanjohdetaan
koulutusjärjestelmän
älyttömyyden ja harkitsemattomuuden alttarille. Myös veromaksajien ja tulematta jäävien
veronmaksuun kykenevien valokuvaajien vahingoksi. Sekä alan hinta- ja työehtotilanteen täydelliseksi
sekoittamiseksi. Hyvin erikoista valtiossa, jonka perustuslaki määrittelee
työvoiman olevan yhteiskunnan erityisessä suojeluksessa.
MJK
Tuo asia on mutuna ollut kaikkien tiedossa jo kauan. Hienoa, että nyt on mietitty selkeitä lukuja ja faktaa. Selvät lukumäärätiedot ovat aina vakuuttvampia.
VastaaPoistaValokuvaushan sinänsä ei ole mitenkään poikkeus tuossa koulutushypessä. Esim. kuvataiteilijoita koulutetaan täyttä päätä ainakin kahdessa ammattikorkeakoulussa, vaikka Suomessa ei tiettävästi ole yhtään kuvataiteilijan työpaikkaa.
Kiitos keskusteluun liittymisestä Sakari, aina tarvitaan muita näkökulmiakin. Tarkastin piruuttaan tuon kuvataiteilijatilanteen. Ammattilaisiksi rekisteröityjä ja Suomen taiteilijaseuran sellaisiksi rankkaamia on nyt n. 3000 ja ulkopuoliset villit ammattikuvataiteilijat päälle. Se tarkoittaa n. 100 taiteilijan vuosittaista ikäpoistumaa, jos ikää pidetään kuvataiteiljan uralla jonain kriteerinä.. Nämä siis olisi koulutuksella korvattava, jos tuota kokonaismäärää on pidettävä sopivana, mitä henkilökohtaisesti ihmettelen. Kuitenkin maassamme toimii nyt heidän kouluttamisekseen 1 yliopistotasoinen , 5 amk tasoista ja 8 kansanopistotasoista koulutuslaitosta joissa heitä opiskelee tällä tavoitteella säännöllisesti, lisäksi aikuiskoulutuksen puolelta löytyy vielä 2 ja kuvataidelukioita ainakin 10. Eiköhän se tarve tule siinäkin vähintään yltäkyllin katetuksi. Valokuvaajiin verrattuna eräs keskeinen ero lienee myös siinä, että useimmat valokuvaajaksi opiskelemaan lähtevät odottavat löytävänsä mahdollisuuden leipäpuuhun, mutta kuvataiteilijaopintonsa aloittavat ovat tietoisia valintansa suunnattomista riskeistä. Valokuvaajia odottaa myös väistämättä sellaisia yhteiskunnallisia perusvelvollisuuksia kuin tulo- ja alv vero joiden osuutta kuvataiteilijan ei käytännössä juurikaan tarvitse varautua budjetoimaan yhteikunnan tarpeisiin.
PoistaKun määrittelin, että valokuvaajista n.10 % parhaimmisto sijoittuu jotenkin alalle aikanaan, kuvataiteilijoista menestymisprosentti lienee aivan olennaisesti tätäkin pienempi. MJK
Itse edustan tuota erikoisalojen valokuvaajien joukkoa, sairaala kuvaajaa. Vaikka Matti aina hyvin viisaita kirjoitteleekin niin aina ei voi onnistua. Erikoisvalokuvaajien joukkoa Matti piti jo lähes kokonaan ulkoistettuna. Mielestäni tämä tuskin pitää paikkaansa, koska monet näiden erikoisalojen valokuvaajien työtehtävistä ovat sellaisia että on juridisesti helpompaa kun työntekijä on palkkasuhteessa kuin esim. omana yrittäjänä toimiva valokuvaaja.
VastaaPoistaKiva, että reagoit Jarmo. Tällä tavalla saamme lisää informaatiota yhteiseksi tieto-omaisuudeksi. Blogini perustuu, kuten siinä mainitsin, alan järjestöjen rekisteröityihin tietoihin. Niissä ei ole enää lainkaan erikoisalojen valokuvaajien tietoja, ja jokainen henkilökohtaisesti tuntemani, varsin usea sairaalapuolenkin osaaja on sananmukaisesti ulkoistettu omaksi yrittäjäkseen palkkalistoilta, vaikka työtehtävät ovatkin entiset. Eli toimivat täysin omalla yrittäjäriskillään. Lisäksi olen hyvin harmissani siitä, että aikanaan 70 luvun alkuvuosina toteutettu erikoialojen valokuvaajien suuntautumisperukoulutus on jo vuosikymmeniä sitten poistettu valtion resurssoimista opinnoista. MJK
Poista"Juridisesti helpompaa" antaa hieman väärän kuvan tilanteesta. On monia hommia, joita ei voi tehdä yrittäjänä, kun yrittämisen ehdot eivät täyty. Kuten vaikka hoitaa jotain virkaa. Jos sairaalassa on sairaalafyysikon virka, niin sitä hoidetaan työsuhteessa halusipa fotari tai ei.
PoistaTakavuosina verottaja jopa purki yrityksiä, kun niiden avulla kierrettiin veroja ja sosiaalmaksuja. Mm. Heikki Kinnuselle kävi näin, kun "yritys ei näyttele", kuten verottaja asian ilmaisi.
Kokonaan toinen juttu on se, että faktillisesti työsuhteisia pakotetaan yrittäjiksi. Ammattien lista on pitkä ja kaikki sieltä ravintoketjun alapäästä. Siivoojia, konttorityöntekijöitä, valokuvaajia, kääntäjiä, . . . Silloin mitkään työehtosopimukset, joukkovoiman käyttö ja muut normaalit työntekijälle kuuluvat oikeudet eivät koske heitä. Esimerkiksi SMF ei hyväksy Suomen Freelance journalistit ry:tä neuvotteluosapuoleksi, vaan "neuvottelee" sopimukset erikseen jokaisen freen kanssa. Yksi tämän syntyneen tilanteen syistä on juuri mainittu valokuvaajien tolkuton ylikoulutus. Mediatalot ovat kuin leijonat gnu-lauman vuotuisen vaelluksen osuessa kohdalle. On varaa valita.
Mediakoulutusta yritettiin taannoin supistaa. Nousi hirveä meteli. Kenen taholta? No tietenkin niiden, joita se eniten puraisee. Eli koulutusta antavien tahojen. Mieleen nousee kuva muinaisesta TV-uutisesta. Vesihallitus aiottiin lakkauttaa. No. Toimittaja meni vesihallituksen pääjohtaja Simo Jaatisen luokse ja kysyi, tarvitaanko vesihallitusta. Tarvitaan, vastasi Simo.
Kirjoitin yllä sairaalafyysikko vaikka piti sanoa sairaalavalokuvaaja. Tästä kuitenkin hutera aasinsilta yhteen näkökulmaan valokuvakoulutuksen suhteen.
VastaaPoistaUskon, että valokuvaus tulee olemaan jatkossa entistä enemmän ammattia "avustavassa" roolissa. Esimerkiksi minä saan merkittävän osan tuloistani kirjoittamalla fysiikasta ja kuvittamalla juttujani. Lisäksi kuvaan paljon fysiikan oppimateriaalia.
Minulla on fyysikon, opettajan ja valokuvaajan koulutus. Tämä on selkeästi tulevaisuuden trendi. Pelkkä fotarin koulutus on kuin panisi munat yhteen koriin, joka on valmiiksi reikäinen ja reilusti kallellaan. Tilanne on hieman sama kuin kielten opiskelijoilla. Pelkkä vieraan kielen hallinta ei ole erityisen kovaa valuuttaa työmarkkinoilla. Seuratkaa vaikka kääntäjien tämän hetkistä tilannetta.
"Suomessa koulutetaan ammatillisiin valokuvaajatehtäviin nuoria ja aikuisia 26 oppilaitoksessa joista 25 perustuu yhteiskunnan rahoitukseen ja yksi on yksityinen, joka on myös ainoa vain valokuvaukseen keskittynyt ja työelämälähtöiseen työskentelyyn sitoutunut."
Oletan, että yllä mainittu yksi on VVI. Saa korjata, jos erehdyin. Ainakin silloin, kun itse opiskelin kyseisessä oppilaitoksessa, niin sen tulovirroista merkittävä osa tuli yhteiskunnan rahalla pyörivästä oppisopimuskoulutuksesta. Kokonaan ilman yhteiskunnan rahoitusta ei tässä maassa valokuvakoulutusta pysty järjestämään.
Kokonaan toinen juttu on sitten se, että näistä aikuisten ammatillisiin näyttökoetutkintoihin tähtäävistä oppilaitoksista vain kyseinen VVI on ainoa on tolkulliset kriteerit täyttävä. Sekä opetuksen että tutkintojen osalta. Tämä karu tosiasia tuli minulle vähintäänkin selväksi toimiessani tutkintoja valvovassa Kuvallisen Ilmaisun Tutkintotoimikunnassa vajaan parin kauden aikana joitakin vuosia sitten.
Kiitos taas täydennyksestä Timo. Viitaten tuohon rahoituskäsitykseesi, VVI:n tämän päivän tilanteesta en ole ulkopuolisena perillä, mutta kyseisen oppilaitoksen rahoituksella, vuokrilla, palkoilla ja hankinnoilla ei minun aikanani ollut mitään tekemistä valtion rahoituksen kanssa. Ainuttakaan hakemusta minkäänlaisesta resurssoinnista sieltä milloinkaan mennyt yhteiskunnan suuntaan, päinvastoin, eli VVI maksoi myös alv;n jokaisesta laskuttamastaan sentistä, asia joka ei edes koske yhteiskunnan oppilaitoksia. VVI toteutti osana normaalia toimintaansa alihankkijana omalla kustannuksellaan ja kalustollaan koulutusprojekteja, joita useakin eri kuntayhtymä ja muukin yhteiskunnan ja liike-elämän yhteisö sekä yksityiset valokuvaajat siltä asiakkaana ostivat. Siinä kaupassa kilpailtiin avan normaaleilla työelämän tarjouksilla muiden samaa palvelua toteuttavien yhteiskunnan rahoittamien oppilaitosten kanssalaadulla ja hinnalla kilpaillen ja toisinaan hävittiin, toisinaan voitettiin erillisiä oppilaita, joita kukin tarjous koski. Samalla hinnalla sekä ostajakuntayhtymälle, että yksityiselle valokuvaajalle. Yhteiskunnan rahoittaman koulutustoiminnan rahoitusautomaatin, jossa syyskuisen päälukulaskennan perusteella oppilaitos saa määräsumman tehtäviensä hoitoon seuraavaan tammikuuhun ja sitten siitä taas seuraavaan syyskuuhun, kanssa VVI:llä ei ollut mitään tekemistä. Ainoa rahoituskanava oli asakkaalle myyty koulutustulos. Jonka kuka tahansa asiakas olisi voinut halutessaan ostaa keneltä muulta tahansa, jos olisi heidän myymänsä laadun kelpuuttanut. Vuosia VVI toimi kuitenkin myös ilman tätä yhteiskuntataustaista asiakaskuntaa, vain yksityisten asiakkaiden varassa. MJK
PoistaVVI:llä on hyvä nettisivut, joiden sisällön perusteella voi tehdä myös taloudellisia johtopäätöksiä.
Poista"VVI on ammattivalokuvaajien ja käyttökuvaan keskittyneiden kuvallisten viestijöiden perus- ja jatkokoulutusta järjestävä oppilaitos. Pääasiallisena koulutusmuotona on työelämän tutkintoihin valmistava monimuotokoulutus.
VVI:ssa on mahdollista opiskella kuvallisen ilmaisun perustutkintoon, valokuvaajan ammattitutkintoon tai valokuvaajan erikoisammattitutkintoon valmistavassa koulutuksessa ja suorittaa tutkintoon kuuluvat näytöt valmistavan koulutuksen aikana.
Perustutkintoryhmissä koulutus on maksutonta (opiskelija maksaa vain näyttötutkintomaksun). Ammatti- ja erikoisammattitutkintokoulutukset voi suorittaa oppisopimuskoulutuksena tai itse maksaen.
Vuosittain VVI:ssa aloittaa 2-vuotisessa perustutkintoryhmässä opiskelunsa 30-35 oppilasta.
Ammattitutkintoryhmässä opiskelu kestää n. 1,5 vuotta. Ryhmä aloittaa tarvittaessa joka vuosi, oppilaita ryhmässä n. 20.
Erikoisammattitutkintokoulutus kestää n. kaksi vuotta, ja ryhmän koko on yleensä 15-25 oppilasta.
Lyhytkursseja järjestämme 10-15 kertaa vuodessa. Niissä opiskelijoita on keskimäärin 15/kurssi."
Minun kokemukseni perusteella pitkillä kursseilla ei ole kuin oppisopimuskoulutettavia. Ainakin minun aikanani aloittaneet, mutta syystä tai toisesta sopimuksen ulkopuolelle jääneet poistuivat muonavahvuudesta aika vikkelään.
Kokonaan ilman yhteiskunnan tukea järjestetään VVI:ssä lyhytkursseja, joilla vuosittain yllä olevan mukaan on 150-200 kurssilaista, maksaen yhteensä siis 15000 - 20000 euroa. Sillä ei kovin kummoista toimintaa pyöritetä.
Pääosa tulosta tulee siis noin 75 henkilön ammatillisesta koulutuksesta, josta suurin osa on oppisopimuskoulutusta, siis yhteiskunnan kustantamaa. Jos tuki on noin 1500 euroa per oppilas, niin tuloa kertyisi noin 110.000 euroa vuodessa. (Summaa en tiedä, päättelin sen oman koulutukseni tasosta) Taas saa korjata, jos summat ja johtopäätökseni ovat vääriä.
Kokonaan toinen asia on se, onko yhteiskunta saanut sijoitukselleen katetta VVI:n tapauksessa. Tähän vastaan vain oman kokemukseni perusteella, joka ei ole kuitenkaan ihan vähäistä.
On. Katsottiin asiaa absoluuttisella tai varsinkin suhteellisella asteikolla. Esimerkiksi minut VVI on kouluttanut siten, että minulla oli rohkeutta vaihtaa ammattia turvallisesta virasta epävarmaksi yrittäjäksi. Totta kai tämä tekee myös minun näkemykseni jossain määrin turhan subjektiiviseksi, mutta haittaako tuo. Pointtini kuitenkin on, että ilman yhteiskunnan tukea ei tänä päivänä ole mahdollista järjestää jatkuvaa korkeatasoista ja tavoitteellista valokuvakoulutusta.
ALV:n suhteen kommentti, että alv:tä maksava saa myös vähentää omien ostostensa alv:n. Toki työvoimavaltainen pulju, kuten VVI ei tästä vähennysoikeudesta juuri hyödy.
Olen myös ihmetellyt tätä politiikkaa, että miksi valokuvaajia koulutetaan niin hirmu suuri määrä työttömiksi. Mukana näissä kouluissa tietenkin on jokin määrä ihmisiä, joka haluaa vain oppia valokuvaamaan paremmin harrastuksena, tai sivutoimena. Tämä on tosin vain murto-osa alan opiskelijoista.
VastaaPoistaOsa Suomessa koulunsa käyneistä valokuvaajista tähtäävät myös ulkomaille, mahdollisesti maahan, jossa työllistyminen alalla on helpompaa. Tämäkin vain murto-osa, mutta kun pienissä luvuissa pyöritään niin voidaan kuitenkin puhua jostain prosenteista. Tähän tietenkin vastapainona pitää ottaa huomioon ne henkilöt, jotka opiskelevat alaa ulkomailla ja sitten tulevat Suomeen alalla työllistymisen toivossa. Uskon kuitenkin, että vienti on isompi osa tästä liikenteestä.
Tuntuu, että valokuvaus on tällä hetkellä jonkinlainen muotiharrastus ja tosi moni haluaa olla valokuvaaja, kylmä fakta vaan ikäväkyllä on se, että kaikille ei riitä hommia työksi asti. Hyvä että olet näin tuonut asian esille ja toivon että tää huomion osoitus ottaisi vähän enemmänkin tuulta purjeisiinsa. :)
Hauska katsoa näitä tilastoja ja sitä miten vahva usko ihmisten avuttomuuteen rakentaa itselle työtä. Jos näihin tilastoihin on uskomista, ei Suomessa eikä maailmallakaan tulevaisuudessa tarvita enää valokuvaajia.
VastaaPoistaItse olen näitä hulluja kansalaisopiston opiskelijoita, jotka on tuhlannut aikaansa opettelemalla lisää valokuvauksesta, ajatuksena harjoittaa sitä päätoimisena ammattina tulevaisuudessa. Olen aikaisemmin toiminut 13 vuotta yrittäjänä, eikä mielestäni kaikilla sektoreilla mitään ruuhkaa kuvaajista ole. Yrittäjänä aion toimia jatkossakin, vain eri alalla mitä aiemmin.
En ole kovin järjestäytyvää sorttia, mutta en myöskään halua tallata muiden jalanjälkiä enkä varpaita. Esimerkiksi lehtikuvaajilla ei varmasti ole kovin ruusuisa tulevaisuus.
Ihmettelen vain, miten kuvatarjonnan ja kuvatarpeen jatkuvasti lisääntyessä, voisi tämä varsin pieni joukko valokuvaajia ja tulevaisuudessa siihen valmistuvia ihmisiä tarjota kaiken tarvittavan kuvamateriaalin mitä erilaisiin medioihin ja yleisölle tarvitaan. Kyseessä on suunnaton määrä kuvaa, missä tietysti kilpaillaan rivissä myös kasan kouluttamattomia harrastajia kanssa. Kysyntää löytyy varsin monen tyyppiselle ja tasoiselle kuvalle ja varmasti myös alueille, mistä ei ainakaan ammattimaisia kuvaajia ole vielä näkynyt.
Olen varma, ettei kaikkien tarvitse kouluttautua saman kaavan kautta, sen verran laaja valokuvan koko genre on. Väitän, että varsin monella tasolla järjestetään koulutusta, joka on varsin monipuolista ja ammattitaitoista. Itse olen käynyt kahta kansalaisopistoa, joissa on ollut hyvin keskenään eri sisältöinen opetus. Olen varsin tyytyväinen molempiin opinahjoihin, nykyinen opinahjoni on 2 lukuvuoden mittainen täyspäiväinen valokuvaopiskelu. Vaikka opiskelu siellä ei ole varsinaisesti ammattiin valmistava, uskallan väittää, ettei ammattitietous ole sen vajavaisempi kuin muistakaan. Lisäksi olen vuoden mittaisen iltalinjan käynyt, jossa jo siinäkin alaa paljon käytiin läpi.
On suurimmaksi osaksi henkilöstä kiinni, miten valmis nykyisille markkinoille ja työelämään on. Toivottavasti myös ollaan innokkaasti tarjoamassa sitä työpanosta missä sille on käyttöä.
Samalla tavalla, kun keskiasteen oppilaitoksissa tai akateemisissa opinahjoissa, ei välttämättä millään muullakaan tasolla voida taata, että henkilön hakeutuessa opiskelemaan jossain tuetussa tai tukemattomassa opinahjossa, että oma motivaatio ja ajatus on täsmälleen se ainoa työ ja tehtävä mitä henkilö haluaa elämällään tehdä. Monet siirtyvät läheisiin ammatteihin ja jatkavat ehkä hieman toisella alalla. Niistä nämä tilastot eivät kerro. Onko vaikka toimittaja, joka on kansanopiston valokuvauslinjan suorittanut, jotenkin väärällä alalla, tai valokuvausyrittäjä. Edellisestä vuosikurssista alalla on kuitenkin melko moni ja niistä moni edelleen jatkaa ylemmissä opinahjoissa opiskeluaan.
Vaikka valokuvaus on itselle myös harrastus, ei se tarvitse olla mikään muoti-ilmiö, aktiivisesti olen pitänyt kameraa 24 vuotta. Mielestäni jos motivaatio on kohdallaan, tarvitaan jokaista motivoitunutta valokuvaajaa, kuten kaikilla muillakin aloilla.
Hienoa Martti , että teitä innokkaita ja realistisesti alaan suuntautuneita riittää, kuten tilastoista ja tilanteesta ilmenee, hyville on aina haastavia ja mielenkiintoisa töitä. Nyt ja tulevaisuudessa sellaisen hyvän on vain oltava laaja-alaisesti paljon parempi kuin mikä riitti vielä vuosikymmen tai pari sitten. Ne soitellen sotaan lähtevät ovatkin juuri ne ongelmat, kuten muillakin aloilla. Valokuvaajan ammatissa myös koulutuksen äärimmäisen surullinen määrä ja kirjava taso sillä lailla kärjistyy, että alalle tulee sadoittain niitä, joiden oma käsitys ammattitaidostaan on kääntäen verrannollinen todellisuuden kanssa. Hyvä esimerkki siitä on esimerkiksi se, että kun alan työelämän tutkintoja antava toimikunta antoi tälle sekalaiselle oppilaitoslaumalle määräyksen, että työelämän tutkintojen läpäisyportfoliot tulee julkaista oppilaitoksen nettisivuilla, sinne hakeutuvien todelliseksi ja realistiseksi informaatioksi, monenko luulet sitä noudattaneen. Otapa selvää.
PoistaMJK
Minun toimikunta-aikana annettiin SUOSITUS, että referenssikuvia olisi syytä olla oppilaitoksen sivuilla. Kun vain VVI:n sivuilta niitä löytyi, niin niitä pidettiin epävirallisina standardeina. Tosin muiden oppilaitosten tutkintojen suorittajat eivät päässeet lähellekään tätä laatua, mutta se on sitten toinen tarina.
PoistaNykyisestä käytännöstä minulla ei ole tietenkään tietoa, kun en ole enää toimikunnassa.
Varsinaisella tämän tilanteen sylttytehtaalla vuosia toimineena, kuten minäkin, olet juuri asian yytimessä Timo. Ikävä kyllä sitä ei ole sanomassa kukaan muu kuin me jo työelämän ulkopuolella ja siten turvassa cv:mme osalta olevat. Tilannehan on syntynyt, ainakin tällä valokuvaualalla siitä, että jo vuosikymmenet se yhteiskunnan rakenteellinen elin, jolla on muodollinen valta sekä tutkinto-oikeuksia eri kouluille jakaa, että heidän laaatulupauksiensa pitämistä valvoa, on tehty eri keinoin täysin hampaattomaksi mitään todellisia päätöksiä tai sanktioita antamaan.
PoistaTilanne alan kehityksen ja laatutason turvaavia toimenpiteitä vaativissa tilanteissa on ollut jo vuosikymmenet se, että alan ammattitaitoa ja työelämän todellista etua todellisuudessakin ajavat tutkintotoimikunnan jäsenet vaihdetaan kokemattomanpiin ja jollei se keino tepsi , toimikunta ohjeistetaan uudelleen ja tarvittaessa päätöksien juridisena taustana olevat määräykset kirjoitetaan uudelleen niin löysiksi vaatimuksiltaan, että minkä tasoinen oppilaitosyhteisö tahansa saa sananmukaisesti myydä alan tutkintoja minkä tasoisille osaajille tahansa, minkä tasoisilla kouluttajilla ja tutkintojen tarkastajilla tahansa.
Eikä tästä asiasta muodollisesti vastuussa olevalla virallisella elimellä ole tämän huijausketjun torjumiseksi käytössään mitään todellisia sanktioita tai edes asian selvitysvaltaa. Tulos on nyt näkyvissä jo tässä laajuudessa ja suunta on edelleen huonompaan ja entistä sekavampaan tilanteeseen. MJK
Tästä voisi kirjoittaa pitkästikin, mutta totean nyt tässä itse asiasta kuultuna, etä kyseinen kuvallisen ilmaisun tutkintotoimikunta on totaallinen kumileimasinelin. Ei se ole siellä istuvien vika, siitä on tehty sellainen. Valokuva-alalla tämä ominaisuus luultavasti korostuu erityisesti. Toki se on ainoa, jossa olen itse istunut. Vaikka itse siitä jättäydyin vapaaehtoisesti pois, niin eipä pahemmin pyydelty jatkamaankaan. Pidin sitä selkeästi positiivisena signaalina.
VastaaPoista