"Hyvä itsetunto syntyy siitä, kun tuntee itsensä
hyvin", sanoi arvostamani kouluttaja Olavi Tähtelä. Minulle
merkityksellisessä valokuvaajanettiryhmässä AIVOLAINARINKI, syntyi keskustelua
lähiaikojen omakuvapainotteista näyttelyistä. Sekä maalareiden, että
valokuvaajien. Omakuvia olen
tehnyt ja teettänyt oppilaillani satoja, ellei peräti tuhansia. Sellainen on
myös yhtenä pääsyvaatimuksena
mainitsemaani suljettuun nettiryhmään. Niin kirjallisena kuin
kuvallisenakin. Seuraavasta syystä.
Kuvantekijän visuaalinen omakuva on poikkeuksellisen
merkittävä palanen hänen identiteettiään, ammattitaitoaan ja henkistä
kasvuaan. Siihen kristallisoituu
usein hänen ulkonäkönsä, mutta aina henkinen tilansa, toimintansa ja
ammattitaitonsa. Omakuvaa tehdessään kuvantekijä on vapaimmalla kuviteltavissa
olevalla kentällä, eli vain itselleen vastuussa jokaisen kuvansa jokaisesta
neliömillimetristä, niin visuaalisesti kuin sisällöllisestikin. Hän ei voi puolustella sen laadun
puutteita ja ilmaisusisältöä tilaajan tai muunkaan ulkopuolisen vaatimuksilla
tai odotuksilla. Ainoa syyllinen näkyy peilistä. Itsetutkistelun paikka
sille, joka on suhtautunut tähän
mahdollisuuteen välinpitämättömästi. Tulos on kuitenkin aina niin totta, kuin
tekijästään voi sanoa. Niin virtuoosimainen tai mitäänsanomaton kuin
tekijänsäkin. Riippumatta teoksen toteutusmuodosta ja usein aihepiiristäkään.
Minulle jokainen jokaisen tekemä, niin taiteellinen teos kuin elämän ja tekojen
valintakin, on aina tekijänsä omakuva. Niin hyvässä kuin pahassakin.
Omaakuvaa luodessaan elämäntaiteilija voi paljastaa palan
itseltäänkin kätketyintä minuuttaan tai
valehdella uskottavasti itselleen ja kanssaeläjilleen haluamaansa kertomusta
omasta ihmisyydestään ja arvoistaan.
Omakuva voi siis olla hänen rehellisin tekonsa tai suurin huijauksensa.
Hyvä itsetunto tarkoittaa mielestäni esimerkiksi sitä, että tekijä tietää
kumpaa hän on kynällään, kamerallaan, siveltimellään, työkaluillaan tai
teoillaan sillä kertaa tuottamassa. Ammattitaitoa on sitten se kuinka hän sen päämääränsä
saavuttaa. Tärkeää on lisäksi hahmottaa, miten kyseinen teko vaikuttaa siihen,
mikä hän nyt on ja siihen, mitä hänestä on tulossa. Jokainen syvällisesti paneuduttu
ja viimeistelty omakuva on tärkeä askelma hänen kehityksensä tikkailla. Ne
vähemmän tärkeät "välityöt" ovat myös tarpeellisia harjoituksia hänen
matkallaan puhtaampaan sisältöön ja ilmaisuun.
Olen syventynyt analyyttisesti satoihin pyynnöstäni
tehtyihin valokuvaajien omakuviin. Usein myös tekijänsä kirjoittamiin perusteluihin
niistä. Niistä olen lukenut pilkuntarkasti tekijänsä sen hetkisen tilan,
ammattitaidon ja myös kouluttajana minulle merkityksellisemmän viestin, hänen
asenteensa ammattitaitonsa kehittämiseen ja usein elämäänkin. Pelottavaa on
mitä kaikkea niistä voi nähdä,
tietämättä kuitenkaan sitä, onko kysymyksessä totuus, vai sekä tekijänsä, että
katsojan uskottavaksi tarkoitettu taitava vale. Lahjomattomasti se paljastaa
kuitenkin aina, onko tuotos tehty syvällisellä paneutumisella itsensä etsintään
ja ymmärtämiseen vai välinpitämätön huitaisu opiskelun osana pois tieltä huolimattomasti ja
vastuuttomasti.
Omakuvan tekoon ja tarkasteluun kannattaa aina suhtautua
vakavasti, vastuullisesti ja ahkerasti. Valmiina se on sinulle ainutlaatuinen
työkalu ja avain siihen, mitä voit ja haluat itsestäsi löytää, halutessasi
edelleen kehittää tai tarpeettomana poistaa.
MJK
