Oppijan oikeudet?

                                              

”Eikö tuollainen työtapa ole sellaisen teoreettisen ihanneopettajan puuhia, jota ei edes voi olla olemassa” sanoi opetushallituksen ylitarkastaja, kun kysyin kerran häneltä mielipidettä työssäni käyttämästäni opetustilanteen kehittämiskyselylomakkeesta.                                                                             Vastasin että ”minusta jokainen aikuisten ammatillisen koulutuksen opettaja, joka ei  ponnistele tinkimättä ja koko ajan juuri tähän työskentelytapaan, on ymmärtänyt työnsä luonteen väärin”.

Mielipiteeni perustuu tähän kyselyyni vastanneiden yli kahden tuhannen eritasoisen ja –tavoitteisen oppijan ilmaisemiin kokemuksiin ja heidän kehityksessään huolella seuraamiini oppimistuloksiin. Vaikka tällä kyselylläni on myös yleisiä opetuksellisia ulottuvuuksia, minun kokemukseni tämän käytöstä ja soveltamisesta painottuu erityisesti ammattivalokuvaajia, -graafikoita ja ns. luovien alojen käden taitojen  ammattiin valmistavaan koulutukseen. Vastaajina ovat olleet aikuiset henkilöt, joilla useimmilla on kokemusta myös työelämän todellisuudesta.

1.     Oliko opettaja selkeästi valmistautunut juuri tähän sinun ryhmäsi opetuskertaan?

2.     Oliko hän poikkeuksetta päivittänyt tietonsa sinun ryhmäsi aikaisemmasta osaamisesta ja tutustunut ennakkoon huolellisesti niihin etätehtäviinne, joiden osaamistasosta tällä kertaa on tavoitteena edetä.

3.     Oliko opettaja nähnyt vaivaa ja kiinnittänyt sekä koko opetusjaksoaan, että tätä nimenomaista kertaa suunnitellessaan huomiota erityisesti juuri sinun ryhmäsi todellisiin pulmiin ja kehitystarpeisiin?

4.     Oliko mielestäsi tämän opetustapahtuman toetutuneeksi lähtökohdaksi otettu selvästi sinun oppimisesi, luettelomaisesti ja koneellisesti etenevän luennoinnin sijaan?

5.     Selvittikö opettaja kunkin käsiteltävän uuden asiakokonaisuuden merkityksen ammatillesi ja täsmällisen oppimistavoitteen johon juuri tässä jaksossa tullaan pyrkimään?

6.     Oliko jokainen tämän kerran pienempi oppijakso tai tilanne looginen jäsennelty kokonaisuus, jossa sen varsinainen uusi oppiaines käsiteltiin mielekkäästi ja tarkoituksenmukaisesti?

7.     Jatkettiinko tämän kerran uuden oppiaineksen työstämistä riittävän kauan tai saitko siihen ohjatun etämahdollisuuden, kunnes sinusta tuntui, että uusi asia tai osaaminen todella selvisi sinulle.

8.     Käytettiinkö uuden taitotasosi kehittelyssä sinulle tuttuja ammatillisia tai muuten selkeitä ja asian ydintä havainnollistavia esimerkkejä?

9.     Painotettiinko selkeästi avainkohtia ja kerrattiinko tai havainnollistettiinko riittävän usein kaikkein tärkeimmät asiat?

10.  Saatiinko sinut selkeästi kiinnostumaan tämän kerraan opittavasta asiasisällöstä?

11.  Halusitko ryhtyä myös itse ottamaan lisää selvää tähän opetuskertaan liittyvistä keskeisistä asioista?

12.  Koitko tunteen, että halusit oppia tai omaksua sen, ja työskennellä sen lisäämiseksi omaan osaamiskyvykkyyteesi.

13.  Saitko opetettavista asioista tunteen, että juuri tämäkin asia on juuri sinun tarpeeseesi jatkossa käyttökelpoista ja sovellettavissa olevaa tietoa?

14.  Saitko mahdollisuuden luontevasti keskeyttää tarvittaessa, jos oppiaksesi halusit kysyä jotain mitä et vielä ollut täysin ymmärtänyt?

15.  Pystyitkö (uskalsitko ilmaista sen) myös olemaan eri mieltä opetettavasta asiasta tai opetustapahtuman kulusta ja tavoitteista? Voitiinko siitä tarvittaessa puhua ja yhdessä selvitellä asiaa?

16.  Huomioitiinko opetuksessa toivomiasi perusteltuja muutoksia, jos ne oli ensin yhdessä todettu hyödyllisiksi ja asiallisiksi?

17.  Saitko tehtäviesi käsittelystä tunteen, että olet myös ihmisenä kuultu, huomioitu ja sen ansaitessasi myös arvostettu?

18.  Saitko tunteen, että sinun etätehtäviesi arvioinnin ja käsittelyn tavoitteena oli selvästi juuri sinun ammatillisen ja taidollisen suoritukykysi systemaattinen kehittäminen?

19.  Oliko opettajan olemus ja käyttäytyminen sellaista, että se helpotti sinun henkilökohtaista mahdollisuuttasi tutustua opetettavaan asiaan ja kyseisen opetustilanteen merkitykseen. Oliko sinulla mahdollisuus halutesasi selvittää sitä hänen kanssaan myös henkilökohtaisella tasolla?

20.  Saitko töistäsi, osallistumisestasi ja edistymisestäsi riittävästi henkilökohtaista yksilöllistä palautetta muodossa tai toisessa?

21.  Saitko palautteen sellaisessa muodossa, että se auttoi sinua selkeästi opiskelusi todellisen edistymisen seuraamisessa ja sen arvioimisessa?

22.  Tuntuiko sinusta, että opettaja auttoi sinua kaikilla hänen käytettävissään olevilla realistisilla keinoilla ja taidoilla kunkin jakson oppimistavoitteesi saavuttamiseksi?

23.  Esitettiinkö tälle jaksolle suunnitellut  ja valmistellut opetettavat asiat kyllin kuuluvasti, havainnollisesti ja selkeästi?

24.  Käytettiinkö mielestäsi tähän tilanteeseen ja opittavaan asiakokonaisuuteen sopivia, tarkoituksenmukaisia  ja tuloksellisia opetusmenetelmiä?

25.  Käytettiinkö mielestäsi havaintovälineitä oikein ja tarkoituksenmukaisesti sekä juuri silloin kun siihen oli aihetta oppimisprosessin tehostamiseksi?

26.  Käytettiinkö AV välineitä teknisesti ja visuaalisesti tarkoituksenmukaisesti ja niiden kaikki mahdollisuudet hyödyksi opetettavan asian selkeyttämiseksi?

27.  Antoiko opetus sinulle uusia valmiuksia oppia ja selvitä sinulle uusista pulmallisista ammatillisista  tilanteista todellisilla työskentelyvalmiuksilla, -taidoilla ja -asenteilla, siis opintosuunnitelman uuden asian pelkän faktatiedon muistamispänttäyksen sijaan?

28.  Otettiinko tämä kerran opetuksen lähtökohdiksi konkreettisia sinulle uusia, mutta ammatillisesti mielenkiintoisia tilanteita ja ongelmia, joihin etsittiin sinun työssäsi toimivia ongelmanratkaisuvalmiuksia ja työtapoja?

29.  Saitko koulutustilanteissa omakohtaisia kokemuksia ja havaintoja, joista opit, kuinka selvitä jatkossa vastaavissa tilanteissa?

30.  Saitko opetuksesta valmiuksia soveltaa oppimaasi myös opetustilanteissa harjoitelluista poikkeavissa todellisissa tilanteissa?

31.  Jouduitko (siis pääsitkö) oppimistilanteissa  tai sen etätehtävissä sinulle uusiin ja  ainakin aluksi todella vaikeilta tuntuviin tilanteisiin ja tavoitteisiin sekä toimimaan niissä siten, että huomasit oppineesi niistä jatkossa käyttökelpoista tietoa tai taitoa?

32.  Pääsitkö (siis jouduitko) itse arvioimaan ja perustelemaan vastuullisesti ja rehellisesti oppimasi määrää ja laatua?

33.  Pääsitkö arvioimaan opetettavien ja oppimesi asioiden käyttökelpoisuutta sinun todellisissa työtilanteissasi ja sen perusteella vaikuttamaan aineen opetuksen ja oppimistapahtuman kehittymiseen sinulle käsityksesi mukaan mielekkäämpään suuntaan?

34.  Havaitsitko täällä opetetuista ja oppimistasi asioista, että ne ovat sen jälkeen osoittautuneet hyödyllisiksi käytännössäkin, siis opetustilanteen ulkopuolella?

35.  Sallittinko virhesuorituksia ja hyödynnettiinkö niistä kertynyttä havaintoainneistoa ja elämyksiä  opetuksessa rakentavasti?

36.  Sallittiinko ja ohjattiinko sinua itseäsi kantamaan vastuu omasta oppimisestasi?

37.  Saitko kiitosta ja arvostusta, kun olit ponnistellut poikkeuksellisesti oppiaksesi opetettavan asian, riippumatta siitä oliko tulos sinänsä malliksi kelpaava tai sellaiseksi tarkoitettukaan?

38.  Menetkö näihin koulutustilanteisiin  innostuneena ja odottaen oppimiselämyksiä ja todellisia niistä koituvia valmiuksia työhösi?

39.  Tuntuiko sinusta tässä opinoikokonaisuudessa, että sen toteutus ja suunnitelmat ovat sinun menestyksellistä ammatillista elämäsi eikä vain tutkitotodistuspaperia varten?

40.  Tunnistitko tästäkin opintokerrasta selkeitä positiivisia vaikutuksia sekä ammatti-identiteettiisi, että koko elämänasenteeseesi?

Käytettyäni ja analysoituani vuosikymmeniä edellä havainnollistamaani  kyselylomaketta ja sen vastauksia, tulin tulokseen, että ainakin seuraavat toimenpiteet on opettajan poikkeuksetta tehtävä jokaiseen oppimistapahtumaan valmistautuessaan. En siis tarkoita massoille pidetyttyjä vastuuttomia, innostavia, viihteellisiä tai tylsiä luentotilaisuuksia, vaan vastuun ottamista omien oppilaittensa tulevaisuuden eväistä. 

               Vastuullisena ammattitaidon kouluttajana sinun on suunniteltava ja toteutettava kykyjesi ja voimiesi mukaan jokainen opetuspäiväsi, jokainen antamasi harjoitustehtävä, jokainen oppilaasi kohtaaminen, jakainen arviointisi ja kokeesi siten että oppija:

1.      haastetaan selkeästi ylittämään entinen rajansa ja osaamisensa jollain alueella

2.      saa kokea siihen pyrkiessään tuskaa, iloa, kiitosta, luottamusta, kunnioitusta

3.      pystyy liittämään sen tuottaman kokemuksen elämäänsä, yhteiskuntaan, jonkun todelliseen tarpeeseen, jonkun asian kehittämiseen inhimillisesti ja eettisesti paremmaksi

4.      oppii realistisesti vaatimaan ja tavoittelemaan itse jo ammatillisessa koulutuksessaan työelämän tasoista suoritustaitoa,  työelämässä arvostettavaa asennetta,  työelämässä noudatettavan arviointitavan kestämistä,  työelämän selvänottotaitoa, työelämän valmiutta perustella tekemiään päätöksiä ja valintoja

5.      saa tekemiensä suoritusten käsittelyssä aina mallikelpoisen luotettavan esimerkin siihen liittyvien henkilöiden toiminnasta, tuloksellisesta ja tavoitteellisesta työnteosta, rahan merkityksestä suorituksille,  ammatillisista ja eeettisistä laatuvaatimuksista, omien voimiensa rajoilla tapahtuvasta ponnistelusta, tarkoituksenmukaisesta tehtävien annosta, suunnitelmallisesta ajankäytöstä, lopputulokseen vaikuttavien eri osapuolten vastuista

6.      tulee tuloksen tarkistuksen yhteydessä  kuunnelluksi, myötäeletyksi, myötäkasvetuksi, tunteneeksi laajan kirjon kaikenlaisia tunteita

7.      tulee tarvittaessa, jos on syytä, myös rangaistuksi, kipeästi mutta oikeudenmukaisesti

8.      saa tehtävänsä suoritettuaan rauhoittua, selkiytyä lisää, oppia lisää kiitollisuudesta vaikeuksien yhteydessä, oppia ottamaan aikaa itsensä hoitamiseen syyllistymättä, oppia lisää nöyryyttä, oppia lisää iloitsemisesta vähästäkin kehityksestään

9.      on oikeutettu kokemaan syyllistymättä jokaisen tehtävänsä erilaisena kuin opettaja on sen ajatellut

10.   saa opettajassaan realistisen ja todellisen elämän esimerkin siitä mitä edellä mainittujen asioiden sisäistäminen ja niihin pyrkiminen tarkoittaa jokapäiväisessä työssään ja elämässään niihin pyrkivälle.

MIKÄÄN YLLÄ ESITETTY EI SAA VÄHENTÄÄ MISSÄÄN OLOSUHTEISSA OPETTAJAN RAKKAUTTA TYÖHÖNSÄ JA VASTUULLAAN OLEVIIN OPPILAISIINSA!

MJK

____________________________________________________

Halusinko, haluaisinko vai haluanko?

Joulurauhoitus tarjosi aikaa ajatteluun. Hiljaisina välipäivien öinä ja vasta parin kahdentoista tunnin yöunen jälkeen. Ne mahdollistivat hetkellisen siirtymän ainaisesta suorittamisestani kaipaamiini pohdiskeluihin. Mikään ei ole enää samoin kuin vuosi sitten. Pohdin, mitä halusin siihen asti ja haluanko sitä edelleen. Olen sanonut usein kanssaeläjien haaaveita kuunnellessani, että "haluaminen on ihan ilmaista".  Se on myös sekä terveellistä, kuten niiden noudattaminenkin, kunhan pysyy realiteeteissa resurssiensa ja ympäristönsä suhteen.

Tämä kulunut, minulle hyvin surullinen, väsyttävä ja masentava vuosi päättyi vanhan kotini myyntiin alle puoleen hintaan siitä, mitä usea "ammattitaitoinen" välittäjä ehdotti sen pyyntihinnaksi vuosi sitten. Valinnanvaraa ei ollut ainoan tosiostajan löydyttyä. Faktisesti toimintaresurssini ovat nyt murto-osa aikaisemmista, paitsi kulujen puolesta. Niitä rasittaa, ainakin toistaiseksi, muiden vielä myynnissä olevien tila- ja välineresurssieni ylläpito.  Se jatkuu sellaista ostajaa odotellessa, joka tarjoaisi niistä edes jotakin tolkullista. Ehkä tarjoankin, vaikkakin halvalla, ostettaviksi resursseja, joita ei kukaan enää halua.

Netin myyntipalstoilla on ollut ja on nytkin kymmenittäin myynti-ilmoituksiani. Roskalava ryhmän kokeiluni oli ajan haaskuuta ja pahan mielen keräilyä sinne juurtuneiden moraalittomien toimintatapojen vuoksi. "Kaikki mulle heti nyt"  ja ilman omaa työpanosta tai vastuuta, näyttää olevan vallitsevin asennemaailma sekä kvartaalitalouden, että yksilöiden tarve- ja haluhierarkiassa. Sen tiedän, ettei se tule koskaan olemaan oma tavoitteeni.

"Jos ihminen ei saa mitä haluaa, on opeteltava haluamaan, mitä voi saada", sanoo vanha sananparsi.  Onneksi pidän oppimisesta. Nyt siihen on yksi tilaisuus lisää ja syykin. On vain ensin päätettävä, mitä oikeasti haluan. Analysoitava, mitä tähän asti halusin, mitä haluaisin jatkossa ja mitä voin realistisesti päättää nyt vielä haluta. Eräs ystäväni määritteli elämän olevan "vaativa kompromissi sen suhteen, mitä muut haluaa ja mitä itse haluaa".  Sitä yhtälöä en halua nähdä yksilöllisen halujanan kahtena ääripäänä, vaan uskon edelleen niiden voivan olla parhaimmillaan juuri samanaikaisia rinnakkaisia tapahtumia. Tavoittelemisen arvoisia.

Olen epäilemättä saanut elää onnellisen ja  fyysisiin edellytyksiini nähden varsin pitkän elämän. Olen saanut tehdä vuosikymmeniä elämäntyötäni muodossa, jonka itse valitsin ja halusin.  Sillä hinnalla, jonka olen siitä iloisesti maksanut ja myös osani saanut.  Siis mahdollisuudesta toimia koko sydämelläni katalysaattorina asiakkaitteni ja oppilaitteni unelmien tavoittelussa. Se oli toisinaan raskasta, erityisesti fyysisesti, mutten koskaan tuntenut, että olen väärä ihminen väärässä paikassa. Luonnollisesti hetkellisiä poikkeuksia lukuunottamatta. Oma haluni ja sen toteutus muidenkin iloksi, on siis ollut pääsääntöisesti riittävässä harmoniassa. Minusta on ainakin tuntunut siltä.  Vaikeinakin hetkinä. Ehkä juuri silloin olen ollut varmimmillani valinnoistani ja haluistani isoissa asioissa. Olen saanut valita antamisen iloa itsekkäillä syillä, jos niin haluaa asian nähdä ja jäsentää.

Minulle tuputettu käsitys tyynestä ja kunniallisesta vanhuudesta on sisältänyt halun ja terveyden  hallitun alasajon  eläkkelle jäämisen jälkeen. Fysiikkani on adaptoinut kyseisen prosessin liiankin täsmällisesti. Teoreettisen oikeuden tehdä lopulta asioita, joita oikeasti olen "halunnut", kunhan teen niitä vain fysiikkani ehdoilla ja rajoissa. Se ei ole tuntunut hyvältä, eikä siltä mitä haluan, ei edes sillä tekosyyllä, etten muuhun nyt kykene. Levottomien jalkojen lisäksi minulla lienee levoton mieli. Se ei millään halua vieläkään antaa keholleni sen odottamaa himmailua. Mieleni lähettää sille 24/7 ehdotuksia asioiksi, jotka vielä olisi mahdutettava käytettävissäni oleviin rajallisiin tunteihin. Pääni askartelee  edelleen kaiken aikaa useiden toiminnallisten kysymysten ratkaisemiseksi. Jotka vielä aion toteuttaa.

Uusi pieni kotini tulee tarvitsemaan vielä rajattomasti työtuntejani sen muokkaamiseksi itseni ja läheisteni toiveiden mukaiseen visuaaliseen ja toiminnalliseen muotoon.  Samoin aikaisemmin käyttämieni resurssien fyysinen myyntikunnostus, siihen liittyvä aika ja juridiikka, sekä muut välttämättömät toiminnot uuden tilanteen normalisoimiseksi.  Vaikka ymmärränkin tämän välivaiheen välttämättömyyden, se tuntuu lamaannuttavalta elämän pääasiallisena sisältönä. Ehkä siksi, että  siitä puuttuu syvällinen henkilökohtainen haluni ja intohimoni saada aikaan jotain merkityksellistä muillekin kuin perusperheelleni.  Elämäni vakiintuneet arvot ja tavoitteet eivät helposti, jos lainkaan, taivu vain pienen omakotitontin mittakaavaan. Halu siihen ei synny käskystä, eikä puuttuvista voimista muuhun ponnisteluun. Halun ja toteutettavan ajankäytön suhde on selkeästi poissa tasapainosta. Se heijastuu nyt kaikkeen jatkuvana stressinä, unettomuutena ja väsymyksenä. Vuodenvaihteen pyhät menivät ympärivuorokautisessa edellisen kotini tyhjennysruljanssissa.  Asunto-osan luovutus oli eilen. Autotallin vuoro on vasta heti sen tyhjennyttyä. Pohdinnat jäivät toistaiseksi puoleen väliin.

Yksi asia kuitenkin selvisi joulupyhien mietiskelyissä. Omat todelliset halunsa kannattaa selvittää ja jäsentää. Mitä nuorempana, sitä enemmän on aikaa on jäljellä niiden täysipainoiseen merkitykselliseen toteuttamiseen. Vaikka terveitäkään halujaan ei luonnollisesti kaikkia saa noudatettua, niin se antaa vahvan pohjan tehdä tietoisemmin ne valinnat, joita niiden suhteen on kaikkien tehtävä.

MJK