Kovasti kiitoksia kaikille viikko sitten olleen Matinpäivän
ja 70v. onnittelijoille, luin kaikki ne kotiin tultuani ja se herättikin
kosolti sellaisia itselleni uusia ajatuksia, joista kerron julkisemmin
myöhemmin. En vielä tässä blogissa.
Tänään oli kolmen tälle vuodelle lupaamistani opetuspäivistä
ensimmäinen. Se oli mielenkiintoista ja erilaista taas omalla tavallaan. Oli virkistävää todeta , miten tieto on
edelleen jäsentynyt aivoissani kunkin hetken tavoitteiden ja viitekehyksen käyttöön,
ja sieltä noukittavissa täsmällisesti kulloiseenkin tilanteeseen ja tarpeeseen.
Uskoisin, että järjestelmällinen kirjoitusprojekti on selkeästi aktivoinut
harmaitten solujen vilkkautta ja
johdonmukaista tiedonlajittelua. Mukava alku kahdeksannen vuosikymmeneni ensimmäiselle
viikolle. Muu osa jo kulunutta viikkoa menikin fyysisesti joutuin kodin,
verstaan ja molempien laivojen lumitöissä. Sekä edellisen kolmen viikon tekemättömyyden jäljiltä, että
uudenkin lumen sadettua sen jälkeenkin.
Olen ollut jonkun aikaa kaikkien viestimien ja kodin huoltotöiden
ulkopuolella ja se vaihe jatkuu taas loppuviikosta alkaen. Tämä eräänlainen
rauhoitusvaihe on mahdollistanut minulle useiden sellaisten kirjojen lukemisen, joihin ei ole
aikaisemmin ollut aikaa. Keskityin, osittain olosuhteiden
pakosta, hankkimaan tietoa ihmiskehon fysiikasta ja kemiasta, sekä luonnollisesti myös ajattelusta ja
tunteistakin. Erityisesti niiden vaikutuksesta ihmisen
psykofyysiseen kokonaisuuteen. Monenlaista pohdintaa on riittänytkin sekä päivisin että öisin
lähiviikot. Aikaisemmista
aktiiviöistäni poiketen olen viettänyt nyt lukuisia yösydämiä fyysisesti mahdollisimman
rentouneena, mutta korvien väli
täysillä työskennellen. Valintoja
jatkoelämästäni, nyt alkaneella vuosikymmenellä, on ollut pohdittavana ja suunniteltavana todella lukuisasti. Se
vaihe on edelleen selkeästi kesken, mutta etenee. Syksyllä ollaan jo viisaampia
senkin suhteen.
Kirjatiedolla kyllästettynä olen pohtinut sen ja eletyn oman
elämän kokemusten hyödyllisyyttä ja käyttöarvoa olemassa olonsa kokemisessa ja
hallinnassa. Lainkaan halveksimatta kirjoista löytyvää rajatonta tietomassaa,
tänään minusta tuntuu, että itselleen sopivaa todellista viisautta saa ja tuleekin
kasvattaa parhaiten juuri kommunikomalla mahdollisimman monien erilaisten kanssaeläjien
kanssa. Siis sekä niiden, joiden näkemyksiä eri asioista on sekä etuoikeus että
tilaisuus kuunnella henkilön läsnäollessa, että erityisesti myös niiden, joiden
kanssa kommunikointi on nykymuotisanalla määriteltynä hyvin haasteellista. Erityisesti ehkä juuri sellaisten.
Tänään minusta näyttää siltä, että itselleen tarpellisinta
viisautta onkin kovin vaikeata, ehkä lähes mahdotonta kartuttaa ilman tällaista
monipuolista ja monitasoista ihmisten omien käsitteiden ja mielipiteiden kommunikaatiota.
Siis tilanteita, joissa joutuu synnyttämään jatkuvasti itselleen uusia
käsitteitä, ratkaisuja ja ajattelutapoja. Niitä ei synny lainkaan samalla
tiheydellä telkkua tuijottaessa tai edes nettiä selatessa. Siis niin sanotun
sosiaalisen mediankaan sektorilla. Vaikka pidänkin nettikontakteja
hyödyllisempänä etsimistapana kuin
useaa muuta.
Olin viikonloppuna hetken Vuoden muotokuvaajakilpailun eri
sarjavoittajien
julkistustilaisuudessa ja keskustelin sielläkin tästä aihepiirista
lyhyesti joidenkin entisten oppilaitteni kanssa. Sitäkin huolellisemmin katselin ympärilleni ja kuuntelin
tarkasti muiden keskusteluja ja
mielipiteitä. Tuloksia sellaisista kanssakäymisistä, joissa oli tekijänä ollut
muitakin keskeisen kommunikaation elementtejä kuin yhteisen tietotaidon
kartuttaminen. Sain selkeää vahvistusta siihen vuosikymmeniä milessäni jo virinneeseen
käsitykseeni, että vakavasti
opintoihinsa suhtautuville opintoihin
liittyvä keskinäinen
monipuolinen kommunikointi on
ollut ehkä merkittävästi heidän kasvuaan voimakkaammin tukenut tekijä kuin
koulutuksessa jaettu faktatietous.
Päätellen siis tuossakin tilaisuudessa heidän ammatillisista
kolleegoiden arvostamista tuloksistaan ja
ympäristöönsä heijastamastaan positiivisesta latautumisesta. Tämän tajuaminen antoi minulle nyt sitä
mielenrauhaa ja tasapainoa, josta minulla on nykyisessä elämäntilanteessanikin
tarvetta.
Kuunneltuani tätä ennen vuosikymmenet negatiivisia väitteitä ja perusteluita
siitä työskentelytavastani, jota olen käyttänyt valvomalla tuhansia öitä heidän
kanssaan muidenkin asioiden pohdinnoissa kuin sen kertaisten etäharjoitustöiden. Tämä vuosia
mielessäni kesken ollut ajatusketju, minun totuuteni siitä asiasta, sai siis lopullisen muotonsa ja minä sen suhteen rauhan.
Siksi kehoitan hyvällä omallatunnolla, nyt entistä
syvemmällä rintaäänellä jokaista iloitsemaan ja hyväksi käyttämään kaikki ne
tilaisuudet, joissa on mahdollisuus osallistua onnellisten yhteisten havaintojen
ja kokemusten lisäksi myös ongelmallisiin monimutkaisiinkin keskusteluihin ja
mielipiteiden muodostuksiin mitä kummallisimmista asioista toisten
kanssaeläjien ohella. Niin ammatillisiin kuin inhimillisiinkin. Small talkin sijaan. Ja telkkari-iltojen. Ja
nettikommunikaation.
Mitä vaikeampiin, sitä hyödyllisempiin. Sitä viisautta kun ei voi kertyä
liikaa. Ei sitä kunnollista kirjateoriaa eikä sitä itse elettyä ja vasta sitten
omaksi totuudekseen havaittua. Ja viisautta suurempi lahja on jokainen erilainen ihminen, jonka kanssa sitä saa edes yhden hetken yhdessä etsiä.
MJK
