”Löysin pisteet ja pilkut, sekä välttelemään
lauseenvastikkeita”, sanoin innoissani palatessani kolmen päivän
kirjoituskurssilta. Ensimmäiseltä eläissäni. Muttei todennäköisesti
viimeiseltä.
”Kuinka hienoa oppilaillesi olisi ollut, jos tämä olisi
tapahtunut jo puoli vuosisataa sitten” sanoi vaimoni. ”Niinpä”, totesin, ”mutta
kenties tämä löytö oli minulle mahdollista vasta hyvän ohjauksen ja muutaman
tuhannen liuskan monimutkaisen kirjoitusahdistuksen jälkeen”. Sitä emme tosin saa koskaan tietää. Nyt
voin vain iloita siitä, että tunnistettavaa kehitystä on vielä tässä iässä tapahtunut.
Ryhdyin tähän vapaavalintaiseen kirjoitusharrastukseeni
erään viisaan ystäväni motivoimana
syyskuussa 8 vuotta sitten. Oletin silloisten voimieni riittävän vain
kirjoittamisen fyysisiin ponnisteluihin. Sydänleikkaukseni pitkän toipumisajan
perusteella. Nyt oli siis aikakin
tapahtua jotain verbaalista kehitystä. Tai ainakin muutosta. Yhden valmiin
kirjan ja neljän vielä kesken olevan jälkeen. Niitä kaikkia jatkan edelleen
vaihtelevalla frekvenssillä.
Erityisesti talvisin, jolloin alusteni jatkuva huoltotarve ei kutsu minua
rantaan ylivoimaisen houkuttelevana. Niiden rakentelu on ollut minulle vielä
tärkeämpää fyysisen toimintakyvyn ylläpitokeinona. Se näyttää nyt lähestyvän
finaaliaan, mutta antoi vuosien
ilon ja tyydytyksen saamalleni jatkoajalle. Sen lopetus
lähestyy nyt Munterin ja Kesishiman jo alkaneilla myyntitoimenpiteiden
aktivoimisella. Prosessi ei tule
olemaan helppo, mutta väistämätön.
Etsimättä tulee mieleen myös liian tyypillinen kuvantekijän
kehitys. Ilman kunnon ohjausta tuloksena saattaa olla tuhansia kuvia, jotka
eivät kiinnosta ketään. Ainoastaan hävettävät tekijäänsä, jos hän vaivautuu
niitä uudestaan katsomaan. Kuten
minulle on käynyt kaikkia vuosien takaisia kirjoituksiani pohtiessani. Minunkin menneisyyteeni kuuluu rajattomasti sekä kuvia , että
sanoja, joiden kertova sisältö ei edes erotu kaikesta siitä visuaalisesta ja
verbaalisesta melusta, jota taitamattoman tekijän tuotoksiin kertyy
väistämättä. Kenties vasta
muutaman ratkaisevan kuvaus- tai kirjoitusneuvon jälkeen niihin saattaa löytyä
jatkossa selkeä kertomus, kiinnostavuus, harmonia tai esteettinen kiinnostavuus.
Automaatio sellainen kehitys ei luonnollisesti ole kenellekään. Mutta apua siihen on maassamme rajattomasti
saatavissa. Monessa eri muodossa.
Kunnollinen ohjaus jo alkutaipaleella voi säästää
rajattomalta määrältä voimia kuluttavia harharetkiä. Näin syksyn tullessa kaikki kanavat minkä tahansa aihepiirin
tiedon hanoista aukeavat jälleen etsijöille. Niitä kannattaa käyttää. Ensi
kesään mennessä saattaa tiedon ja taidon etsijän ilmaisukyky olla täysin
toisella tasolla kuin tänään.
Itsensä ja ympäristönsä iloksi.
MJK
