Opiskelua vai oppimista ?

Ammattinsa valitseminen ja siihen opiskeleminen on yksi jokaisen elämän suurimpia ja vastuullisimpia päätöksiä ja valintoja. Vuodenvaihde on monelle nuorelle ja vanhemmallekin sellaista aikaa, jolloin tuo kysymys tulee konkreettisesti ajankohtaiseksi.  Lupasin edellisessä blogissani kertoa pian ajatuksiani siitä asiasta. Lähipäivien paukkupakkaset ovat estäneet telakalla työskentelyn, joten tässä niitä nyt on.

Päätin joskus, etten bloggaa aiheista, joita en tunne kyllin syvällisesti. Tämän tunnen. Laskin pikaisesti, että olen itse opiskellut tutkintohakuisesti eri koulutustasoilla n. 16 oppilaitoksessa, opettanut ammattiopintojen tutkinto-opiskelijoita eri tasoilla n. 20 eri koulussa, ollut vastuullisena valitsemassa heitä oppilaiksi yhdeksään (9) niistä ja valitsemassa heille opettajia seitsemässä (7) oppilaitoksessa. Oman ammattisektorini koulutuksen koko käynnistysvaiheesta vastuullisena, myös kaikilla eri tutkintotasoilla, olen toiminut neljässä (4) organisaatiossa.  

Niissä saamieni hyvien ja huonojen kokemusten pohjalta olen perustanut  myös yhden täysin yksityisen oppilaitoksen, joka sekin suoritti minun rehtoriaikanani opetustehtäväänsä yhteiskunnan asteikolla kolmella eri tutkintotasolla. Kuukausipalkkaa itse maksavana työnantajana olen palkannut yrittäjänä toimimisvuosinani yhteensä n. 30 ja haastatellut satoja.  Kuriositeettina lienee huomion arvoinen sekin, että olen vuosien varrella myös keskeyttänyt tarpeettomana oman tutkinto-opiskeluni viidessä (5)  eri tasoisessa oppilaitoksessa. Normaaleja oman alani ammatillisia toimeksiantoja tein myös koko 40 vuoden kouluttajaurani ajan, vaihtelevalla ajankäytöllä.

Viimeisimmän kuluneen eläkeläisvuosikymmenen kuitenkin vain konsultoimalla entisiä oppilaitani heidän kasvupyrkimyksissään.

Nyt itse asiaan. Tiivistettynä: Tieto on aina parempi sijoitus kuin tutkinto. Myöskin opiskelupaikkaa etsiessä ja valitessa. Jotenkin minusta on tosi outoa, että autoa, polkupyörää, suksia tai tietokonetta ostaessa ihmiset tutkivat huolella eri mahdollisuuksia, käyvät koeajamassa ja lukevat testejä niiden ominaisuuksista, mutta elämäuran avaintuotteen, ammattikoulutuksen, he ostavat useimmiten kuin sian säkissä. Vaikka kaiken mahdollisen tiedon, tunteen ja kokemuksenkin hankkiminen juuri siitä olisi koko loppuelämään vaikuttava päätös. Ei kuitenkaan siitä lopuksi saatava tutkintopaperi, vaan sen antama tietosisältö ja siellä adaptoitavissa oleva asennemaailma. 

Tiedän kokemuksesta, että yhtään useitten tutkintojeni todistusta en ole koskaan tarvinnut mihinkään muuhun, kuin tuntipalkan parin euron prosenttikorotukseen opetuksesta valtion kouluissa, mutta sekä ensimmäisen alan työpaikkani, että sen aikana käymäni iltakoulun asennemaailmaa ja taitoja olen tarvinnut ja arvostanut joka päivä.

Kaikista sadoista oppilaistani vain yksi (1) toteutti sen, mikä minun mielestäni jokaisen itselleen sopivaa koulutusta etsivän tulisi etukäteen tehdä. Hän pyysi luvan tulla tutustumaan laitokseen ja aikomansa opintosuunnan todelliseen käytännön opetukseen jo abivuotensa aikana. Hän osallistui aivan normaaleihin opetustilanteisiin, haastatteli tauoilla sekä alkuvaiheen, että valmistuvan ryhmän oppilaita ja paikalla olevia opettajia, keräsi sieltä valmistuneitten kontaktitietoja, tutustui opintosuorituksiin ja niiden arviointeihin, sekä teki vasta sen jälkeen päätöksen opiskelijaksi hakeutumisestaan. 

Tämä teko oli ajankäytöllisesti todella pieni, mutta mittaamattoman arvokas sijoitus omaan tulevaisuuteensa.  Vielä tärkeämpi se olisi ollut silloin, jos hän olisi siitä huomannut, ettei tarjolla ollutkaan hänen toivomaansa ja tarvitsemaansa tietoa. Sellaisessa tilanteessa hänellä olisi säästynyt  valtavasti opiskeluaikaa ja turhautumista väärästä valinnasta.

Näitä vääriä valintoja näyttää olevan joka alalla tarjolla oikein roppakaupalla kaikissa sellaisissa medioissa, joita kuvitella saattaa.  Toinen toistaan houkuttelevammin lupauksin, jotka nykytyyliin ovat pullollaan ylisanoin kuvailtuja lupauksia helposta ja miellyttävästä mutta täysin epärealistisesta opintiestä unelma-ammatteihin. 

Surullisinta siinä on se, että niihin luottava saa pahimmassa tapauksessa kyllä mukavan laiskottelu/opiskeluajan, mutta sen jälkeinen ammattielämä onkin sitten joko täynnä pettymyksiä, tai kokonaan tavoittamattomissa täysin puutteellisten valmiuksien tai väärän asennemaailman takia. Se ei ole kenellekään työnantajalle mikään uusi tieto, että valtaosassa oppilaitoksista, useimmat niistä valmistuneet eivät ole vielä siinä vaiheessa työelämäkelpoisia, ennen perusteellista taito- ja asenneremonttia. Valitettavasti.

Minusta on enemmän kuin kummallista, että maamme kaikkien ylioppilaitten tutkintotieto julkistetaan joka vuosi valtakunnallisissa medioissa, mutta ammatillisista tutkinnoista valmistuneiden nimien antaminen kyseiseen oppilaitoksen hakua harkitseville on intimiteettisuojan kannalta  ei toivottavaa. Se kun olisi aivan ratkaisevasti höttömainontaa varmempi keino heille saada validia tietoa kussakin laitoksessa opiskelemisen kannattavuudesta. Sama käsittämätön rajoitesuositus koskenee ilmeisesti myös  eri oppilaitoksissa suoritettujen sellaisten lopputöiden julkaisemista, joista opetuksen taso ja tuloksellisuus on jokaisen kyseistä ammattia vähänkin tuntevan helposti arvioitavissa.  Nämä kun ovat niitä todellisia tietolähteitä, joita hakutavoitteisen on syytä tutkia vähintään yhtä huolellisesti, kuin auton turvavyön kiinnitystä  ennen liikkeelle lähtöä. Tässä kun valmistaudutaan elämän mittaiselle matkalle.

Suomi on niin pieni maa ja talous, että varmasti jokainen aktiivinen nuori tietää tai tuntee jonkun, joka voi johdattaa häntä aikomansa alan arvostuksien ja arvostettujen osaajien kontaktiin tavalla tai toisella. Samoin niiden osaamisten kriteereihin joita hän tavoittelee.

Se, millaisiin työpaikkoihin, asemiin ja saavutuksiin kustakin oppilaitoksesta lähivuosina valmistuneet  ovat työelämässä ja ammattialalla sijoittuneet, on oikea ja lahjomaton mittari heidän kouluksensa laadusta. Jokainen oppilaitos, joista ei saa tällaisten avainasioiden selvittämiseen johtavaa tietoa, on varmasti sellainen, johon ei ainakaan kannata hakea. 

Edes sellaisen, joka oman laiskuutensa takia ei viitsi ponnistella tätä oikeiden henkilöiden etsimisen ja oikeiden työnäytteiden kohtaamisen polkua.

MJK