Neljäskö elämä?

25 vuotta on suunnilleen  yksi sukupolvi. Siten neljäs on minulla pian alkamassa.  Puolta vuosisataani juhlimme isolla joukolla 1993  ja seuraavaa tuskin koskaan. Matinpäivänä täyttyy vasta kolmas varttisata, joten pizzeriassa käynti riittänee sen juhlistamiseen. Senkin teemme matkoilla ja vaimon kanssa kaksistaan.  Poissa netin ulottuvilta ja aikataulujen raameista. Lyhyttä laatuaikaa yhdessä niin kauan, kuin siihen on mahdollisuus ja molemminpuolista haluakin.

Pari vuotta valmistelin oman uuden tarinakirjan julkistamista tämän ikätavoitteeni saavuttamisen  kunniaksi, mutta aika ja voimat eivät siihen tällä kertaa riittäneet.  Omista kirjaprojekteistani ensimmäisen lopullisen, jonka tein 70 vuotispäiväni inspiroimana, harjoittelin vain kokeakseni, miltä sellainen tuntuu.  Kirjan tekoa vaikkapa elämänsä väli-inventaarioksi, voin suositella kokemuksena jokaiselle, eikä se nykydigitekniikalla tule kalliiksikaan. Muutaman kappaleen painos kunnollisesta kovakantisesta teoksesta, vaikka lähiomaisille lahjaksi tai muistoksi omille jälkipolville, maksaa vähemmän kuin etelänmatka. Ja tietysti tekemisen vaivan.

Kirjan tekeminen omana kokemuksena ja elämyksenä kannattaa jokaisen varmasti  eräänlaisena  välitilinpäätöksenä tehdä, aikoo sen painattaa, tai ei.  Se selkeyttää, ainakin tekijälleen, sekä eletyn elämänsä keskeiset vaiheet, että niistä löytämänsä kokemuksellisen viisauden. Se on myös erinomaista meitä aikanaan uhkaavan altzheimerin torjuntaa.

On hämmästyttävää todeta, kuinka monta jo unohtunutta ovea ja elämystä aukeaa uudestaan, kun kaivaa muististaan esiin muita samanaikaisia tapahtumia.

Kaikki kirjaprojektini ovat olleet todellisia löytöretkiä sekä elämäni, että kunkin kokemani ajanjakson laajempaankin ymmärtämiseen.  Siitä riippumatta, että  kolme niistä on edelleen työn alla.  Kuten elämänikin.  Jo viisi vuotta rauhalliseen tahtiin kirjoittamistani  venetarinoista ”vaarin veneet kertovat” on yli viidesosa jo kirjoitettuna ja sen satojen tarinoiden kokonaisuunnitelma sekä taittoskeema on valmiina.  Toisen, eli kuvatarinakirjani  ”matin kikat ja mokat”  koko 150 kuvan lopullinen kuvitus on valittu, mutta itse tarinoista on kirjoitettuna vain noin kymmenesosa.  Nämä molemmat ovat nyt toistaiseksi tauolla kypsymässä tämän uusimman ”haave erilaisesta opetuksesta” ajalliseksi mahdollistamiseksi. Aikaa ja voimia minulla on kerrallaan vain yhteen. Jos siihenkään. Tämä uusin jo aloitettu kirjaprojekti tuntuu nyt tärkeimmältä.

Minulle on ollut ominaista, että teen isojakin asioita käänteisessä järjestyksessä. Erityisesti omien opintojeni suhteen. Siten, että olen opiskellut päämäärätavoitteisesti ja johdonmukaisesti niitä asioita, joita olen ensin tehnyt kyllin kauan. Vuosia tai vuosikymmeniä, jopa työkseni.  Minusta on loogista, että juuri siksi olen tavallisesti tullut opinnoissani erilaisiin johtopäätöksiin ja tekoihin, kuin perinteisessä järjestyksessä omaan osaamiseensa edenneet. 

Niin on tapahtunut tämän uuden kirjaprojektini suhteenkin. Uusin on oikeastaan vanhin ja neljästi jo kirjoittamanikin. Ensimmäinen versio peräti kolme vuosikymmentä sitten, mutta sen jokainen sana ja lause on nyt editoitava kokonaan eri muotoon.  Vasta silloin se vastaa nykyistä näkemystäni sen sisällöstä ja viestistä.

Tämä vuosikymmenten kypsyttäminen on mielestäni seurannut oikeaa kirjan syntyprosessia kohtuullisen tarkasti. Ensimmäinen versio oli tuhatsivuinen, siitä tiivistämäni noin 500 ja seuraava n. 250.  Sen hetkisen syntyprosessin lopputulos oli n. 125 sivuinen A 4 , joka ei koskaan päätynyt painokoneisiin, mikä näin jälkikäteen arvioiden on hyvä asia.

Aika ja oma kypsymiseni on vanhentanut sen sisältöä muutoinkin, kuin kielellisen ilmaisun osalta. Olen oppinut sen aihepiiristä aivan oleellisesti lisää vielä viimeisimmän varttivuosisatani aikana.  Nyt on siis aika yrittää sen kirjoittamista kokonaan uudelleen ja nyt painetuksi kirjaksi. Lopullista valmistumista en uskalla tosin nytkään luvata, mikään automaattitulos kun ei kirjoitusprosessi koskaan ole. Vaikka onkin jo pelkkänä tekona tärkeä.

Tämä neljäs kirjaprojektini liittyy aikuiselämäni keskeisimpään sisältöön, oppimisen ja opettamisen filosofiaan ja käytäntöön sellaisena kuin minä olen sen kokenut, nähnyt ja ymmärtänyt. Ensimmäinen varttisata kertyi luonnollisesti opettamisen kohteena olemisen kokemuksista ja ongelmista. Sen vaiheen oivalluksista ja virheistä.  Toinen varttisata painottuu elämääni ja toimintaani liike- ja järjestöelämässä.  Sen vaikutukseen opettamisen syvimmän olemuksen etsintääni.  Tutkimiseen, kokeilemiseen, epäonnistumiseen, korjaamiseen ja löytämiseen.  Onnistumisista ja kohtalokkaista virheistä syntyneisiin, sekä tyydytyksiin että kasvukipuihinkin.  Kolmas varttisata painottuu selkeytymiseen ja  valitsemaani oppimisen ja opettamisen tiehen juurtumiseen sekä aikanaan sen  syvälliseen hyväksymiseenkin.  Ylä ja alamäkineen.

Kirjaprojektini punaisena lankana polveilee palasia elämäni jokaisen uuden alun, alan, tutkinnon, oppilaitoksen, opintoryhmän, projektin ja erillisen tehtävän, jopa tentinkin johdonmukaisesta vaikutuksesta oman opettajuuskäsitteeni kehittymiseen sellaisena kuin minä olen sen kokenut ja soveltanut. Tuloksena on satakunta pientä tarinaa siitä, kuinka ja miksi olen  tullut tekemiini kanssaoppimisen valintoihin omassa työssäni. Niihin, jotka poikkeavat merkittävästi, toisinaan täysin, kaikissa tuntemissani oppilaitoksissa yleisimmin käytössä olevasta pedagogiikasta.

Yhä suurempi osa omasta ajastani menee nykyään entisten oppilaitteni sparraamiseen ja konsultointiin. Koska usean heistä ajasta ja toimeentulosta erilaiset opetustehtävät muodostavat  koko ajan suurenevan viipaleen. Siksi tähän aihepiiriin omakin paneutumiseni, vielä kerran, tuntuu nyt perustellulta valinnalta  viimeisen varttisatani aluksi ja ensimmäiseksi pohdintasisällöksi.  Tiedän, että se kirja jota työstän nyt, ei ole millään mittarilla absoluuttinen totuus mistään asiasta. Sen tehtävä olisi täytetty sillä, jos se antaisi potentiaalisille lukijoilleen erilaista ajateltavaa ja virikkeitä oman, itsensä näköisen, polkunsa etsimiseen. Erityisesti silloin, kun sen yhtenä osana olisi tienviittanakin oleminen taas seuraaville etsijöille.

MJK