Sain tänään, isänpäivänä, tilaisuuden kirjoittaa ensimmäisen
blogini puoleen vuoteen. Sen mahdollisti
aamuinen selkäni venäytys purjelaivani mastoissa kiipeillessä niiden
talvikuntoa tavoitellessani. Talvehtimishuolto saa nyt odottaa
toistaiseksi. Kirjoittamista olen
kaivannutkin jo monta kertaa kuluneena kesänä. Asiaa kun mielestäni olisi usein
ollutkin, ja haasteitakin siihen myös lukijoiltani. Kesä kului kuitenkin fyysisissä merkeissä ja vain niissä,
ahkeran asialukemisen lisäksi.
Aiheita useisiin pohdintoihin siis riittäisi liikaakin
tuleville vuosille asti. Jatkan nyt kuitenkin tämänhetkisen tilanteen päivityksestä. Siis
tästä gerotranssendenssiin painottuneesta vuodestani. Tuo erikoinen sana oli minullekin tuntematon vuoden alussa.
Mutta tuli vastaan usein kuluneen vuoden psykofyysisiä muutoksiani tutkiessani.
Sana tarkoittaa siis erityisesti korkeamman iän antamaa mahdollisuutta sellaisiin minän kehittymisen muutoksiin, joita
nuorempana ei ole ollut mahdollisuutta kohdata. Olen kovin iloinen, että ehdin
nyt niitäkin kokea. Se on tullut todelliseen tarpeeseen. Myös jatkossa.
Vuoden alussa aloitettu hyvin ärhäkän adenokarsinoomatyyppisen syöpäni radikaali hoitojakso on jo lähellä
tämänkertaista päättymistään. Onnekseni se ehti tuottaa todella paljon
sellaista ajattelua ja oppimista, jonka tulen vielä tarvitsemaan, oli
jatkokehitys mikä vaihtoehto tahansa. Tämä sota ei ole lopussa, mutta ainakin
tämänkertaisessa taistelussa näytän saavan selkeän erävoiton. Sille en kuitenkaan voi mitään, että
sen varjo tullee seuraamaan minua lopun elämääni. Ja syistä, jotka ainakin
aavistan. Enkä voi jättää huomioimatta.
Todella kouriintuntuvasti olen ollut nyt toteamassa ihmisen
psykofyysisen kokonaisuuden yhteistä
voimaa, kun kaikki fyysisesti tehtävissä olevat menetelmät yhdistetään mielen
mahdollistamaan
tavoiteasenteeseen.
Päätin keväällä, että koska keskussairaalan henkilöstö tekee
kaikkensa fysiikkani pelastamiseksi, minä en voi enkä saa olla se heikompi
lenkki. Joten ravintotietouden lisäämisen tuloksena jätin haikeat jäähyväiset
aikaisemmille mieliruoilleni ja keskityin tiukasti kehon puolustuskyvyn ja ja
kemiallisen tasapainon
kehittämiseen.
Luonnollisesti ympärivuorokautisen mielen harjoittelun lisäksi. Tulos
oli yli 10 kilon painon pudotus ja jatkuvan toimintakunnon ylläpitomahdollisuus
sekä kotitalon remonteissa että laivan kunnostamisessa. Työpäivät jatkuivat kesän ja edelleenkin varsin pitkinä,
mutta rytmi ja kellotaajuus ei
luonnollisesti vastaa ennen
sydänleikkaustani vallinnutta kuntoa. Mieli on sensijaan lähes
tunnistamattomaksi
muokkautunut. Elämäni
tarkoituksen ja rauhan sekä sen mielekkään jatkon löytäminen onkin jo lähes
muotoutuneessa hahmossa.
Suositellut viikottaiset lepopäivät jäivät kyllä pitämättä,
mutta uskon intohimoni ja tyydytykseni käsin tekemiseen ja sen tuloksiin
korvanneen ainakin osan niiden puutteesta. Kolme täysin erillistä lepoviikkoa kuitenkin sain
mahdutettua vuoteen. Siis paikoissa, joista käsin oli mahdotonta ahkeroida
talo- tai laivatyömaalla. Mutta ne
mahdollistivat lukemiseen keskittymisen ja ennen kokemattoman tyydytyksen
siitä. Kunnioitukseni
kirjailijoita ja inhimillisen tiedon muita levittäjiä kohtaa on kasvanut edelleen kiihtyvällä vauhdilla. Loistavaa
tekstiä lukiessani ero omien sepustuksieni ja oikeiden sanavirtuoosien välillä
venyy tavoittamattomaksi. Mutta heidän taidostaan nauttiminen on noussut
mielessäni ennen kokemattomaan arvoon. Jopa uskomattoman viisaita ja
ilmaisukykyisiä runokirjojakin olen ostanutkin tänä vuonna useita. Ja
lukenutkin niitä. Halulla.
Jatkon suunnitelma on nyt selkeä. Ja rauha siihen
johtaneiden päätösten suhteen. Sen symboliksi sopii vaikkapa seuraava Mitja
Kortepuron loistava kuva laivaltani kesän viimeiseltä purjehdukselta. Kuva jonka haluan pitää päivittäin
näkyvissäni muistaakseni varmasti
tavoitteeni.
Minulle tämän kuvan viesti tuntuu tänään seuraavalta: Vaikka vastassa on musta maisema
kuitenkin useine kirkkaine
pisteineen, sinne mennään täysin purjein ja empimättä.
Käytännössä se tarkoittaa mm.:
Uskon edelleen aina noudattamaani keskeiseen työnteon periaatteeseen. Jos on kyllin tärkeitä
tehtäviä riittävän monta kesken, ja eri aikatauluillakin, voimat useimmiten
riittävät ainakin niiden ajan.
Tähän asti ainakin se on onneksi riittänyt. Siksipä:
Molemmat kirjani ovat edelleen kesken, mutta tavallaan
valmiita. Suunnitelma kummankin
toteutuksesta on detalji- ja yli sadan niiden tarinan aihe- ja
otsikkotarkkuudella lopullinen, myös kuvitusten osalta. Ne vain täytyy vielä
kirjoittaa. Ja osa kuvituksista toteuttaa
suunnitteleminani lasimaalauksina. Vuosien työ. Johon taitojakin pitäisi
hankkia merkittävästi lisää.
Laivani 100 vuotisjuhlavuosi on ensi kesänä. Siihen mennessä on uuden, tyyliin
sopivan, tammijollan valmistuttava, samoin koko rikin uudet pylpyrät, yli 40
kpl, kansilaatikoiden
peruskorjaukset, kahvelien uusinta ja koko reelingin hionta, muotoilu ja
loppukäsittely. Potkurin akselin ja
vannelaakerin sekä niiden tiivisteiden vaihto. Kaikkien kolmen ison
meridieselin, irroitukset, kunnostukset ja ja säädöt. Uudet purjeet ja patjojen päälliset jos aika ja voimat sallivat. Monien
kuukausien tiukka ahkerointi pienimmilläänkin. Eikä luultavasti valmistukaan,
edes parissa vuodessa. Mutta aikanaan kyllä, jos aikaa riittää.
Lisäksi olisi todella tärkeätä saada loppuun tänä kesänä
kesken jäänyt kotitalon maalaus ja voimien mukaan aloitettava myös anopin
talo. Myös pakun maalaus ja uuden siirrettävän työmaakoppimodulin
rakentaminen trailerilla rantaan vietäväksi aina tarvittaessa. Kukin erikseen
ainakin muutaman viikon ponnistelu, mutta vain säiden mahdollistaessa.
Sekin projekti, jonka tarkoitus on fyysisesti mahdollistaa
tulevan talven ponnistelut, päätettiin pari päivää sitten. Työpajani muuttaa puolet lähemmäksi
kotiamme. 24 kilometristä 12 kilometriin, Ylöjärven Yliseltä Lempäälän
Sääksjärvelle ja sen tila pienenee lähes kymmenenteen osaansa. Eli rakentelua, karsintaa ja
muuttokuljetusta on tiedossa rajattomasti. Ehkä noin vuodeksi. Senkin hyvä
puoli on, että ylimääräistä fyysisen kunnon ylläpitojumppaa ei tarvitse
suunnitella eikä toteuttaa.
Summa summarum:
En ole vielä keksinyt, miten tähän sopisi myös bloggaus, eli aika
näyttää, oliko tämä viimeinen ponnistus tällä sektorilla. Monta sellaista
blogiaihetta, joiden käsittelyä myöhemmin olen luvannut ja haluaisinkin, on vielä odottamassa. Taitoni sanojen käsittelyssä on
edelleen alkutekijöissään. Saatan silti
yrittää jatkaa tätäkin jos siltä tuntuu ja siihen on myös
henkilökohtaista tarvetta ja voimia. Aion silti elää rauhassa noiden muiden
projektien ajallisen priorisoinnin kanssa.
Joten toivotan tässä lukijoilleni kaikkea hyvää jatkossa, ja
odotan kiinnostuneena sen muotoutumista sellaiseksi, millaisena se on
kohdattava.
MJK
Gerotranssendenssi - ekaa kertaa kuulin ja selvittelin, mitä pitää sisällään. Hm. Tapahtuuko ihmisessä oikeaa "kypsymistä" vai antaako kokemus ja ikä turvallisuudentunteen, vai onko kysymys luopumisesta? Kohdallasi ei ainakaan voi puhua luopumisesta, mikä programmi ja mitkä tavoitteet! Melkein päätä huimaa ja ainakin hengästyttää. Sinulle, Matti, se on todellisuutta ei mahdottomuus! Antaa palaa! Ritva
VastaaPoista