Gerotranssendenssin vuosi

Sain tänään, isänpäivänä, tilaisuuden kirjoittaa ensimmäisen blogini puoleen vuoteen. Sen mahdollisti  aamuinen selkäni venäytys purjelaivani mastoissa kiipeillessä niiden talvikuntoa tavoitellessani. Talvehtimishuolto saa nyt odottaa toistaiseksi.  Kirjoittamista olen kaivannutkin jo monta kertaa kuluneena kesänä. Asiaa kun mielestäni olisi usein ollutkin, ja haasteitakin siihen myös lukijoiltani.  Kesä kului kuitenkin fyysisissä merkeissä ja vain niissä, ahkeran asialukemisen lisäksi.

Aiheita useisiin pohdintoihin siis riittäisi liikaakin tuleville vuosille asti. Jatkan nyt kuitenkin tämänhetkisen tilanteen päivityksestä. Siis tästä gerotranssendenssiin painottuneesta vuodestani.  Tuo erikoinen sana oli minullekin tuntematon vuoden alussa. Mutta tuli vastaan usein kuluneen vuoden psykofyysisiä muutoksiani tutkiessani. Sana tarkoittaa siis erityisesti korkeamman iän antamaa mahdollisuutta  sellaisiin minän  kehittymisen muutoksiin, joita nuorempana ei ole ollut mahdollisuutta kohdata. Olen kovin iloinen, että ehdin nyt niitäkin kokea. Se on tullut todelliseen tarpeeseen. Myös jatkossa.

Vuoden alussa aloitettu hyvin  ärhäkän adenokarsinoomatyyppisen syöpäni  radikaali hoitojakso on jo lähellä tämänkertaista päättymistään. Onnekseni se ehti tuottaa todella paljon sellaista ajattelua ja oppimista, jonka tulen vielä tarvitsemaan, oli jatkokehitys mikä vaihtoehto tahansa. Tämä sota ei ole lopussa, mutta ainakin tämänkertaisessa taistelussa näytän saavan selkeän erävoiton.  Sille en kuitenkaan voi mitään, että sen varjo tullee seuraamaan minua lopun elämääni. Ja syistä, jotka ainakin aavistan. Enkä voi jättää huomioimatta.

Todella kouriintuntuvasti olen ollut nyt toteamassa ihmisen psykofyysisen  kokonaisuuden yhteistä voimaa, kun kaikki fyysisesti tehtävissä olevat menetelmät yhdistetään mielen mahdollistamaan  tavoiteasenteeseen. 

Päätin keväällä, että koska keskussairaalan henkilöstö tekee kaikkensa fysiikkani pelastamiseksi, minä en voi enkä saa olla se heikompi lenkki. Joten ravintotietouden lisäämisen tuloksena jätin haikeat jäähyväiset aikaisemmille mieliruoilleni ja keskityin tiukasti kehon puolustuskyvyn ja ja kemiallisen tasapainon  kehittämiseen.  Luonnollisesti ympärivuorokautisen mielen harjoittelun lisäksi. Tulos oli yli 10 kilon painon pudotus ja jatkuvan toimintakunnon ylläpitomahdollisuus sekä kotitalon remonteissa että laivan kunnostamisessa.  Työpäivät jatkuivat  kesän ja edelleenkin varsin pitkinä, mutta rytmi ja  kellotaajuus ei luonnollisesti  vastaa ennen sydänleikkaustani vallinnutta kuntoa. Mieli on sensijaan lähes tunnistamattomaksi  muokkautunut.  Elämäni tarkoituksen ja rauhan sekä sen mielekkään jatkon löytäminen onkin jo lähes muotoutuneessa hahmossa.

Suositellut viikottaiset lepopäivät jäivät kyllä pitämättä, mutta uskon intohimoni ja tyydytykseni käsin tekemiseen ja sen tuloksiin korvanneen ainakin osan niiden puutteesta.   Kolme täysin erillistä lepoviikkoa kuitenkin sain mahdutettua vuoteen. Siis paikoissa, joista käsin oli mahdotonta ahkeroida talo- tai laivatyömaalla. Mutta  ne mahdollistivat lukemiseen keskittymisen ja ennen kokemattoman tyydytyksen siitä.  Kunnioitukseni kirjailijoita ja inhimillisen tiedon muita levittäjiä  kohtaa on kasvanut edelleen kiihtyvällä vauhdilla. Loistavaa tekstiä lukiessani ero omien sepustuksieni ja oikeiden sanavirtuoosien välillä venyy tavoittamattomaksi. Mutta heidän taidostaan nauttiminen on noussut mielessäni ennen kokemattomaan arvoon. Jopa uskomattoman viisaita ja ilmaisukykyisiä runokirjojakin olen ostanutkin tänä vuonna useita. Ja lukenutkin niitä. Halulla.

Jatkon suunnitelma on nyt selkeä. Ja rauha siihen johtaneiden päätösten suhteen. Sen symboliksi sopii vaikkapa seuraava Mitja Kortepuron loistava kuva laivaltani kesän viimeiseltä purjehdukselta.  Kuva jonka haluan pitää päivittäin näkyvissäni muistaakseni  varmasti tavoitteeni.

Minulle tämän kuvan viesti tuntuu tänään seuraavalta:   Vaikka vastassa on musta maisema kuitenkin useine kirkkaine  pisteineen, sinne mennään täysin purjein ja empimättä.

Käytännössä se tarkoittaa mm.:

Uskon edelleen aina noudattamaani keskeiseen työnteon  periaatteeseen. Jos on kyllin tärkeitä tehtäviä riittävän monta kesken, ja eri aikatauluillakin, voimat useimmiten riittävät ainakin niiden ajan.   Tähän asti ainakin se on onneksi riittänyt.  Siksipä: 

Molemmat kirjani ovat edelleen kesken, mutta tavallaan valmiita.  Suunnitelma kummankin toteutuksesta on detalji- ja yli sadan niiden tarinan aihe- ja otsikkotarkkuudella lopullinen, myös kuvitusten osalta. Ne vain täytyy vielä kirjoittaa. Ja osa kuvituksista toteuttaa  suunnitteleminani lasimaalauksina. Vuosien työ. Johon taitojakin pitäisi hankkia merkittävästi lisää.

Laivani 100 vuotisjuhlavuosi on ensi kesänä.  Siihen mennessä on uuden, tyyliin sopivan, tammijollan valmistuttava, samoin koko rikin uudet pylpyrät, yli 40 kpl,  kansilaatikoiden peruskorjaukset, kahvelien uusinta ja koko reelingin hionta, muotoilu ja loppukäsittely. Potkurin akselin ja  vannelaakerin sekä niiden tiivisteiden vaihto. Kaikkien kolmen ison meridieselin, irroitukset, kunnostukset ja  ja säädöt. Uudet purjeet ja patjojen päälliset  jos aika ja voimat sallivat. Monien kuukausien tiukka ahkerointi pienimmilläänkin. Eikä luultavasti valmistukaan, edes parissa vuodessa. Mutta aikanaan kyllä, jos aikaa riittää.

Lisäksi olisi todella tärkeätä saada loppuun tänä kesänä kesken jäänyt kotitalon maalaus ja voimien mukaan aloitettava myös anopin talo.  Myös pakun maalaus ja  uuden siirrettävän työmaakoppimodulin rakentaminen trailerilla rantaan vietäväksi aina tarvittaessa. Kukin erikseen ainakin muutaman viikon ponnistelu, mutta vain säiden mahdollistaessa.

Sekin projekti, jonka tarkoitus on fyysisesti mahdollistaa tulevan talven ponnistelut, päätettiin pari päivää sitten.  Työpajani muuttaa puolet lähemmäksi kotiamme. 24 kilometristä 12 kilometriin, Ylöjärven Yliseltä Lempäälän Sääksjärvelle ja sen tila pienenee lähes kymmenenteen osaansa.  Eli rakentelua, karsintaa ja muuttokuljetusta on tiedossa rajattomasti. Ehkä noin vuodeksi. Senkin hyvä puoli on, että ylimääräistä fyysisen kunnon ylläpitojumppaa ei tarvitse suunnitella eikä toteuttaa.

Summa summarum:  En ole vielä keksinyt, miten tähän sopisi myös bloggaus, eli aika näyttää, oliko tämä viimeinen ponnistus tällä sektorilla. Monta sellaista blogiaihetta, joiden käsittelyä myöhemmin olen luvannut ja haluaisinkin,  on vielä odottamassa.  Taitoni sanojen käsittelyssä on edelleen alkutekijöissään. Saatan silti  yrittää jatkaa tätäkin jos siltä tuntuu ja siihen on myös henkilökohtaista tarvetta ja voimia. Aion silti elää rauhassa noiden muiden projektien ajallisen priorisoinnin kanssa.

Joten toivotan tässä lukijoilleni kaikkea hyvää jatkossa, ja odotan kiinnostuneena sen muotoutumista sellaiseksi, millaisena se on kohdattava.

MJK