Sanojen taustoista; Kipu

Kipu

Jokaisella meistä on varmasti omasta mielestään selkeä käsitys kivusta, vaikka kukaan ei sitä halua osakseen. Ehkä joidenkin muinaisten uskontojen askeetteja  lukuunottamatta.  Minulla oli taas luonteva tilaisuus pohdiskella kyseisen ilmiön eri puolia, vaikka useampi aikaisempi tapaaminen sen kanssa onkin ollut merkittävästi syvempi kokemuksellisesti. Ehkäpä tällä kertaa voimia ja avoimmuutta riitti suhtautua nyt asiaan sekä uteliaammin, että analyyttisemmin, joten löysin asiaan itselleni uudempia  jäsentelyjä.  Ne paransivat ainakin omaa  asennettani ja rauhallisuuttani  seuraavien kipujen aikanaan iskiessä.

Klassinen jako fyysisiin ja/tai henkisiin kipuihin on mielestäni sinänsä jo vanhentunut sillä kukaan ei voi varmuudella osoittaa kumpi vaikuttaa kuinka paljon toiseen tai oli ensin syynä eikä seurauksena. Selkeää mielestäni on edelleen se että ne ovat sellainen psykofyysinen kokonaisuus, jossa paraneminen voidaan aloittaa kummasta suunnasta tahansa. Ja myös tuloksellisesti. Itse haluan uskoa mielen ja asenteen muutoksen olevan jopa aikaisemmin uskottua vahvempi väline myös fyysisten turhien kipujen eliminoinnissa.

On myös lohdullista sisäistää, että on olemassa lukuisasti ihmiselle hyviä ja hyödyllisiä kipuja, kummallakin sektorilla. Eräs viisas ystäväni tiivisti asian siten, että kivut ovat solujen puhetta meille. Kipuprosessihan on sellainen luonnon meille antama hyödyllinen viestintä-  ja hälytysjärjestelmä, jonka tavoite on antaa kehoitus korjaaviin toimenpiteisiin ennenkuin  toimintakykyymme  ehtii syntyä isompia häiriöitä. On myös ilmeistä, että joillakin ihmisillä on kipuaistimusten ja niiden kuuntelukyvyn kautta merkittävästi korkealaatuisempi hälyytysjärjestelmä kuin toisilla. Kaikilla se kehittyy silti  harjoittelemalla paremmaksi.  Se kyllä kannattaa, sillä kipujensa syvempi ymmärrys vaikuttaa varmasti ihmisen valintoihin usein koko loppuelämässään. Useimmiten positiiviseen suuntaan.

Siksipä mielestäni  useinpiin kipuihin, ainakin niiden alkuvaiheessa,  siis tuleekin suhtautua kuin  läheiseen ystävään joka haluaa auttaa meitä.  Ymmärtäen, että niiden tarkoitushan onkin olla kehoamme säästävä ja suojeleva ilmiö, jotta erilaiset uhkat saadaan tietoon mahdollisimman aikaisin ja päästään nopeasti puuttumaan asiaan. Siksi pienetkin kivut tulee kohdata ajatuksella ja tutkivalla mielellä, sekä käsitellä jatkotilanne sen mukaisesti  eikä  niitä tulekaan torjua heti pois tietoisuudestamme esim. erilaisilla kemikaaleilla.  On tärkeää säilyttää rauhallisen harkinnan ohjaama herkkyys oikeiden perussyiden etsimiseen ja sitä kautta lisäongelmien torjumiseen. Kannattaa muistaa, että kivut kuuluvat joka tapauksessa jokaisen elämän kulkuun ja sitä säilyttämään tähtäävään ohjausjärjestelmään. Ja ovat siten säännöllisesti käytettävissämme  omaksi hyödyksemme.

Lisäksi fyysisessä hahmossa ilmentyvä kipu saattaa osoittaa oikotien niihin muutoksiin joihin mielemme ei ole vielä valmis tai tiedon tasolla niin selkiintynyt, että myöntäisi välttämättömäksi ne muutokset toiminnassamme  ja kokonaisvaltaiset valinnat, joita kehon viisaus joutuu kiputiloilla nopeuttamaan.

Luonnollisesti on myös olemassa sekin kiputila, joskin aivan merkittävästi harvinaisempana, jolloin tuntoherkkyyden väliaikainen, tai jopa lopullinenkin  amputointi kemikaaleilla on inhimillisesti se ainoa vaihtoehto. Silloin on mielikin tavallisesti jo tilassa, jossa sen rauhakin on samojen kemikaalien autettavissa. Mutta hyvin paljon myöhemmin.

On myös kipua ilman sairautta, vaikka sairautta ei yleensä ymmärretä sellaiseksi ilman kipua. Tällaisia ovat esimerkiksi kasvukivut, sekä fyysisesti että henkisesti, ehkäpä myös ”lemmensairaus” ja ”särkynyt sydän”.  Viimeksimainittu, varmasti myös kokonaisvaltainen kiputila, on sillä tavalla silti hyvin lohdullinen, että se osoittaa tunnemekanismimme olevan hyvässä kunnossa, koska se pystyy rakastamaan ja kokemaan voimakkaita tunteita.  Muita selvästi positiivisia kipuja ovat esimerkiksi suorituskyvyn kasvua ja asetetun päämäärän lähestymistä indikoivat, kuten useat urheiluvalmennukseen ja fysikaaliseen hoitoprosessiin liittyvät kiputuntemukset. Siis kipuja joiden tarkoitus on selkeästi tuottaa tietoa ja sitä kautta myös terveyttä ja  mielenrauhaa.  Varsin usea kipuaistimus kun siten onkin vain hälytysjärjestelmän herkkyyteen ja kunnossaoloon liittyvä positiivinen päivitysilmoitus.

Näitä sinänsä vaarattomia, ainakin  asiaan vihkiytymättömien mielestä, kipuaistimuksia  ovat myös  monet ihmisen arvohierarkian horjuttamiseen liittyvät ammatilliset, esteettiset tai eettiset, jopa fyysiset, tuskakokemukset joita liittyy tilanteisiin, joissa jollekin asialle herkistynyt ihminen kohtaa sitä  halventavan tai jopa tuhoavan  tapahtuman.  Esimerkiksi  täysin epämusikaalisen laulun tai esteettisesti kelvottoman maalauksen, elokuvan, muun visuallisen saasteen, onnettomuustlilanteiden kokonaisvaltaisesta irvokkuudesta puhumattakaan. Vastaanottajan omasta herkkydestä sitten seuraa, mikä on henkisen traumauttavan ärsykkeen vaste myös omaan fyysiseen kiputorjuntatilaan.

Kipuun voi siis suunnata mielensä joko negatiivisesti tai positiivisesti. Eli vain pyrkiä siitä kaikin keinoin pois, siis sen enempää pohtimatta, tai ryhtyä rauhallisesti ottamaan selvää sen tämänkertaisen viestin taustoista ja tavoitteesta.  Usein siihen saattaa auttaa, jos siihen liittää mielessään myös useilla eri aisteilla havaittavia ilmiöitä ja symboleita, kuvia, ääniä, jopa rituaaleja.  Kokemukseni ja ymmärrykseni mukaan erilaisilla  harjoitelluilla ja sisäistetyillä rituaaleilla on ollut merkittävä vaikutus keinoina selvittää kivun viestiä ja tarvittaessa lyhentämään sen tuottamaan häiriöaikaa. Ja estämään tilan huononeminen. Esimerkiksi vaikkapa äidin puhallus lapsen sormeen. Ja aikuisella  sen hieman kehittyneemmät muunnokset. Joista ehkä lisää tarinaa toiste.

Vaikka usein ihmisille kaupataan kivun kohtaamista kliseellä sen jalostavasta vaikutuksesta, en siihen usko, sillä minusta kaikki kiputilat joka tapauksessa vievät, ainakin väliaikaisesti käyttöönsä osan ajattelu- ja kokemiskapasiteetistamme, joka varmasti ei ole eduksi täysipainoisen elämiskokemuksen ja henkisen kasvun tavoitteelle. Hyväksyn sisäistän täysin sensijaan sen vanhan yleisen hokeman, että kasvua ei ole ilman kipua, mutta kaikki kipu ei merkitse sitä että silloin tapahtuisi kasvamista. Samoin hyväksyn aivan rauhallisesti sen  todellisuuden, että vaikeassa kiputilassa ollessaan ihminen on todella kokemuksineen äärimmäisen yksin. Kasvun paikka ja peruste sekin.

MJK