Kuvien ja sanojen synnystä, valokuvat vai valintakuvat. osa 6.

Valokuvat vai valintakuvat ?

Olen viettänyt lähiaikoina rajattoman määrän tunteja terveydenhuoltojärjestelmän odotussaleissa. Tänäkin keväänä merkittävästi useammin kuin perhe ruokaostoksilla. Siksi minulle on nyt syntynyt varsin selkeä kuva useiden kotimaisten aikakausilehtien  valokuvatarjonnasta ja sen yllättävästä laaduttomuudesta.  Sen pohtimiseksi oli kehitettävä uusi käsitesana, ”valintakuva”.

Joskus  on jonkun asian havainnollistamiseksi ollut pohdittava lyhyt ja pelkistetty uusi käsite.

Tunnetuimpia sellaisia käsitesanoja tai niiden yhdistelmiä, joissa oletan olleeni ensimmäisiä käyttäjiä ovat esimerkiksi, ”visuaaliviestintä”, ”näyttökuva ja käyttökuva”, ”valokuvaajan kuolemansynnit”, ”jokipoliisivalo”, ”shakkilautasommittelu”.  Jos joku muu on mielestään näiden sanahirviöiden todellinen isä tai äiti, suon sen kyseenalaisen kunnian hänelle ilolla.

Nyt on aika ja selkeä perustekin valita, ainakin omaan sanavarastooni, sellainen uusi käsiteyhteys kuin ”valintakuva”.   Siksi ettei oikeita valokuvia edes verrattaisi sellaisiin valokuvallisiin epäsikiöihin, joista surullisen suuri osa eräiden lehtien kuvitusaineistosta muodostuu. En tällä tarkoita, että sitä ilmenisi vain siellä, mutta tuhansia lehtikuvituskuvia ajatuksella lähiaikoina katsoneena se juuri viritti nyt pohtimaan näitä käsitteitä.

Minulle valokuva on aina tarkoittanut sellaista kuvallista teosta, joka on taltioitu kameralla ja jonka kertovan sisällön varsinaisena rakennuselementtinä ja viestin parantajana on valon avulla saavutettu viestinnällinen ja tunteellinen tavoitteen maksimointi, tai edes pyrkimys siihen. Siis täysin siitä riippumatta siitä, onko kysymyksessä organisoitu ja suunniteltu valaisu vai olemassa jo ilman valokuvaajan toimia oleva valaistusolosuhde. Kummastakin on maailmassa lukemattomia erinomaisia klassisia esimerkkejä, joista on syntynyt koko valokuvataiteen käsite, merkitys ja maine. Mielestäni se huippuryhmä on aina nimenomaan ja vain valoilmaisun ymmärryksen ja sen soveltamisen tulosta.

Tällä en suinkaan tarkoita sitä, että valokuvataiteen ainoa elementti olisi vain valon tekeminen tai näkeminen, mutta  ilman sen tavoitteellista osuutta valokuvateoksessa, kyseessä on vain mikä tahansa koneellinen  dokumentti, jonka  syntymässä ei ole valokuvaajalla mitään osuutta.  Pelkkä ainutlaatuinen aihe tai tapahtuma ei minusta oikeuta luopumaan valollisen kerronnan pyrkimyksestä, vaikka luonnollisesti siihen ei aina ole mahdollisuutta.  Paitsi   että se mahdollisuus on aina ns. tilatuissa ja suuunitelluissa kuvissa, joista tässäkin tilanteessa on kysymys.

Tämän edellä määrittelemäni valokuvakäsitteen täydellisenä vastakohtana olen nyt odotussaleissa istuminani tunteina löytänyt kokonaan toisen kuvatyypin, josta käytän tästä lähtien nimeä valintakuva.  Sen tekninen toistettavuus käyttää valokuvatekniikan keinoja, mutta sillä ei ole mitään tekemistä valon kanssa.  Ellei sellaiseksi lasketa myös sitä,  ettei siinä ole mitään muuta valon ominaisutta käytetty kuin sitä, että lukseja on ollut riittävästi kuvajaisen tallentumiseksi. Ja myös siinä on kuvausta varten tehty etukäteis- ja aihevalintoja ja käytetty aikaa, sekä saatu korvaus lopputuloksen synnyttämisestä. Joka sitten on median keinoilla levitetty saastuttamaan visuaalisesti elinympäristöämme.

Valintakuva on siis määre sellaisesta kuvasta, joka on tallennettu kyllä kameralla, mutta sitä tehdessä on valokerronnan sijaan käytetty vain valintoja ja niitäkin lähinnä vain rajauksen ja laukaisuhetken  suhteen.  Eli kaikki valokuvaajan käytettävissä olevat keinot  kuvan visuaalisuuden, kerronnallisuuden tai esteettisyyden  tehostamiseksi on jätetty  unhoon.  Seurattuani nyt  kyllin laajalla otannalla aikakausilehtien kuva-aineistoja, mielipiteeni on tosin se, että, tekijöiden nimistä päätellen, usean  kuvallisen median julkaisijan  nykyinen rekrytointityöskentely on suorastaan erikoistunut jättämään valollisesti ja visuaalisesti  lahjakkaat  kuvantekijät kokonaan oman toimintansa ulkopuolelle, ja valinnut  vain valokuvauksellisesti ala-arvoisiin suorituksiin motivoituneita tai kykeneviä.   Luonnollisesti poikkeuksiakin löytyy, mutta mielenkiintoista on oikeiden valokuvaajien kertyminen  jopa samankin mediatalon vain määrättyihin lehtiin.  Joissakin kuvapainotteisissakin julkaisuissa  osoittautui säännöllisesti mahdottomaksi löytää sieltä yhtään valokuvaa, vaikka heidänkin kuvituksensa on toteutettu lähes 100 prosenttisesti  kameralla.  Löydettävissä oli siis vain visuaalisesti kelvottomia valintakuvia.  Onhan sekin yksi valinta, mikään ei poikennut  linjasta, jolloin muiden surkeus olisi havainnollistunut.

Jotenkin minusta on aivan käsittämätöntä se, että samankin kustantajan julkaisemista lehdistä joissakin  kuvantekijät ovat vailla alkeellisintakaan visuaalista kykyä,  tuottaen poikkeuksetta vain valintakuvia ja toisessa julkaisussa  pääsääntöisesti valokuvaajien tuottamia asiallisia ja tunnelmallisiakin valokuvia.  Ilmeisesti näissä julkaisuissa kuitenkin toimitaan työmarkkinapoliittisesti yhdenmukaisilla  sopimuksilla tai alan työehtosopimuksen mukaisesti  yhdenmukaisella palkalla.   Siis roskaa tai laatua samoilla kustannuksilla.  Onko  vastuussa tämän kaltaisesta kuvanjulkaisupolitiikasta  ne kuvia tilaavat henkilöt, joilla ei ole mitään edellytyksiä kuvien lukemiseen ja valintaan tai niiden laadun ymmärtämiseenkään.  Mahdolliset olosuhteet tai journalistiset rajoitteet eivät tätä selitä kun kysymyksessä on tässä tapauksessa nimenomaan selkeästi suunnitellut ja tilatut kuvituskuvat.

Ajattelen kauhulla sellaisten valokuvaaja  ammattinimikkeellä palkattujen nuorten ihmisten uran jatkoa kuvallisen kentän kovenevassa kilpailussa, jotka ovat jo nyt selkeästi totutettuja ansaitsemaan leipänsä tuottamalla koko valokuvamaailman ulkopuolisia valintakuvia niiden tilaajan hyväksyminä.   Heillä ei ole jatkossa mitään selviytymisen välineitä  silloin jos heiltä tilataan jonkun todellisen ammattitaitoisen ostajan toimesta valokuvia.  Entä tämän saman  ryhmän vaikutusta koko ammattikunnan arvostukseen ja siinä vastuullisesti toimivien asemaan. 

Vaikka olenkin tullut nyt olosuhteiden vaikutuksesta  keskittyneeksi tässä asiassa vain lehtikuvituksiin, olen kyllä surullisen tietoinen siitä, ettei tämä valintakuvaongelma koske pelkästään liian useaa medioihin aineistoa tuottavaa  valintakuvaajaa.  Myös muiden osa-alueiden kuva-, ja kuvaajamassoista löytyy järkyttävän lukuisasti esimerkkejä samasta syndroomasta.  Siksi toivotan oikeille valokuvaajille voimia ja sitkeyttä ponnistella valokuvaajan tärkeimmän kehittymisveturin, vaativan ja paskamaisen asiakkaan, johdattelemana  yhä valollisempiin kuviin. Nuo valintakuvat tuleekin minun mielestäni jättää yksinoikeudella  niille julkaisijoille, joiden sopimuspolitiikka  ja kuvia tilaavien ammattitaidottomuus pitääkin oikeat valokuvaajat poissa heidän yhteistyökumppanuudestaan.

MJK