Taide/taito vastuullinen arviointi. osa 10

Pariin viime päivään fyysinen kuntoni ei ole mahdollistanut ulkotöitä,  joten olen käyttänyt sen ajan valokuvaajien kansallisten ja kansainvälisten mittelöiden  palkittuihin  ja vain osallistuneisiinkin kuviin tutustumiseen ja niistä löytyneiden nimien kotisivujen gallerioiden selaamiseen. Luonnollisesti erityisesti käyttökuvapalveluita myyvien valokuvaajien sivukokonaisuuksiin painottuen.  Muoto- ja mainoskuvaajien sekä freelance lehtikuvaajien.  Siis nähnyt ja pohtinut tuhansia minulle uusia kuvia. Ja ennestään vieraita kuvaajiakin. Syy siihen on liittynyt lupaukseeni ottaa ammatillisesti kantaa huomenna 12.12. Helsingissä eräiden entisten oppilaitteni  nykyosaamiseen heidän uusia kuviaan arvioimalla ja niistä keskustelemalla.

Olen jotenkin varsin hämmentynyt sekä kilpailuissa palkittujen, että kuvaajien omiin edustustarkoituksiin nettisivuille valittujen  kuvien ammatillisesta laatukirjavuudesta.  Äkkikatsomalla moni hyvin edustavan näköinen kokoelma ei kestä yhtään  siihen pysähtymistä ja pohdintaa. Millään keksimälläni  usealla eri lähestymistavalla.  Ei teknisesti, ei visuaalisesti, eikä sisällöllis-viestinnällisesti. Taiteellis-fiiliksellisesti minä kun en osaa niitä lähestyä. Nimenomaan siis kilpailumielessä niitä eri sijoille järjestääkseni, perustellusti.

Luonnollisesti minulla ei ole mitään sitä vastaan että kansallisen pienen käyttökuvaajajärjestön kilpailuun tehdään niin monta kategoriaa ja niihin niin useita palkintosijoja että  tasan 4/5 osallistujista  tulee palkituiksi ja myös useampi kuin joka kolmas kuva.  Ymmärrän, ja kannatankin  täysin, että tällaisen tapahtuman tarkoitus on antaa jäsenistölle ajankohtaista omaa markkinointimateriaalia ja joillekin jopa syy ponnistella parempien kuvienkin synnyttämiseksi, mutta sekä koko elämän kirjon laajuinen sarjajako x 2 että myös  palkintoarvioinnin kriteerit voisivat  mielestäni vain parantua hieman huolellisemmasta etukäteispohdinnasta. Suppean yhden ammatillisen erityisalan sisäisessä kilpailussa.

Mallia edellisen kaltaiseen palkintosateeseen löysin myös esimerkiksi seuraamalla erään käyttökuvaajan kohdalta webbimarkkinoinnissaankin mainittua mitalisijoitusta.  Löysin kansainvälisen ”vuosikilpailun” jossa kussakin 14 kategoriassa jaettiin 50 palkintosijaa, eli yhteensä 700 ”kansainvälistä menestystä”.  Joista suurella menestyksellä mainostanut valokuvaaja oli omassa sarjassaan 39. Mutta järjestäjähän sai jokaisesta osallistuneesta kuvasta  35 taalaa.  Niin paljon kuin kannatankin valokuvaajien aktiivista itsensä kehittämistä ja oman menestyksensä markkinointia, toivottavasti tällaisilla ”kilpailu” esimerkeillä he eivät syö omaakin uskottavuuttaan.  Tämänkään kilpailun säännöistä en löytänyt mitään sellaisia arviointikriteereitä, joita osallistuja voisi ennakoida noudatettavan. Siis hyvään sijoitukseen tähdätessään.

Koska tapani ei ole kritisoida muitten tekemisiä, ottamatta kantaa siihen miten kritisoimani asia olisi mielestäni  ratkaistavissa paremmin, seuraavassa joitakin omia käsityksiäni siitä miten käyttökuvien arviointi saisi mielestäni edes jonkinlaista ammatillista uskottavuutta ja toimisi myös kuvaajien parhaaksi.

Mielestäni tinkimätön lähtökohta käyttökuvien laadun arvioinnissa tulee olla se, miten kuvalle asetetut tavoitteet ja viestinnälliset sisällöt on saatu toteutettua toimivasti. Vasta sen jälkeen on varaa edes puhua arvioijien henkilökohtaisista mieltymyksistä, tai kuvaushetken trendeistä.  Kuvataiteen elementeistä puhumattakaan. Tämähän asiasisällön tavoitteellisen toimivuuden vaatimus ei todellakaan sulje pois yhtään  ilmaisullista tai taiteellista elementtiä, vaan ne ovat jopa elintärkeitä sille viestinnälliselle tavoitteelle, josta korkealuokkainen kokonaisuus vasta edes voikaan syntyä. On selvää että myös perinteisen kuvataiteen hyvät ominaisuudet on  laadukkaistakin käyttökuvista löydettävä. Niitä samoja muodissa olevia kikkoja ja taitavampien edelläkävijöiden huonoja apinointeja ei vaan saa tyrkyttää joka kuvaan ja  joka tavoitteeseen.

Seuraavassa oma käsitykseni siitä, mitkä kysymykset ja tavoitteet vastauksineen vähintään jokaisen käyttökuvaa tekevän on itselleen ja kuvalleen asetettava, ennen kuin sen mitään luotettavaa arviointia on edes tehtävissä.  Ja myös siitä mitkä asiat jokaisen arvioijan on verbaalisesti jokaisesta sellaisesta käyttökuvasta tiedettävä, jonka arviointiin hän osallistuu.

Se vanha uskomus, että kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa, on täysin mahdoton ilman että tiedossa on ne muutamat tarpeelliset  sanat jo ennen kuin muun kertovan sisällön arviointiin on edes mahdollisuuksia. Seuraavassa joitakin niitä helpottavia viitteitä minun työskentelytavastani. En väitä, että näitä tulisi muiden noudattaa, minun työni laatuun ne tarvitaan.  Nämä ovat minulle avaintiedot kuvan taustasta arvioinnin pohjaksi. Mieluiten siten että kuvaaja on esittänyt ne myös itselleen, ennen kuvan synnyttämistä. Ja vastannut niihin kuvansa jokaisella neliösentillä.

KÄYTTÖKUVIEN YHTEISMITALLINEN VIESTINNÄLLINEN  LÄHTÖTILANNE:

Minkälaisen? – Kenen? – On kuvasi nähtyään.  - Ja sen vaikutuksesta.  -  Ajateltava, tunnettava tai toimittava  miten? -  Missä tilanteessa ?

MUOTOKUVAN  TAVOITE:                     Minkälainen ihminen kuvan malli on?                  Usein se sisältää myös hänen ulkonäkönsä.

KAUPALLISEN  MUOTOKUVAN  TAVOITE:                     Mitä kuvan tilaaja/maksaja haluaa katsojan ajattelevan kuvan mallina  olevasta ?   Usein myös mitä kuvan tekijä haluaa katsojien ajattelevan hänestä  valokuvaajana.

MAINOSKUVAN TAVOITE:                                                    Saada kuvan katsoja ajattelemaan ja/tai toimimaan kuvan maksajan toivomalla tavalla.

JOURNALISTISEN  KUVAN TAVOITE:                              Saada katsoja ajattelemaan. Tavallisesti kuvaajan tai kuvan julkaisijan toivomalla tavalla.  Joskus se sisältää myös pyrkimyksen suhteellisen totuuden kertomiseen.

JOURNALISTISEN KUVAN  TAVOITTAMATON IHANNEVIESTI: 

Minkälainen? – Kuka? -  Teki  mitä? – Missä? -  Milloin? -  Miksi?

DOKUMENTTIKUVAN TAVOITE:                                       Näyttää kuvan sisältö mahdollisimman selkeänä sen  ymmärtämiseksi tai tutkimiseksi.

TAIDEKUVAN TAVOITE;                                                       Saada katsojassa aikaan  taiteen kentälle sijoittuva henkilökohtainen  kokemus tai tuntemus.                       Usein myös vain  kuvan käyttö välikappaleena tekijänsä  muun  taidekentälle sijoittuvan tavoitteen  saavuttamiseen. 

 

SOSIAALISEN KUVAN  TAVOITE:                                        Mahdollistaa kuvaustilanteeseen  liittyviä muistoja. Vaikuttaa kuvaustapahtumalla sosiaalisen tilanteen kulkuun ja sisältöön.

Näitten selkeä lyhyt verbaalinen määrittely on minusta sellainen pohja, jolle kuvan arviointi voidaan luotettavasti rakentaa, ja sen viimeistelyvaiheessa lopullisen ammatillisen ja valokuvauksellisen laadun sitten varmistaa kuvan viestiä täydentävä kuvataiteellinen kriteeristö. Ei siis ainoana ameebamaisena mu-tu käsitteistönä vaan  kuin komeana kuorrutuksena vankalla asiapohjalla.

                                                                 MJK