Kädessäni
on nyt uudet kortit. Myös peli on uusi. Niin säännöt kuin siirrotkin. Tiesin
tämän tapahtuvan joskus, mutta silti se pääsi yllättämään. On jälleen edettävä
”prima vista” ilman harjoittelemisen mahdollisuutta. Haaste on armoton, muttei
siitä kieltäytymisen vaihtoehtoa ole enää valittavissa. Täysillä päin ja vasta aika näyttää,
tuleeko turpaan.
Kauan
itänyt pohdinta luopumisesta itse rakentamastamme kodista sai uuden
pika-aikataulun, kun loppuajaksemme sopiva asunto-osoite tuli myyntiin. Mahdollisuus oli liian hyvä
hukattavaksi, joten toimimme heti, vahvistimme kaupan eilen ja aloitamme
tulevan kotimme remontoinnin ensi kuun alussa. Sen eilinen kuntotarkastus karisti tämän muutoksen yltä
kaikki siihen kertyneet unelmahattarat.
Haaveet rauhallisesta ja voimia säästävästä siirtymissopeutumisesta
uusiin pieniin ja vähähoitoisiin tiloihin. Neljännen elämäni alkusisältö
koostuu nyt toistaiseksi kahden asunnon, kahden lainan, kahden taloremonttikohteen,
kahden verstaan, kahden kunnostettavan aluksen, kahden auton ja kahden
perävaunun loukusta. Joista yli
puolet on lähdössä niin nopeasti kuin mahdollista. Kunhan voimat riittävät ensin niiden myyntikunnostukseen.
Enpä
ole tullut ennen ajatelleeksi, että vuosikymmenten intohimoinen harjoitus
työskentelyn, valvomisen, stressin, opiskelun, fysiikan ja mielen rajojen
laajentamiseksi, kohtaisi nämä haasteet vielä niiden jo hiipuessa pelottavalla
nopeudella. Milloinkaan ei
periksiantamisen houkutus ole ollut niin voimakas kuin tällä hetkellä. Pidän silti kiinni motostani, ”aina on
vielä yksi keino, joka sekään ei ole koskaan viimeinen”. Lisäksi toivon, että
jos tämä, tänään ylivoimaiselta tuntuva projekti, on viimeinen jaksamani, lähtö
tapahtuisi saappaat jalassa. Eikä joskus myöhemmin vihanneksena muka
laadukkaassa suomalaisessa
vanhuslaitoksessa.
Elämän
erilaiset jaksot ja niiden merkitykset, ovat aina pohdituttaneet minua. Eikä
vähiten nyt lähivuosina, kokemuksiani
kirjoitellessani. Siihen liittyy tämä jäsentelyni neljänneksi elämäkseni.
Ensimmäisen elämäni, kolmisen vuosikymmentä, koen merkinneen itseni ja
identiteettini etsimistä ja määrätietoista tietotaidon kaivamista kaikista tarjolla olevista
lähteistä. Toinen elämäni, myös kolmisen vuosikymmentä,
täyttyi intensiivisestä ahkeroinnista
yhteiskunnan ja kanssaeläjien palvelemisessa kykyjeni mukaan.
Kolmanneksi elämäkseni koen eläkkeelle jäämiseni jälkeisen ajan ja
siihen liittyvät väistämättömät ajalliset, terveydelliset sekä taloudelliset
muutokset.
Tuleva
valtava muutos, nyt alkavaksi neljänneksi elämäkseni, tuntuu, ainakin vielä
tänään, ylitsepääsemättömältä rajoitteelta. Siitä puuttuu jatkossa ne elementit, joiden olen kokenut
antavan minulle elämisen oikeuden. Resurssit auttaa kanssaeläjiäni niissä asioissa, joiden
ratkaisutaitoja ja –välineitä olen
pystynyt toistaiseksi ylläpitämään.
Kenties olen rajoittunut kokemaan työosuuteni liian materiaali-,
väline-, tietolähde ja tilaresurssipainotteisena. Sen mahdollisuuden lopullinen katoaminen tässä muutoksessa
on asia, jonka seurauksia en osaa vielä ennakoida muuna kuin jäytävänä ympärivuorokautisena
ahdistuksena.
Onneksi
tähän liittyy myös kutkuttavia haasteita. Kuinka oppia päivittäiseen ja yhä
tavoitteelliseen elämään murto-osassa niitä kuutiometrejä ja työvälineitä,
joiden mahdollisuuksia olen hyödyntänyt vuosikymmenet. Millaista on etsiä
tyydytystä siitä, ettei työskentelyyn ole juurikaan muuta tilaa ja välineitä,
kuin pääni sisällä olevat. Miltä
tuntuu totaali, mutta rakentava luopuminen niistä muistorikkaista kipeistä ja
suloisista tarinoista, joiden esinesymboleita on kertynyt satamäärin työtiloihini
liki kuuden vuosikymmenen työelämäni aikana.
Tulossa
on seikkailu ja tutkimusmatka sellaiseen materiasta vapaampaan maahan, jossa en
ole koskaan käynyt yli kolmenkymmenen
aikaisemman koti- tai työtilan muuttoni aikana.
Elämä
kantaa. Tai sitten ei. Kuitenkin on tulossa opettavainen reissu.
MJK
Vaikka allekirjoittaneella kilometrejä vielä tostaiseksi on hieman teikäläistä vähemmän, niin näiden mietteidesi ja tekstiesi lukeminen tekee kovin hyvää, jonka lisäksi moni asia myös tässä osoitteessa osuu ja uppoaa. Tuohon viimeiseen kappaleeseesi viitaten uskon, että edessä oleva seikkailu on varmasti hyvästä ja sen lisäksi haluan uskoa, että kyllä se elämä kantaa. Kohdallasi niin ikään näen, että jonkun joskus ylös kirjaamat seuraavat sanat pitävät varsin hyvin kutinsa: "Elämää eivät ole päivät, jotka ovat menneet vaan hetket, jotka muistetaan". Täältä tähän ja kaikkea parasta sinne sinulle ja perheellesi.
VastaaPoistaPienimuotoisempana vastaava on edessä.
VastaaPoista