Viisautta etsimässä

Kovasti kiitoksia kaikille viikko sitten olleen Matinpäivän ja 70v. onnittelijoille, luin kaikki ne kotiin tultuani ja se herättikin kosolti sellaisia itselleni uusia ajatuksia, joista kerron julkisemmin myöhemmin. En vielä tässä blogissa.

Tänään oli kolmen tälle vuodelle lupaamistani opetuspäivistä ensimmäinen. Se oli mielenkiintoista ja erilaista taas omalla tavallaan.  Oli virkistävää todeta , miten tieto on edelleen jäsentynyt aivoissani kunkin hetken tavoitteiden ja viitekehyksen käyttöön, ja sieltä noukittavissa täsmällisesti kulloiseenkin tilanteeseen ja tarpeeseen. Uskoisin, että järjestelmällinen kirjoitusprojekti on selkeästi aktivoinut harmaitten solujen vilkkautta ja  johdonmukaista tiedonlajittelua.   Mukava alku kahdeksannen vuosikymmeneni ensimmäiselle viikolle. Muu osa jo kulunutta viikkoa menikin fyysisesti joutuin kodin, verstaan ja molempien laivojen lumitöissä.  Sekä edellisen kolmen viikon tekemättömyyden jäljiltä, että uudenkin lumen sadettua sen jälkeenkin.

Olen ollut jonkun aikaa kaikkien viestimien ja kodin huoltotöiden ulkopuolella ja se vaihe jatkuu taas loppuviikosta alkaen. Tämä eräänlainen rauhoitusvaihe on mahdollistanut  minulle useiden sellaisten kirjojen lukemisen, joihin ei ole aikaisemmin ollut  aikaa.  Keskityin, osittain olosuhteiden pakosta,  hankkimaan tietoa  ihmiskehon fysiikasta ja kemiasta, sekä  luonnollisesti myös ajattelusta ja tunteistakin.  Erityisesti  niiden vaikutuksesta ihmisen psykofyysiseen kokonaisuuteen. Monenlaista  pohdintaa on riittänytkin sekä päivisin että öisin lähiviikot.  Aikaisemmista aktiiviöistäni poiketen olen viettänyt nyt lukuisia yösydämiä   fyysisesti mahdollisimman rentouneena, mutta  korvien väli täysillä työskennellen.  Valintoja jatkoelämästäni, nyt alkaneella vuosikymmenellä, on ollut pohdittavana ja  suunniteltavana todella lukuisasti. Se vaihe on edelleen selkeästi kesken, mutta etenee. Syksyllä ollaan jo viisaampia senkin suhteen.

Kirjatiedolla kyllästettynä olen pohtinut sen ja eletyn oman elämän kokemusten hyödyllisyyttä ja käyttöarvoa olemassa olonsa kokemisessa ja hallinnassa. Lainkaan halveksimatta kirjoista löytyvää rajatonta tietomassaa, tänään minusta tuntuu, että itselleen sopivaa todellista viisautta saa ja tuleekin kasvattaa parhaiten juuri kommunikomalla mahdollisimman monien erilaisten kanssaeläjien kanssa. Siis sekä niiden, joiden näkemyksiä eri asioista on sekä etuoikeus että tilaisuus kuunnella henkilön läsnäollessa, että erityisesti myös niiden, joiden kanssa kommunikointi on nykymuotisanalla määriteltynä hyvin haasteellista.  Erityisesti ehkä juuri sellaisten.

Tänään minusta näyttää siltä, että itselleen tarpellisinta viisautta onkin kovin vaikeata, ehkä lähes mahdotonta kartuttaa ilman tällaista monipuolista ja monitasoista ihmisten omien käsitteiden ja mielipiteiden kommunikaatiota. Siis tilanteita, joissa joutuu synnyttämään jatkuvasti itselleen uusia käsitteitä, ratkaisuja ja ajattelutapoja. Niitä ei synny lainkaan samalla tiheydellä telkkua tuijottaessa tai edes nettiä selatessa. Siis niin sanotun sosiaalisen mediankaan sektorilla. Vaikka pidänkin nettikontakteja hyödyllisempänä  etsimistapana kuin useaa muuta.

Olin viikonloppuna hetken Vuoden muotokuvaajakilpailun eri sarjavoittajien  julkistustilaisuudessa ja keskustelin sielläkin tästä aihepiirista lyhyesti joidenkin entisten oppilaitteni kanssa.  Sitäkin huolellisemmin katselin ympärilleni ja kuuntelin tarkasti muiden keskusteluja  ja mielipiteitä. Tuloksia sellaisista kanssakäymisistä, joissa oli tekijänä ollut muitakin keskeisen kommunikaation elementtejä kuin yhteisen tietotaidon kartuttaminen. Sain selkeää vahvistusta siihen vuosikymmeniä milessäni jo virinneeseen  käsitykseeni, että vakavasti opintoihinsa suhtautuville  opintoihin liittyvä  keskinäinen monipuolinen  kommunikointi on ollut ehkä merkittävästi heidän kasvuaan voimakkaammin tukenut tekijä kuin koulutuksessa jaettu  faktatietous.

Päätellen siis tuossakin tilaisuudessa heidän ammatillisista kolleegoiden arvostamista tuloksistaan ja  ympäristöönsä heijastamastaan positiivisesta  latautumisesta. Tämän tajuaminen antoi minulle nyt sitä mielenrauhaa ja tasapainoa, josta minulla on nykyisessä elämäntilanteessanikin tarvetta.

Kuunneltuani tätä ennen vuosikymmenet  negatiivisia väitteitä ja perusteluita siitä työskentelytavastani, jota olen käyttänyt valvomalla tuhansia öitä heidän kanssaan muidenkin asioiden pohdinnoissa kuin sen kertaisten  etäharjoitustöiden. Tämä vuosia mielessäni kesken ollut ajatusketju, minun totuuteni siitä asiasta,  sai siis  lopullisen muotonsa ja minä sen suhteen rauhan.

Siksi kehoitan hyvällä omallatunnolla, nyt entistä syvemmällä rintaäänellä jokaista iloitsemaan ja hyväksi käyttämään kaikki ne tilaisuudet, joissa on mahdollisuus osallistua onnellisten yhteisten havaintojen ja kokemusten lisäksi myös ongelmallisiin monimutkaisiinkin keskusteluihin ja mielipiteiden muodostuksiin mitä kummallisimmista asioista toisten kanssaeläjien ohella. Niin ammatillisiin kuin inhimillisiinkin.  Small talkin sijaan. Ja  telkkari-iltojen. Ja nettikommunikaation.

Mitä vaikeampiin, sitä hyödyllisempiin.  Sitä viisautta kun ei voi kertyä liikaa. Ei sitä kunnollista kirjateoriaa eikä sitä itse elettyä ja vasta sitten omaksi totuudekseen havaittua. Ja viisautta suurempi lahja on jokainen erilainen ihminen, jonka kanssa sitä saa edes yhden hetken yhdessä etsiä.

MJK