En osaa edes kuvitella kulttuuria ilman kuvia. Visuaaliset tuotokset havainnollistavat ihmiskunnan kehitystä koko tiedossamme olevalta ajalta. Valokuvan keksiminen lähes 200- vuotta sitten, synnytti nykyisen kuvatuotannollisen tasa-arvon ja samalla niiden rajattoman laatu-, aihe- ja käyttöpaikkakirjon. Tänään valokuvaus tunnustetaan globaalisti laajimmin käytetyksi ilmaisun ja tiedon tuotantotekniikaksi. Kännykkänäppäilynkin muodossa se houkuttelee nyt kiihtyvästi uusia käyttäjiä kirjoitustaitoa helpompana ja nopeampana sekä muistojen että tiedon tallentajana. Jokainen inhimillisen kulttuurin, tieteen tai taiteen sektori tarvitsee poikkeuksetta valokuvauksen jonkun nykyjohdannaisen apua omassa kehitysprosessissaan.
Valokuvatekniikan synnyssä pyrittiin kahteen päämäärään. Toinen tavoitteli kuvataiteilijoille vallankumouksellista ilmaisukeinoa ja toinen kirjanpainajan työtä helpottavaa apuvälinettä. Molemmat ratkaisut löytyivät aikanaan. Sen jälkeen ne monipuolistuivat ja eriytyivät jatkuvasti yhä kauemmas toisistaan. Nykyinen, mielestäni tarpeeton, juopa ”puhtaan” taiteellistavoitteellisen ilmaisun ja liiketaloudellis-käytännöllisen sovellutusten välillä, on ollut olemassa valokuvan keksimisestä asti.
Kuluttajienkin havaintopiiriin näkyvä rotko valokuvan kahden päivittäisen perusmuodon, näyttökuvan (fine art photography) ja käyttökuvan (functional photography), välillä on syventynyt Suomessa jatkuvasti 70 luvulla tapahtuneen valokuvataidekäsitteen juridisen legitimoinnin jälkeen. Molempien käyttötapojen soveltamiseen menestyksellisesti ylettyvät vain harvat ja poikkeuksellisen kyvykkäät valokuvaajat. He, jotka ovat kyllin uteliaita ja avoimia näkemään mahdollisuuksia siinä, missä useimmat muut näkevät vain esteitä. Nämä mestarit osoittavat kiistatta töillään, että sekin vaihtoehto saavutetaan lahjakkuuden ja ahkeruuden tuloksena. Joskus samassa kuvassakin. Minulle lahjakkuus ja ahkeruus ovat synonyymejä.
Fotofinlandian julkinen mediajälkipyykki osoitti jälleen, että vikojen löytäminen toiseen käyttötarkoitukseen luodusta huippulaadukkaastakin kuvasta on maailman helpoin ja tarkoituksettomin tehtävä. Sellaiselle, joka ei tunne tai tunnusta kollegan lähtökohtia, tavoitteita ja niiden rajoitteita. Omastaan poikkeavan ammattisektorin kuvakokonaisuuksien sisäistäminen ja arvostaminen vaatii merkittävästi työteliäämmän paneutumisen. Siksi sitä ehkä niin paljon vältellään. Kukapa pitäisi siitä, että voi menettää hyviä selityksiä ja perusteluja omille vajaaksi jääneille suorituksilleen.
Yhden kilpailun tulosten kyseenalaistamiskeskustelu tulisi nyt huomata muuttaaa loistavaksi tilaisuudeksi muokata erilaisista näkemyksistä rakentavia keinoja yhteiseksi voimavaraksi koko alallemme. Voimme rakentaa funtionaalisen ammattiosaamisen ja siitäkin vapaan valokuvataiteen välille sillan sillä energialla, joka tuhlaantui eri medioissa toistettuihin, muka nokkeliin, perusteluihin palkittujen kuvien sisälllön, moraalin ja estetiikan virheistä. Palkintokuvien tekninen taidokkuus tosin myönnettiin. Silti menetimme jälleen ainutlaatuisen tilaisuuden yhteisen ammatillisen osaamisemme ja arvostuksemme vahvistamiseen.
Jokaista meistä kuvantekijöistä yhdistää intressi kehittää oma taidollinen ja taiteellinen suorituskykymme sille tasolle, johon meiltä löytyy edellytykset. Tärkein rakentamisen elementti syntyy siitä, millaista palautetta keräämme ympäröivästä maailmasta ja miten prosessoimme sen mielessämme sekä jaamme edelleen omalle kontaktipiirillemme. Monipuolinen, ajatuksella pohdittu ja perusteltu palaute on ehkä tehokkain tapa tuottaa omiin suorituksiimme liittyviä parannusoivalluksia. Kasvuumme liittyvä ehtymätön, mutta kirpeä lähde.
Tarjoan tämän blogini kommenttiosiossa nyt neutraalin kutsun ja vapaan foorumin tietojen käsitysten ja tunteiden vaihtoon tarkoitetun sillan rakentamiseen. Sen tarkoitus on syyttelemättä tai halveksumatta lisätä tietoa tämän käsite- ja arvostusrotkon eri puolen kulkijoiden todellisista arvoista, mielipiteistä, tekniikoista sekä mahdollisista yhteisesiintymistä ja –työtä vielä tänään estävistä ongelmista. Eri suuntautumisalojen nettiryhmät ovat osoittautuneet pikemminkin tätä rotkoa syventäväksi vaikutuksiltaan.
Tavoitteeni tässä on yksiselitteisesti yrittää synnyttää kaikkia valokuvaajia hyödyntävää toimintaa ja löytää siihen avoimesti suhtautuvia halukkaita.
Myös kuvia ja niiden syntyyn vaikuttaneiden valintojen tarinat, toivotan enemmän kuin tervetulleiksi kannanotoiksi ja palautteiden vastaanottopyynnöiksi. Erona tässä keskustelussa muuhun somejulkaisemiseen on, että voit esittää tuotoksesi tai mielipiteesi myös nimettömänä, jollet halua nimeäsi julkistaa, ehkä leimaantumisen takia.
Kaikkinainen tiedon lisääminen jostain asiasta on pitkä askel sen ymmärtämiseksi ja hyväksymiseksi. Uskon tällaisen sillan voivan laajentua joskus vaikkapa eri suuntautumisalojen valokuvaajien väliseksi valtaväyläksi, jolle myös aikanaan kasvatettavissa oleva niitty saa ja voi täyttyä kaikenlaista kukista.
MJK
Hyvä juttu!
VastaaPoista