Black
Fridayn ylipursuava mediarummutus kiinnitti huomioni lukuisiin muihinkin
vedätyksiin, joita liikkuu erityisesti netissä lisääntyvällä frekvenssillä.
Euron Iphoneja, Samsungin
Galaxyja, Talvivaaran ihmeitä, Guggenheimin kulttuuriarvoja,
vaalilupauksia, hallitusohjelmia, Meksikon muureja….. Kukaan ei niihin usko, mutta ne saavat täysipäisetkin
ihmiset toimimaan toisinaan kyseisten bullshit viestien liikkeellepanijan
suunnittelemalla tavalla.
Noista
maailman laajuisista huuhaalupauksista on jo kirjoitettu liikaa.
Minulle
riittää rajattomasti ihmettelyä oman kontaktialueeni ja elinympäristöni uusissa
katteettomissa vedätyksissä. Toisinaan tilanne on se, että itse tuote on ihan
kelpo tavaraa, mutta lupaukset sen saamiseksi tai sen hankkimisen vaikutukset
ostajan elämään, menevät kaiken todellisuuden ulkopuolelle. Ihmisillä tuntuu
olevan valtava halu, tai ehkä taustalla onkin laiskuus, uskoa ilmaisiin
lounaisiin ja Joulupukkiin.
Digtaaliteknologia
on muuttanut lukemattoman määrän eri ammattien käytänteitä ja poistanut säännönmukaisesti työt uusiin virtauksiin
sopeutumattomilta. Niiden joukossa
lukuisilta valokuvaajilta, ryhmältä jonka elinolosuhteet tunnen muita ammatteja
syvemmin. Kuluttajalaatuisen ja
–hintaisen
digikuvauskaluston kehittyminen käsittämättömän suorituskykyiseksi, on luonnollisesti pienentänyt
yksityisten ostokuvamarkkinoita aivan radikaalisti. Kuten on tehnyt yrityskuvausten
puolella myös niiden harveneminen, isojen sulauttaessa itseensä pienemmät
kilpailijansa. Ainoa edelleen
kasvava ammatillisen kuvantamisen sektori lienee turvallisuuspuolen,
arkistoinnin ja tieteen sovellukset.
Luonnollisesti näppäilymuistokuvien jatkojalostusvälineistön lisäksi.
Tämä
kehitys on tuonut valokuva-alalle muutaman uuden harhan, jota erilaiset
vedättäjät lypsävät suruttomasti ja vastuuttomasti. Muun työn puuttuessa
kuvaamisen kouluttamisesta on tullut yhä useamman sekä pätevän että, ikävä kyllä, ammatillisesti kuvaustaidottomankin, toivottavasti väliaikaiseksi jäävä,
tulonlähde. Boomin aloitti peräti
valtiovaltamme, myöntämällä jokaiselle oppilaspulassa kituvalle perämetsien koululle kaikki mahdolliset tutkintoluvat ja
määräämällä tutkintovaatimukset sekä arviointiasteikot sellaisiksi, joiden mukaan lähes jo opiskelijaksi
ilmoittautuminen riitti myös muodollisen pätevyyden hankintaan. Ja tuloksena on satoja uusia, mutta kelvottomia,
”ammattilaisia”.
Valokuvataidepainotteisen muun , jo perinteisen, valtavan ylikoulutuksen
lisäksi.
Siihen,
ammattimielessä, harhaan ja katteettomaan ennusteeseen perustuen, että
maailmassa kuvantekijöiden tarve ja käyttö lisääntyy koko ajan, alalle
koulutusta on nyt rynnännyt tarjoamaan koko ajan kasvava joukko kaikenlaatuista
pikkuyrittäjää mitä mielikuvituksellisimmilla tuloshoukutuksilla. Koulutusyrittäjiä, joiden lahjakkuus
kukkii vain tuotteensa katteettomien
ylisanojen viljelyn puolella.
Aidoilla politiikan ja vaalitaisteluiden sekä epäkuranttien
roskatuotteiden perustekniikoilla.
Se haavemaailma, että kun ostat heti ylihintaan tikkuaskin kokoisen
silikoniläpykän, olet välittömästi
huippuammattilainen laatoituksen
alalla, on nyt selkeästi vallannut koulutuskentänkin.
Tarjolla
on jo parin päivän koulutuksia joka sektorin valokuvaajamestariksi. Ja kaikkiin muihinkin
visuaalisiin ammatteihin. Luonnollisesti poskettomaan hintaan. Eikä vieras ole enää tilannekaan,
jossa osaamismestaruuden
varmistavan diplomin saa sillä, että sanoo käsipäivää ”ulkomailla useasti
palkitulle lahjakkuudelle”. Tai
ostaa oikeuden käväistä hänen
videosaitillaan, ilman edes sitä käsikontaktia. Sellaisen ”opiskelun” nimittäminen ”mestariluokaksi” näyttää
muodostuneen jo vallitsevaksi käytännöksi digikuvien genressä maailmanlaajuisestikin. Niin muuttuvat sanojen perinteiset sisällötkin, jos siten
voi tienata enemmän tyhmiltä.
Olen
edelleen sitä mieltä, että poikkeavaa tietotaitoaan saa sekä jakaa, että elinkeinonaan myydäkin, mutta sen harhan
rahastaminen, että asiakkaalla, maksamalla muutaman päivän kuunteluoikeudesta,
on heti edellytykset olla työelämässään verrattavissa vuosikausia ja tuhansia hikitunteja
vaatineeseen osaamiseen, on kyllä
täydellista huijausta. Lisäksi sen
seurauksena alan työelämään
loikkaa edelleen kasvava massa muun ammatin ”elintasopakolaisia” joiden
edellytykset selviytyä harhaan johtavien koulutuslupausten jäljintä ovat
olemattomat. Se johtaa vain
työttömien valokuvaajien määrän kasvuun ja yhä uusien ”kouluttajien”
ilmestymiseen haaskalle. Mikä
seuraava ala pystytään pilaamaan ammatillisesti yhtä totaalisti ja vielä
yhteiskunnan suojelemana.
Allekirjoitan
edelleen silti myös sen, että todella päteviä, ahkeria ja luovia valokuvaajia mahtuu työelämään hyvin
edelleen, mutta heitä ei synny näillä instant menetelmillä ja katteettomilla myyntiväittämillä.
MJK