Viisas ystäväni, jouluterveisiä sinne Nurmekseen, määritteli kauan sitten hyvän ihmiselämän
tilaksi, joka on toimiva kompromissi sen suhteen, mitä itse haluaa ja mitä muut haluaa.
Lähettelin usealle taholle loppusuoralla olevan kirjani esimerkkiraakatekstejä, löytääkseni
sellaisen keinon, jolla se olisi niidenkin, minulle vieraiden, ulottuvilla, jotka sen ehkä
haluaisivat lukea, mutta eivät ole välittömässä omassa kontaktipiirissäni. En siis etsi
kustantajaa, vaan oman taloudellisen hyötynsä tavoitteilla toimivaa jakelijaa.
Palaute sai minut pohtimaan blogini otsikon aihepiiriä ja omaa motiiviani huolellisesti.
Hieman karrikoiden, palaute jakaantui kahteen ääripäähän. Toinen kannusti pitämään
tiukasti kiinni jo kirjoittamastani tyylilajista, aiheen käsittelytavasta ja laajuudesta. Toinen,
ehkäpä enemmistö, kannatti hyvin rajua sisällön edelleen lyhentämistä ja samalla tyylilajin
keventämistä ja viihteellistämistä helpommin lähestyttäväksi. Tähän enemmistöön lasken
kuuluvaksi myös ne näytteeni vastaanottajat, joilta ei ole tullut mitään kommenttia.
Johtopäätös: Kaupallista jakelijaa tuskin löytyy. Käsittemäni näkökulma tuskin kiinnostaa
niitäkään tuhansia kouluttajia, jotka opettavat ilmaisullisia ja muitakin ei numeraalisilla
arvoilla mitattavissa olevia ammatteja. Vaikka siihen paneutuminen, edes kerran elämässään,
saattaisi olla heillekin merkittäviä uusia ajatuksia herättävä teko.
Lopputulos oli kyllä tasan oletustenikin mukainen. Juuri siksi päädyin omakustanteeseen jo
suunnitteluvaiheessa.
Täten realisoitunut levikkioletus antaa minulle mahdollisuuden sellaiseen uuteen valintaan,
josta minulla ei ole juurikaan aikaisempaa kokemusta. Koko työurani on ollut keskittymistä
jonkun toisen, yksilön tai yhteisön, tarpeitten tarkkaan tunnistamiseen ja asiakkaan
tavoitteisiin pyrkimiseen minun keinoillani ja taidoillani. Käyttögraafikon, käyttökuvaajan,
työnohjaajan, laivurin ja aikuiskouluttajan toimenkuvissa. Omat valintani ovat perustellusti
suodatettu apuani tarvinneen ehdoilla ja tavoitteilla. Työni toteutusvaiheet ja -tavat ovat silti
olleet usein sekä haastavia, että opettavia ja palkitsevia myös minulle.
Vaikka viisi suorittamistani virallisista tutkinnoista ovat olleet taiteen kentällä, en ole koskaan
kokenut, enkä soveltanutkaan, taiteilijan identiteettiä. Nyt tulin, ensi kertaa elämässäni,
ajatelleeksi, että tässä olisi siihen oiva tilaus. Kouluttajataiteilijan laaja retrospektiivinen
kirjallinen näyttely koulutuksen ytimestä, helmineen ja harharetkineen. Kuten kenen tahansa
muunkin lajin taiteilijan. Toteutettu tekijänsä ehdoilla ja valinnoilla. Taiteilijamaailman
tapaan, tekijä on sijoittanut siihen, ilman ulkopuolisten kuratointia, vain ja juuri oman
totuutensa tai näkemyksensä ja katsoja, tässä tapauksessa lukija, saa sitten vapaasti
muodostaa siitä oman käsityksensä. Ihastua tai vihastua. Mutta se ei vaikuta itse teokseen.
Kuten tavallisesti, kulloisestakin muodista ja julkisuudesta sivussa olevan tekijän näyttely ei
varmasti saavuta massojen yleisömenestystä, mutta saattaa olla joillekin harvoille siihen
paneutua haluaville valtavan arvokas virike ja jopa tuki heidän omalla urallaan.
Siksi se kannattaa tehdä.
MJK