Tavoite, tarkoitus, merkitys, osa 3

Otsikon kolmen sanan jäsennys askarruttaa minua edelleen.  Osittain siksi, että olen kunnellut herkällä korvalla läheisteni ja ohjattavieni kipuiluja etsintäpoluillaan heidän elämänsä syvimmästä tarkoituksesta.  Minulla oli myös runsaasti ajatteluaikaa, viettäessäni lähiviikot vaakasuorassa nykyisen "hyvinvointialueen" huomassa.

Olen huomannut, että tärkeiden yhteisten asioiden ymmärtäminen mahtuu jokaisen käsityshorisonttiin tuohon kolmijakoon jäsenneltynä. Esimerkiksi "puolustusvoimat" tai "sosiaaliturvajärjestelmä". Niiden merkitys ja tarkoitus ovat jokaiselle niin päivänselviä, että ne mahdollistavat lukemattomat yksiselitteiset käytännön tavoitteet. Ilman inhimillisen ja yhteiskunnallisen  taustan henkilökohtaista lisäpohtimista. 

Mutta jos ihminen haluaa saman kolmen sanan selkeyden ja hierarkian sovittaa omaan elämäänsä, valintojen teko ja sen seuraukset monimutkaistuvat moninkertaisesti. Jopa niin paljon, etteivät useimmat ehkä haluakaan kohdata omaa todellisuuttaan, edes tämän kolmijaon jäsennyksellä. Monelle riittävät vain alimman tason, "tavoitteet", jokapäiväisen elämänsä puitteiksi. Ja he tyytyvät siihen. Onneksi tai vahingoksi, sitä en tiedä. Mutta selkeytin omia käsityksiäni  edes itselleni, kirjoittamalla tämän blogin .

 Tavoite.  

Tuo käytännön tekoja kuvaava sana on antanut minulle viimeisimmän vuosikymmenen hyvän tekosyyn väistää noiden kahden tärkeämmän sekä pohtimista, että sisäistämistä  tai jopa valitsemista tämän loppuvaiheen elämääni viitekehykseksi.  Viikko viimeisen "virallisen" työpäiväni jälkeen iskenyt sydäninfarkti kaikkine jälkitauteineen, sen jälkeinen agressiivinen syöpä ja liian monet muut vanhojen ihmisten perussairaudet, muuttivat  henkilökohtaisen suunnitteluperspektiivini enintään kuukausien, joskus vain tuntien mittaiseksi. Aikaisempien vuosien ja vuosikymmenten perspektiivini sijaan.  Neljätoista vuotta viikatemiehen yllätysvierailuodotuksen ehdoilla motivoi minut nyt  pohtimaan ajatteluuni ja toimintaani niitä muutoksia, jotka olisivat  vielä tehtävissä. Siis tässä tuntemattoman pituisessa, mutta lyhyessä jatkoajassani. En väitä, että viimeksi kuluneen vuosikymmenen aktiivinen puuhasteluni olisi ollut turhaa tai järjetöntä. Silti noiden kahden muun sanan "tarkoitus" ja "merkitys" on, jos se niistä löytyy, tullut vain sivujuonteena  tai bonuksena. Tänään se ei tunnu minusta enään riittävältä perusteelta nykyisten ajankäyttövalintojeni jatkamiselle.

Tarkoitus

Ihmiselämän tarkoitusta on moni minua viisaampi pohtinut. Siitä löytyy lukemattomia tiivistyksiä alan kirjallisuudesta. Niistä saa kukin valita itselleen sopivimman.  Jos sillä tavalla haluaa päästä  omakohtaisen pohdinnan vaikeudesta. Itselleni selkein muiden luoma määritelmä on edelleenkin se Frank Martelan jäsennys, että ihmisen tulee tehdä itselleen merkityksellisiä tekoja siten, että niistä tulee merkityksellisiä myös toisille.  Sanamuoto tässä vapaasti muististani poimien.  Lauseen sisällön soveltaminen omilla tavallani ja -taidoillani on ollut myös minulle elämäni kantavia voimia. 

Tavoitteitteni suunnitteluhorisontin pakollinen  supistuminen useimmiten vain päiviin tai viikkoihin, on lähivuosina synnyttänyt olemassaoloni tarkoitukselle minua turhauttavan kehyksen. Mitä tarkoitusta palvelee elämä, jossa ei voi valita merkityksellistenkään tavoitteittensa toteutussuunnitelmaa, eikä päättymishetkeä, joka todennäköisimmästi tapahtuu jo ennen tavoitteen saavuttamista.  Kun työn loppuun saattamiseen ei ole mielestäni eettisesti oikeutettua velvoittaa ketään muutakaan, jonka oma henkilökohtainen tärkeä tavoite se ei ole.  Minun on mahdoton mieltää järkeväksi intensiivistä työskentelyä  pyrkimyksenä johonkin, jota ei tulla koskaan saavuttamaan.  Ei itselleen, eikä heille, joita varten on valmis ja halukas sen tekemään.  Rauhaa ja tasapainoa tämän asian suhteen en ole vieläkään löytänyt. Vaikka haluaisin.

Merkitys

Merkityksen arviointi ja mittaus yleisellä tasolla, on täydellinen mahdottomuus.  Vaikuttavia tekijöitä on liian monta. Kuten lähestymistapojakin. Jollekin saavutettu oma tunnetila on merkityksellisyyden huippu, toiselle käytettyjen vaatteiden kerääminen Ukrainan sodasta kärsiville.  Ne eivät ole millään tavalla vertailukelpoisia, vaikka sisältävät juuri sen mielekkyyden, tarkoituksen ja tavoitteen, josta syntyy kokijalleen syvällinen henkilökohtainen olemassaolonsa oikeutus..

Haluaisin uskoa, että jokaiselle on olemassa mahdollisuus löytää ja täyttää tuon "merkitys" sanan syvällinen arvo ja kokemus omassa elämässään ja valinnoissaan. Se merkitsee varmasti myös monesta  haluamastaan asiasta harkittua luopumista.  Mahdottomienkin asioiden tavoittelua silloinkin, kun siihen ei ole voimia, eikä muka aikaakaan. Minusta tuntuu, ettei mitään arvokasta ole saavutettavissakaan ilman tekijänsä omat voimat jatkuvasti ylittäviä ponnisteluja.   Tällä hetkellä minua askarruttaa erityisesti kysymys, kuinka sitä kilvoittelua tulisi jatkaa tilanteessa, jossa huomaa sekä voimiensa että ymmärryksensä  pysyvän ja jatkuvan heikkenemisen oman ikääntymisensä seurauksena.

Tuohon kysymykseen  etsin edelleen kiihkeästi toteutettavissa olevaa käytännön omakohtaista ratkaisua.  Minun on mahdotonta, ainakin toistaiseksi,  asettua rauhallisesti keinutuoliin odottamaan vääjäämättömään kohtaamista, vaikka en tunnekaan mitään pelkoa sitä kohtaan, enkä tarvetta siirtää kyseisen tapahtuman säädettyä hetkeä..

MJK

Tavoite, tarkoitus, merkitys, ruohonjuuriuesimerkit käytännössä

 

Sain eilisestä blogistani suoraa palautetta. Minulta toivottiin selkeät käytännön esimerkit kaikista kolmesta sanasta.. Siispä tein ne tähän kaikkien suomalaisten tuntemasta ilmiöstä, koulukuvista.  Sain idean siitä kun, kyseisen perinteen 160 v. juhlanäyttely avataan 3.10. 2023 Finnfoto Galleriassa Helsingissä.

Tavoite.  

Minulle siis teonsana. Koulukuvaustilanteessa on toteutettava usean tason tavoitteita. Niitä, jotka voidaan saavuttaa vain seuraamalla äärimmäisen kurinalaisesti ja huolellisesti aikatauluja, teknisiä ja visuaalisia ohjeita, kerta toisensa jälkeen samalla tavalla ja huolellisuudella tehtyä inhimillistä kontaktia ja kaikkea siihen liittyvää koreografiaa.  Se tarkoittaa kuvaajalta kellontarkkaa heräämistä,  tiukasti  aikataulutettua kuvauspaikan rakentelua,  sosiaalisesti oikean tasoista ja tavoitteista käytöstä jokaisen uuden kohdatun yksilön kohdalla. Satojen, täysin uusien, kasvojen luottamuksen ansaitsemista joka päivä. Tavoitteena on mahdollistaa jokaiselle heistä positiivinen ja  rakentava kokemus. 

Tavoite on toimia myös taloudellisesti siten, että oma leipäpuu pysyy riittävänä ja jatkuvana.  Siten, että seuraavan vuoden kuvien toteutustarve  kohdistuisi samaan kuvaajaan.  Koulukuvaus Suomessa on tänään niin tarkasti organisoitua toimintaa, että se sisältää  pitkän listan erittäin tarkasti määriteltyjä ja sekä mitattavissa, että kontrolloitavissa olevia tavoitteita

Tarkoitus

Minulle siis ajattelun sana. Koulukuvilla on monia huolellisesti pohdittuja ja siinä toimivaksi kehitettyjä tarkoituksia. Yleisölle ehkä tuntemattomin on niiden laaja käyttö jokseenkin jokaisen oppilaitoksen haluttuna, vaikkakin ilmaisena, työvälineenä.  Tänään voidaan sanoa, että ilman koulukuvien systemaattista käyttöä  oppilaitoksen toiminnan  työkaluna, sen työn laatu ja tulokset olisivat merkittävästi heikompia ja myös vaikeampia saavuttaa. 

Toinen esimerkki massoille tuntemattomasta tarkoituksesta, on se, että monelle jo elintärkeä koulukuvausperinne pysyy taloudellisesti olemassa vain siksi, että sitä tuottavat pystyvät myymään ja kehittämään samaan yhteyteen kuluttajien vapaaehtoisesti ostettavissa olevia lisätuotteita, kuten kaverikuvia, jääkaappimagneetteja ja  teippiarkkeja mm.  Niiden yhä kasvava kysyntä on välttämätön koko perinteelle siksi, että varsinaisten "pakollisten" ryhmäkuvan ja yksilökuvan hinnat ovat oppilaitokset kilpailuhinnoittaneet niin alas, ettei vain niitä tuottamalla ja myymällä pystyisi koko kuvaustoimintaa edes olemaan olemassa. 

Erikoinen esimerkki näiden lisäkuvien tarkoituksesta on sekin, että juuri ja vain niiden kysyntä ja hinnoittelu mahdollistaa sen varsinaisen oman ja luokkansa ryhmäkuvan syntymisen ja hankkimisen myös niille, jotka eivät näitä lisäkuvia halua tai pysty ostamaan. Tarkoitusesimerkeiksi nämä riittänevät.

Merkitys

Minulle siis tunnesana. Elämän kokonaisvaltainen kokeminen on minulle keskeisesti juuri tunteiden jatkumo.  On suorastaan huikeata hahmottaa sitä merkityksellisten tunnekirjojen määrää, jota koulukuvien olemassaolo, sisältö  ja muoto sekä aiheuttaa, että mahdollistaa.  Usein myös taitojen.  Merkitys vaihtelee suuresti sen kokijasta riippuen, sekä usealla yleisellä yhteiskunnallisella tasolla, että prosessiin eri vaiheissa osallistuvilla yksilöillä.

Yleinen ja kaikkien tuntema, mutta laaja ja merkittävä sosiaalinen ja museaalinen ilmiö, koulukuvien valtava levinneisyys eri kohderyhmilleen, läheisille, kavereille, sukulaisille joka torppaan, on sellainen yhteenkuuluvaisuuden  ketju, jonka merkitystä ei useinkaan tulla edes huomanneeksi. Kuitenkin se on miljoonien läheiskuvien päivittäinen viesti katsojilleen. Lähes jokainen meistä vanhemmista kansalaisista on, ainakin joskus palannut myös muistoihin jonkun vanhan kaverinsa kanssa, yhteisiä koulukuviaan silmäillessään.  Merkittävän  yhteiskunnallisen tutkimuksen  korvaamattomaksi raaka-aineistoksi miljoonista koulukuvista myös olisi, vaikkei niitä vielä tällä hetkellä siihen ehkä käytetä. Lisäksi yksityistietojen suojamääräykset estävät nykyään tehokkaasti  jopa ryhmäkuvien museaalisen kokoamisen keskitetysti.

Yksilötasolla koulukuvaustapahtuman  merkitys luonnollisesti vaihtelee suuresti.  Ahdistuksesta odotukseen ja  rakentavaan kokemukseen.  Mitä kukin siihen arvottaa. Me hengen luojana sen arvo on kiistämätön. Samoin esimerkiksi lapsenlapsien kuvien kertyminen isovanhempien jääkaappien oviin ja kirjahyllyn päälle, teippien liimailu kalenterihin ja lompakoihin. Ilo oman jälkipolvensa kehityksen seuraamisesta. Miljoonia lämpimiä, positiivisia tunteita joka päivä.

Myös valokuvaajalle yksilönä  koulukuvausten tekeminen voi tuottaa ammatillisesti ja inhimillisesti hyvin merkityksellisiä seurauksia.  Hyviä sosiaalisia taitoja siinä sekä tarvitaan että niiden jatkuvaa kehittämistä. Siitä on todellista hyötyä kaikessa muussakin elämässä.  Joillekin kuvaajille sen tulot ovat välttämättömiä hänen muunkin kuvaustoiomintansa mahdollistajana.  Joillekin se kausiluonteisuutensa takia mahdollistaa  taloudellisesti jopa yli puolen vuoden toimimisen juuri niissä projekteissa, jotka ovat muista syistä tekijälleen henkisesti tai muilla tavoin kullan arvoisia. Usealle nuorelle kuvaajalle koulukuvaajana toimiminen harjannuttaa loistavasti siihen vastuuseen ja systematiikkaan, joka on elinehto yrittäjän uralle suuntautuessa.

Viimeisenä, mutta eräänä merkityksellisimmistä seikoista, tulee vielä mieleeni erään arvostamani nuoren koulukuvaajan kirjoitus netissä. Hän kuvaili millainen  etuoikeus on toimia ammatissa, jossa saa ja voi työnsä puolesta tuottaa niin paljon iloa ja positiivisia kokemuksia heille, joiden parissa fyysisesti raskaat ja pitkät työpäivänsä viettää.  Ihmisen ansaittu väsyminen koko kyvykkyydellään tekemänsä työpäivän päätteksi, on minusta eräs elämän arvokkaimpia säännöllisiä kiinnekohtia. 

MJK

Tavoite, tarkoitus, merkitys

Oletin lopettavani mietteitteni bloggailun viime helmikuun lopussa, mutta monet tärkeät sanat ovat velloneet niin kauan mielessäni, että yritän selkeyttää itselleni niiden sisältöä  kirjoittamalla ne ulos muidenkin pohdittaviksi. Halutessaan. Tällaisena koen nyt näiden kolmen sanan sisällön.

Tavoite.  

Minulle se on kylmä teonsana. Huonoimmillaan sellainen, jota käytetään suorittajien komento-ja manipulaatiokielessä. Silloin, kun mielikuvituksettomia, haluttomia ja saamattomia kannustetaan toimimaan jonkun asian aikaansaamiseksi.  Tyypillisimmin se on neutraalina koettavissa oleva yleisnimi myös sille, miten ihmiset voivat motivoida itseään työskentelemään määrätietoisesti ja jatkuvasti sellaisen asian synnyttämiseksi, jonka he itse tai joku muu on päättänyt velvollisuudekseen tai oikeudekseen. Se on meille suorittajiksi kasvatettujen selitys ja illuusio olemassolonsa järkevyydestä. Joka useille onneksi riittää. 

Tällä "tavoite" sanan kylmyydellä tarkoitan sitä, että tavoitteen nimellä tapahtuvassa varsinaisessa toiminnassa ei, onnistuessaankaan, aina tarvitse olla paljoakaan tekijänsä ajattelua, tunnetta, oivalluksia, haaveita tai elämän kokemistakaan mukana.  Useimmiten sen tulosta, tavoitteen saavuttamista,  voidaan myös mitata ja arvottaa jollain matemaattisella suurella. Erityisesti ulkopuolisten toimesta. Se on kuin kaurapuuron syömistä. Välttämätöntä hengissä pysymiselle, mutta hyvin harvoin itsessään innostavaa. Nälkäiselle sen syöminen on paljon houkuttelevampaa, kuin kylläiselle. "Tavoite" on silti niitä maailman käytetyimpiä työskentelysanoja ja monelle riittävä selitys sille, että hommat pidetään pyörimässä. Se on usean hyväksymä sisältö olemassaololleen. Sillä voi perustella lähes kaikki toimenpiteensä ja suunnitelmansa.

Tarkoitus

Kun tavoitteen mukaiseen toimintaan lisätään, minulle ajattelun sana, "tarkoitus", homma käy melkoisesti monimutkaisemmaksi. Siihen tulee mukaan valtavasti sellaisia elementtejä, joista tavoitteisiin pyrittäessä ei useinkaan tarvitse välittää tai edes huomioida. Mukaan tulee esimerkiksi eettiset, yhteiskunnalliset ja juridisetkin valinnat ja muutkin kulttuuriyhteydet.  Erityisesti iso vastuu sekä toiminnan, että sen tulosten hyväksyttävyydestä. niin inhimillisesti kuin taloudellisestikin.  Sekä tekijöilleen, että kohderyhmän ulkopuolisille. Ajattelun ja suunnittelun osuus monimukaistuu aivan oleellisesti vain tavoitteelliseen toimintaan verrattuna. Sellainen ihmisen ominaisuudeksi määritelty käsite, kuin omatunto,  tulee merkitsevämmin mukaan tällä tarkoitustasolla toimittaessa. Sen mukaantulo vaikuttaa suuresti siihen, miltä tarkoitustasolla työskenteleminen ja eläminen tuntuu kokijalleen ja hänen ympäristölleen sekä kuinka paljon se heitä kaikkia myös kuluttaa. Tai palkitsee.

Näiden kahden tason eron määrittelen nyt itselleni vaikka siten, että tavoitteisiin pyrittäessä toimintaa voidaan ymmärtää, hallita ja mitata melko suoraviivaisesti,  mutta tarkoituksien luomiseen ja ymmärtämiseen se ei riitä. "Tarkoitus" sana ja käsite kutsuu podittavaksi ja ratkaistavaksi  rajattoman kirjon muuttujia ja arvoja jotka tuovat siihen omat katselukulmansa.

Merkitys

Onko tunnesana "merkitys" tämän ryhmän turhin vai tärkein, riippuu täysin sen kokijasta.  Toiselle tärkeys- ja kokemishierarkia voi vahvistua järjestyksessä tavoite, tarkoitus, merkitys ja toiselle tasan päinvastaisessa järjestyksessä. Minusta tuntuu, että sekä ihmisen oma sisäistetty arvomaailma, koulutus, kulloinenkin työskentely- ja väsymystila muttavat myös tilannekohtaisesti tätä järjestystä. Ainakin väliaikaisesti. Joskus en itsekään jaksa muuta kuin toimia ja ajatella sovitulla tavalla, joskus en edes suostu ryhtymään toimeen, ennen tekojeni merkityksellisyyden tarkkaa oivaltamista, hyväksymistä ja oikeiksi arvottamista. 

Sitä en osaa vielä perustella, onko eläminen tämän jälkimmäisen vaihtoehdon  järjestyksessä  valitsijalleen onni vai rangaistus.  Tänään minusta tuntuu, että vaikka se merkityksellisyyden valinta tekojensa ja ajattelunsakin lähtökohdaksi on hyvin harvoille edes valittavissa oleva elämän kokemistapa, se olisi ainakin sillä puolella, johon kannattaa pyrkiä. Iloineen ja vaikeuksineen.

MJK

Öinen keskustelu tekoälykuvien juridiikasta

   

– Mitä oikeuksia minun tulee huomioida, kun haluan käyttää tekoälyyn perustuvaa

kuvankäsittelyohjelmaa ja sillä synnytettävissä olevia kuvia maksullisissa ja julkiseen

levitykseen menevissä asiakastöissäni?

Kysyi oppilaani. Vastasin:

– Asiassa on vielä monta muotoutumatonta juridista sovellusta ja käytäntöä. Ainoa

sellainen eettinen tapa, jota voin suositella, on se, että käytät AI ohjelmasi kouluttamiseen

vain niitä kuvia, joihin sinulla on joko isyysoikeus tai tekijänoikeus, mielellään molemmat.

– Mikä ero niillä on?

– Isyysoikeus on käytännössä luovuttamaton oikeus. Sitä ei voi myydä eikä periä. Se

velvoittaa ilmoittamaan tekijän, kun teosta julkisesti esitetään. Yleinen tapa poikkeaa tästä

esimerkiksi mainoskuvien käytössä, mutta on aika säänöllistä esimerkiksi lehtikuvissa ja

lähes moitteeton käytäntö tv:n sääkuvissa. Tässä keinoälytilanteessa asia mutkistuu siksi,

että ohjelma ei pysty edes ilmoittamaan, eikä erittelemään, niitä raaka-aineistona

käyttämiään, jopa kymmeniä tuhansia kuvalähteitä, joista se on muokannut lopullisen, vain

kirjoitettujen ohjeiden perusteella muodostetun kuvan. Sekin asia on vielä määrittelemättä,

voiko kone tai sovellusohjelma omistaa isyysoikeuden. Mitä se silloin tarkoittaisi?

– Entä se tekijänoikeus.?

– Siitä sinun on muistettava pari keskeistä asiaa. Kyseinen oikeus koskee vain ns.

teoskynnyksen ylittäneitä teoksia. Se puolestaan vaatii omaperäistä toteutusta, muttei

kata teoksen ideaa eikä valmistusmenetelmää. Poikkeuksena valokuvausmenetelmällä

toteutetut. Niissä se koskee myös teoskynnystä ylittämätöntä kuvaa ja poikkeaa

merkittävästi muiden teosten suoja-ajasta ja joistakin muista edellytyksistä. Esimerkiksi

itselläni ei ole enää suojaa kouluttajaurani alkuaikojen opetuskuviin, mutta jos ne

katsottaisiin teoksiksi, suojaa olisi jäljellä vielä 70 vuotta kuolemani jälkeen ja

tekijänoikeudet niihin perillisilläni. Sekin on määrittelemättä, onko pelkästään

aikaisempien bittien siirtelyä prosessorin uumenissa pidettävä lain tarkoittamana

valokuvausmenetelmänä. Toinen avoin kysymys on, täyttääkö vain koneen algoritmin

luoma tuotos aikaisempien valokuvien aineistosta, tämän omaperäisyyden vaatimuksen?

Kesken on myös määrittely, onko aiheen kirjoittaminen kuvallisen teoksen valmistamista.

– Mitä ihmettä se käytännössä tarkoittaa.?

– Esimerkiksi sitä, että näiden kummankin lain suojaama valokuvan tekijä, ei nykyisen lain

mukaan ole se, joka painanut laukaisunappia kuvaustilanteessa, vaan se, jonka vastuulla

on ollut kuvan sisällön ja ilmiasun muotoilu. Useimmiten siis se, jonka päätösten ja

valintojen mukaan se on taltioitu. Luonnollisesti ne ovat tavallisimmin sama henkilö.

Mainosvalokuvassa usein eri.

– Mitä muita oleellisia eroja näillä oikeuksilla on?

– Tekijänoikeus on luovutettavissa, myytävissä, perittävissä ja jälleenmyytävissä kuinka

monta kertaa tahansa. Sillä ei tarvitse olla enää mitään yhteyttä kuvan isyysoikeuksien

omistajaan. Tekijänoikeuksien kauppa on useimmiten myös alv:n alaista, kuten

tavaroiden. Tekijänoikeus lakkaa määräpäivänä, isyysoikeus ei. Myynnissä on myös

miljoonittain ns. tekijänoikeusvapaita kuvia.

MJK

Osaamisen etsinnästä

 

Muuan viime kesäkurssini  osallistuja, joka opiskelee nykyään vakavasti ammattikuvaajien työelämän tutkintoihin, pohdiskeli lähes kaikkien muidenkin alojen ns. koulutusta vaivaavaa epäkohtaa.  Sitä, tässä tapauksessa juuri ammattikuvaajien koulutuksessa,  että yleensä sen tyypillisissä  kursseissa, suoritusdemoissa, ja oppilastehtävissäkin itse laatu jätetään puoleen väliin. Lopetetaan sekä syvemmälle opastus, että tulosvaatimukset siihen tasoon mistä oikean ammattiosaaminen pitäisi vasta alkaa. Enemmän en voisi olla samaa mieltä.  Selvitin hänelle useita tuntemiani ja osa ylivoimaisiakin syitä, miksi niin on, surullista kyllä.  Niitä en tässä toista. Sen sijaan kerron mitä se minun mielestäni tämän valokuvademoasian erityiskysymyksen mahdollinen  kunnollinen oppimistapahtuma vain itse suorituksen osalta voisi olla.

Oppilas ilmaisi syvän tarpeensa ja tavoitteensa tehdä kunnolla jotain sellaista kuvausta, josta oikeasti oppii viimeisen päälle olevan toteutuksen. Muutamien sitkeiden ja hyvien valokuvaajien kanssa filmiaikakaudella joitakin sellaisia tehneenä, osaan mielestäni hahmottaa, miten se todellisuudessa on tehtävissä, jos voimat ja aika riittää. Tämä ei ole itsensä tehostamista eikä pelotteluakaan, vaan vakavasti otettava tieto siitä työstä, jolla on mahdollista saavuttaa oppilaan kaipaama oppimistulos. 

Lähtöasetelma on luonnollisesti se että tällaisen oppimisprosessin osallistujat ovat jo aloittaessaan ns. hyviä valokuvaajia ammatillisesti luotettavine taitoineen. Eli vähän pitemmällä kuin alamme kaikkien virallisten tutkintojen läpäisytasolla. 

Kyseinen prosessi vaatii yhteensä kolme - viisi kokoontumiskertaa, riippuen siitä, minkä erityistaitoisia osallistujia projektiin osallistuu. Niitä, tässä välttämättömiä erityistaitoja tarvitaan tänään ainakin syvällisen välinetekniikan, valojen, valaisun ja digitaalisen työskentelyn alueelta. Filmiaikana, ja silloinkin vain dialla työskenneltäessä, tuo oli joskus mahdollista vain yhteensä kahdenkin valokuvaajan ryhmällä, muttei enää. 

Ensimmäinen kokoontumiskerta on suunnitelman, aiheen ja toimintatavan päättämistä sekä kaikkien valmistavien toimenpiteiden, tilojen kaluston ja erityistarvikkeiden hankinnan työnjakoa ja mahdollisia alustavia kokeiluja varten, jotta niiden lopullista kuvaa yrittävien kertojen todellisista väline ym. tarpeista ja määristä saadaan selkeä kuva. Huolelliset hankinnat ja järjestelyt sitten ennen seuraavaa kertaa. 

Toisella kokoontumiskerralla yritetään sitkeästi saada aikaan se lopullinen suunnitelman mukainen kuva. Se ei kuitenkaan lähes pomminvarmasti onnistu, mutta saadaan aikaan se realistinen ja selkeä tieto, mitä asioita on aikaisemmasta suunnitelmasta poiketen tehtävä eri tavalla ja tavoitteilla, kuin tällä ekalla kerralla. Samalla saadaan tieto, mitä kuvankäsittelyn keinoja ja osaamisia voidaan järkevästi sitten seuraavalla kerralla ottaa huomioon jo kuvauksen aikana ja valmistautua niiden vaatimiin muutoksiin työn kokonaisprosessissa. 

Kolmas kerta on sitten toimimista tämän hiotun työskentelytavan mukaan ja sen ehdoilla. Usein siihen jää silti vielä paikattavaa yhden uuden työskentelykerran verran. Se neljäs tai viides kerta on sitten kaiken sen digitaalisen jälkikäsittelyn suunnittelua, toteutusta, vertaamista saatavilla olevaan tietoaineistoon ja korjaamista tavoitteen saavuttamiseksi. 

Työskentelykerrat ovat luonnollisesti eri pituisia ja sellaisia, ettei kunkin session lopetusaikaa ole päätettävissä etukäteen, vaan niihin on varattava aikaa ilman takarajaa.

Jos jostain on löydettävissä muutama kyllin pitkällä jo omassa teoreettisessa ja käytännön osaamisessaan oleva oppijavalokuvaaja ja ne , ainakin kaksi,  tarvittavissa erityistaidoissaan heitäkin pitemmällä olevaa ja tähän oppimisprosessiin korvauksetta sitoutumaan valmista huippuosaajaa, sekä toimintaan riittävän laadukkaasti varustetut tilat ja välineet, tällä on onnistumisen edellytykset.

Ymmärrän luonnollisesti, ettei tämä ole tämän päivän ammattiuraansa aloittelevalle valokuvaajalle realismia, mutta kerroin tässä, miten se olisi mahdollista aikanaan, jos riittävän moni oikea henkilö siihen sitoutuu. 

Mihin tämä pitkä, vaikea ja jopa puuduttava oppimisprosessi sitten oikeastaan tähtää, eli mitä se palvelee. Sitä että sen läpikäynyt ja sisäistänyt omistaa sen jälkeen sananmukaisesti pääomanaan sellaisen trimmatun ammatillisen työkalupakin, jolla hän saa jokaisesta sen jälkeisestä uudesta kuvaustehtävästään aivan ratkaisevasti paremman ja nopeammin sillä yhdellä ainoalla kuvauskerralla, joka ainakin asiakastöissä on useimmiten ainoa työskentelyvaihtoehto. 

MJK

Tiukin tiivistys

 

24.2. 2023 julkistettavan kirjani "Haave erilaisesta koulutuksesta" ennakkotilaukset saattavat

johtaa siihen, että painos loppuu jo ennen julkistamista. Sehän on tietysti sekä ideaalitilanne, että

hiukan harmi, jos joku halukas jää ilman. Uutta painosta en suunnittele. Ainakaan vielä.

Kirjoitusaika oli itselleni hyvin opettava, vaikka kestikin liian kauan. Yli 3 vuosikymmentä.

Alkuperäisen, yli tuhannen A nelosen tutkimustaustaisen sivun karsiminen pariin sataan A vitoseen

oli väsyttävä prosessi. Asiasisältö, jossa lähes jokaisen lauseen joutuu lukemaan ajatuksella ja

kahdesti, ymmärtääkseen sen ytimen, on oma tuskansa sekin. Lukijalle. Puhtaaseen kieleen ja

miellyttävään lukukokemukseen eivät kirjoitustaitoni yltäneet.

Lopputuloksen hyvä puoli on, että asiasisältö ei ole vanhentunut, pikemminkin päinvastoin. Sille

tuntuu, vasta nyt, olevan ehkä havaittavissa olevaa pientä vastakaikua koulutusmaailmassa. 

Siis tämän päivänaikuisopiskelijoilta kuultuna ja koulutuksen aivan uusimmista megatrendeistä 

päättelemällä. Nimenomaan ammatillisen aikuiskoulutuksen kentällä ja sielläkin painottuen sellaiselle

osaamisalueelle, jossa koulutuksen onnistumista ei mitata numeroilla, euroilla, kiloilla tai senteillä, vaan

tunteilla, käyttäytymismallin muutoksilla ja ajattelutavoilla.

Koska tiedän, että ajatuksella lukeminen ei ole nykyihmisen tyypillisin ajanviettotapa, laitoin kirjani

keskeisestä sanomasta tähän lukuohjetiivistelmän, jonka jaksaa sarjakuvalauseisiin tottunutkin

ehkä toteuttaa. Esimerkiksi päättääkseen haluaako paneutua asiaan syvemmin, esim. lukemalla

koko kirjan.

– Jos esimerkiksi luet kirjastani vain lihavalla tekstityypillä painetut lauseet, olet sen verran

kärryillä, että voit päättää muunkin osan lukemisesta tai hylkäämisestä.

– Jos haluat saamastasi tai antamastasi koulutuksesta maksimihyödyn minimipanostuksella voit

ajatuksella lukea vain toisesta luvusta tarinan nimeltä "Tutkittava?". Sen sisäistettyäsi kykenet

luotettavasti arvioimaan koulutuksen toteutuksen laatua ja kyseisen tavan todellista hyödyllisyyttä 

kulloisellekin kohderyhmälle.

– Jos haluat löytää vain jokaiselle ihmiselle hyödyllistä omaa pohtimista virittäviä ajatuksia, 

kannattaa lukea tarinanimeltään "Palautteesta?" ja sen jälkeisillä kahdella sivulla olevat raamitetut 

"teesit".

– Jos haluat ymmärtää, minkä tyylinen koulutus korreloisi minun mielestäni parhaiten oppijan

tarpeisiin, kannattanee lukea vain kolmannen luvun ensimmäinen tarina nimeltään "Anarkistinen

humanismi?" sen lopussa olevine "teeseineen".

– Jos haluat löytää yksinkertaisen, mutta varman tavan tarkistaa, onko jokin oppimistapahtuma

toteutunut, vastausta siihen kannattaa etsiä tarinasta nimeltään "Arviointiasteikko?"

–Jos haluat valmistautua etsimään omaa kutsumustasi koulutuksen kentältä, ehkäpä juuri

valokuvauksen maailmasta, neljäs luku avartaa ymmärtämään sen keskeisiä kysymyksiä ja

rajoitteitakin. Osa sen tarinoista täysin suuntautumisalasta riippumatta.

Lopuksi yksi lyhyt muistinvarainen ote kirjani viimeisestä tarinasta:

 "Minusta tuntuu, että olen saanut elää etuoikeutetun elämän, koska olen löytänyt oman tieni 

ja paikkani tässä yhteiskunnassa, sekä hyväksynyt sen niin haaveekseni kuin kutsumukseksenikin. 

Valinnoillani on luonnollisesti ollut hintansa ja surunsa, jotkut niistä sellaisia, joita joku toinen ei olisi 

suostunut koskaan maksamaan. Silti voin kokemusperäisesti ja hyvällä omallatunnolla suositella sinulle 

oman tähtesi seuraamista, kaikkinen niine vaikutuksineen ja vaikeuksineen, jotka sitä valintaasi 

väistämättä seuraavat."

MJK

Kapenevalla polulla?

 

Päähäni  kerääntyi  valtaisa kasa pohdittavaa puolen vuoden blogggailutaukoni aikana. Kasa on sinänsä  outo mielikuva ilmiölle, jossa ei ole mitään käsin kosketeltavaa tai silmin nähtävää. Parempaa en kuitenkaan nyt keksinyt. Selkeytystä ja päätöksiä odottava pato on pian purettava. Sama toimenpide tekisi hyvää itse kullekin. Se merkitsee mielen suursiivousta. Kuona on saatava liikkeelle ja raikasta  ajatusvirtaa tilalle. 

Kirjani " Haave erilaisesta opetuksesta" loppusuoran editointiponnistus oli sekä fyysisesti, että mentaalisesti raju kokemus.  Lyhytmuistini jatkuva heikentyminen ja etenevä fyysinen voimattomuus, muutti kirjoittamisen prosessia perusteellisesti.  Jouduin myös punnitsemaan vielä kerran ne opetustapahtumaan sisältyvät asiat, joihin uskon edelleen ja joiden mukaan olen elänyt. Vain muutaman viikon editoinniksi olettamani prosessi, ahdisti minua päivittäin yli neljä vuotta. Kirjani ensimmäisestä versiosta, yli 30 vuotta sitten, ei tainnut jäädä mitään jäljelle. Jokainen tarkistusluenta aiheutti olennaisia muutoksia sekä sisältöön, että rakenteeseen. Eikä vähiten sen asiasisällön karsiminen viidesosaansa. Kehittyikö se, vai pelkästään muuttui, selvinnee ehkä neljän kuukauden kuluttua. Kirjani julkistus on 24.2.2023. klo 13-14. Tamperella, ellei suuremmat voimat toisin päätä.  

Kirjaprojektin valmistuminen toi valintoihini tyhjemmän kohdan, kuin olin olettanut. En tiedä vielä, onko vuosia sivussa olleen kirjaluonnokseni "Vaarin veneet kertovat" jatkaminen nyt oikea keino tuon aukon täyttämiseen.  Ainakaan en sitoudu valmistumisaikatauluun, edes itselleni. Enkä edes siihen, että sen kaikki kertojaveneet, ovat jo  löytyneet. Tiedän Munterin olevan nyt hyvissä käsissä, mutta koen edelleen aina haikeaa surua, kun se putkahtaa esiin jostain syystä. Sen "jäähdyttelyveneeksi" hankkimani Amalian syystoimet muodostuivat myös jo liian raskaiksi nykyisille voimilleni.  Aavistin tilanteen jo keväällä. Siksi seuraan paljon Amaliaa pienempien  purkkareiden  markkinatilannetta. Mutta vain minulle mahdollisessa hintaluokassa, eli suunnilleen polkupyörän hinnoissa. Koko veneaskartelun lopetus kummittelee mielessäni päivittäin, mutta siitä henkireijästä haluan pitää vielä kiinni. 

Minulle realisoitui jo infarktin ja syöpälöytöjen jälkeen,  että elän sellaista elämäni syksyä, jonka jälkeen ei tule koskaan enää kevättä. Toista kymmentä vuotta on yllätyksekseni tätä vaihetta silti jo takana. Jokainen uusi ruska muistuttaa edellistä selkeämmin väistämättömän lähestymisestä ja sen hyväksymisestä rauhallisesti.  Periksi antamisen torjuntaan, minulla on koko ajan ollut  tärkeäksi ja tarpeelliseksi  kokemani keskeneräinen projekti, kuten kirja tai vene, tai kotitalon korjaus tai........  Pienempiä ja suurempia sitoutumisia ja velvoitteita.  Jokaisen uuden kesto on aina ollut suunniteltava edellistä lyhyemmäksi. Se on ollut tekemisteni harmittavin puoli. Mieleni synnyttää koko ajan houkuttelevia ja pitkäjänteisiä projekteja, mutten halua kesken jääviä läheisteni harmiksi. 

Jos olisin kauppiaan luonteinen, nyt olisi kunnollisen ja palkitsevan, vaikkei rahakkaan projektin aika. Pitäisi muokata myyntikuntoon ja myydä tai lahjoittaa uudelle omistajalle, mainion valtameripurkkarini lisäksi pari pientä puista purjejollaa, pari perämoottoria, monenlaisiin hinauksiin sopiva Volvo, kolme eri tarkoituksiin modifioimaani perävaunua, pyörillä liikkuva kirjoituskämppäni, sähköskootteri, kylmä varastotila Ylöjärvellä, muutama vanha ja iso iMac lisämonitoreilla, kolme diahäivesettiä, rajaton määrä erilaisia purjeita, heloja ja retkeilyvarusteita, käyttämätön kolmipyörä, käyttämätön Nikon Fm setti, kymmeniä sähköisiä ja satoja manuaalisia työkaluja, laatikoittain toimivia sähköpienlaitteita, monen sortin ja järjestelmän videokameroita ja-nauhureita, yli 50 vuosikertaa vanhojan Valittuja paloja ja Tekniikan maaailmoita, satoja venealan lehtiä, viisi hyllymetriä merikirjallisuutta, kymmeniä hyllymetrejä taidekirjoja, valokuvakirjoja, kauno- ja tietokirjallisuutta, historiallisten kameroiden hyllykkö kameroineen, muutama syntikka ja monenlaista muuta äänentoistoa, puolitoista metriä vinyyli lp levyjä ja niiden digitointisetti, satoja c kasetteja ja -kokoelmia,  joka tyylin valaisimia, niin barokkikruunuja kuin valokuvausfloodejakin.  jne....  

Tavaran omistaminen ja ylläpito ei minusta tunnu loppuelämäni tarkoitukselta. Tuon tavaravuoren jokaisen esineen, olen aikanaan hankkinut sellaisten asioiden ja tekemisten mahdollistamiseksi, joista mielekkääksi ja merkitykselliseksi kokemani elämä on muodostunut.  Resursseiksi niihin tekoihin, joista on ollut minulle ja lähimmäisilleni hyötyä tai iloa. Nyt päättyvä kirjoituskesäni varmisti tunteen, että jälleen yksi jakso elämässäni on lopullisesti ohi. On oikea aika luopua iloisesti voimani ja resurssini ylittävista suunnitelmista ja haaveista.

Polkuni kapenee selkeästi jälleen, mutta senkin aion kulkea sekä täysillä, että niin lähellä kummankin puolen ojia kuin mahdollista.

MJK