maanantai 9. marraskuuta 2020

Käsityksiä muodosta ja sisällöstä


    Pohjolan jäisillä perukoilla lymyilee karu pieni maa. Sen nimeksi voimme tässä sopia vaikkapa Katee.  Sen vaakunakuviona tunnetaan alaspäin osoittava peukalo ja siinä komeilee  maan sanallinen tunnus, Kylmyys, Kovuus, Kateus. Harvaan asutun valtion jäyhä väestö koostuu ylpeistä, ujoista ja kilpailuhenkisistä, mutta outoa kyllä, yhdistysaktiiveista kansalaisista. Siksipä pienessä Kateen valtiossa löytyy eripituisten juoksumatkojen yhteisöjä toista kymmentä ja jopa niiden keskusliittokin. Siihenkin valtaosa  alan yhdistyksistä kuuluu.  Liitto edustaa koko juoksijakenttää valtiovallan suuntaan ja edistää niin juridisesti kuin taloudellisesti lähes kymmenen tuhannen järjestäytyneen juoksun harrastajan ja yli tuhannen ammattilaisen tarpeita ja -toiveita tässä lajissa.  Juoksuharrastuksen ja -ammatin monipuolinen edistäminen myös julkisuudessa, on keskusliiton pääagenda.

    Siksipä keskusliitto päätti kutsua maan kaikki kansalaiset avoimeen juoksulajien seitsenottelun. Palkittavat lajit koostuisivat useista ylikansallisista  juoksu-urheilun perusmatkoista. Kirsikaksi kakun päälle valittaisiin myös kisan kokonaisvoittaja. Palkinto- gaalassa jaettaisiin lihavia ruskeita kirjekuoria sekä luonnollisesti julkista arvostusta ja sillä lisättäisiin juoksemisen suosiota. Palkintokuorien  sisältö rahoitettaisiin sekä yhteiskunnan jakamista varoista, että kilpailijoiden lukuisista osallistumismaksuista.  Odotettavissa oli siis kohtalainen palkintopotti, sillä Kateen kansan kilpailuhenkisyys tunnettiin.

    Kateelaiset juoksijat, varsinkin ammattilaiset, ovat maailman- ja Euroopanlaajuisissa juoksukilpailuissa saavuttaneet lähivuosina aivan ennenkuulumatonta menestystä. Siksi tähän kansalliseen suurkilpailuun löytyi helposti juoksulajeihin laajalti pätevöityneitä tuomareita useista kaukaisista maista. Mailmanluokan tuomareille tämän kisan työkeikka on tänään arvostettu meriitti. Koronan takia se ei sisältänyt, edes päätuomarille, matkaa eksoottiseen Kateen maahan, vaan tuomarityöskentely hoidettiin sähköisesti ja toisia tuomareita, tai edes kilpailijoita, koskaan tapaamatta. Näin siis yksiselitteisesti parhaat juoksusuoritukset ratkaisivat palkintosijat, jotka laskettiin  matemaattisesti pelkistä  kunkin eri juoksulajin suorituspisteistä. Tuomaroinnin sijainti sähköisesti maapallon eri kolkissa toi kisaan sekä  kilpailijoiden täydellisen anonymiteetin, että paikallisista olosuhteista ja eri tuomareiden mittausvälineistä riippumattomat tulokset.

    Kilpailu sai odotetun suursuosion ja julkisuuskin oli ennakoidun mukainen. Keskeisten tv kanavien uutiset huomioivat  tulokset kiitettävästi, samoin kansallinen ja paikallinen lehdistö.  Tosin tulosten julkistamispäivänä mediahuomiosta kilpailivat myös erään  suurvallan huippujännittävä päämiehen vaali ja Kateen keskusverotoimiston julkistamat kansalaisten viimeisimmät verotiedot.

    Seitsemän juoksulajin ja pääpalkinnon tulosten julkistamisen jälkeen puhkesi juoksijapiireissä, Kateen tyypilliseen tapaan, valtava  syyttely ja parku sijoituksista, kisan järjestämis- ja julkistamistavasta, julkistamisen paikkakunnasta ja jopa kyseisen tapahtuman rakennuksesta, tuomarien valinnasta sekä palkintojen rahoituksesta.  Kaikkien eri juoksumatkojen kärkisijat ja pääpalkinnon ansainnut erityisesti mollattiin maan rakoon jokaisessa tiedotusvälineessä ja sosiaalisessa mediassa, joihin omiin sijoituksiinsa tyytymättömät onnistuivat mielipiteensä ujuttamaan.

    Ennenkuulumattoman laajan ja julkisen parjauskampanjan taustalta löytyi omaperäinen kansallinen suojuoksuun keskittynyt yhteisö, jonka jäsenkuntaa ei löytynyt palkituista edes heidän omassa leipälajissaan. Suojuoksu löytyi siis kilpailulajeiksi valituista juoksumatkoista.  Julkinen viesti kaikissa heidän saavuttamissaan tiedotuskanavissa väitti, että suojuoksun kaikki palkintosijat oli petoksella saavutettu, koska matkan voittaneet eivät juosseet soiden mudassa ainoalla ja vain heidän itsensä hyväksymällä tyylillä, takaperin, housut kintuissa tai hameet korvissa.  Myös tuomaristo oli heidän mielestään kohtalokkaan väärä ja asiaa tuntematon, koska se ei koostunut heidän omista kavereistaan tai lahkonsa esikuvista.  Ratkaiseva osoitus tuomariston täydellisestä kyvyttömyydestä ja korruptuneisuudesta oli heidän läheiset suhteensa juoksijoiden maailmanlaajuisiin järjestäytyneisiin organisaatioihin. Suojuoksijoiden yhdistys kun ei suostu kuulumaan mihinkään yhteiselimeen muiden lajien kanssa eikä tunnustamaan muiden juoksulajien  tulos- ja tavoitekriteereitä.

    Kaikkien seitsemän voittajan suoritustapa ja tulos saivat näissä suojuoksijoiden omissa parjausolympialaisissa poikkeuksetta täydellisen tyrmäyksen, pikamatkojen nopeimpien kynnet olivat liian kirkkasti lakattuja, mailerien kampaukset  ja tukat väärin leikattuja, keskimatkojen parhailla oli piikkareissaan liian monta kylkiraitaa, pitkien matkojen juoksijoilla oli numerolappu väärin kiinnitettynä ja päämatkan, maratoonin, kokonaisvoittaja juoksi suorituksensa väärän suuntaisessa valossa. Lisäksi koko palkintopotti olisi kuulunut jakaa vain tunnustuksellisille suojuoksupuritaaneille, kuten joskus aikaisemmin, kun tuomaristo oli kokonaisuudessaan heidän paikallisia sukulaissielujaan.

    Nyt koko Kateen kansa tietää, että ainoa hyväksyttävä ja arvostusta ansaitseva juoksulaji on suolla rämpinen takaperin hameet korvissa tai housut kintuissa. Kaikki muut juoksutavat ovat vääräoppinen ja halveksittava osoitus koko muun juoksijamaailman inhottavasta pinnallisuudesta.

MJK

 

 

 

6 kommenttia:

  1. Upeaa! Kunniakasta perusteellisuutta ja analyysiä. En ole oikein ollut kartalla, kuulin toki nurinoista. Kun itse kerran olin tuomarina, yksi ainoa kilpailija soitti ja kysyi, miksi emme palkinneet mitään hyviä kuvia, ja pian sainkin häneltä lähetyksen alkukarsinnoissa hylkäämiämme kuvia, samanlaisia oli ollut useilla muillakin. Suojuoksuun siis kaikki voimat!

    VastaaPoista
  2. Oletan, että kirjoitat Fotofinlandiasta? Olisi ollut paljon kunniakkaampaa kirjoittaa suoraan aiheesta. Huumoriksi? luokiteltava väistäminen on valokuvammattin romahduksen keskellä ihan turhaa. JOS kirjoitit Fotofinlandiasta??? niin en ikinä ole nähnyt kamalampaa aineistoa palkittuna. Nyt on vaan niin, että kaikkea kritiikkiä ei voi laittaa kateuden piikkiin, teen juuri aiheesta Vloggausta ja minä en ole kade, sensijaan minua myötähävettää. Tällaisenaan kilpailun voi lopettaa.
    Jos et kirjoittanut fotofinlandiasta, niin pyydän anteeksi väärinkäsitystä.

    Jore Puusa
    Lehtikuvaaja, kuvajournalismin opettaja.
    Eläkkeellä.

    VastaaPoista
  3. Luonnollisesti tiesin kirjoittaessani, että satiiri on vaikea laji sekä kirjoittaa, että lukea, viestin tajuamisesta puhumattakaan. Erityisesti sellaisen jonka asennemaailmaa satiirin onkin tarkoitus hämmentää. Jokainen kun lukee sen omien silmälasiensa ja asenteittensa värisenä. Koska omassa kirjoitusopiskelussani olen nyt tämän kirjallisen taiteellisen ilmaisumuodon harjoitteluvaiheessa, selvitin omaan perusteelliseen tapaani Googlen useasta hyvästä artikkelista satiirin luonteen sekä siinä käytettävät tehokeinot ja tavoitteet. Koska kunnolla tehdyn satiirin on tarkoitus pysyä todellisuustaustaisena, ei ollut mitenkään vaikeaa löytää omalta työelämäaikani ammatilliselta kentältä ajankohtaisia aiheita ja ilmiöitä, joita voi ja tuleekin sohaista myös satiirin keinoin. Aivan kirjoituksessani kuvailemaani mielikuvitusvaltion tapaan vastaanotto on ollut ennakoimani mukainen. Siihen myöskin tiesin varautua että kolleegoiden julkinen tölviminen on maassamme edelleen vain hyvin rajatulle piirille varattu loukkaamaton sananvapauden nimellä viljelty etuoikeus, mutta niihin vastaaminen, vaikkakin huumorin keinoin ja ketään henkilöä, ryhmää tai edes asiaa mainitsematta tuomittavaa panettelua ja huonoa käytöstä. Tunnustan siihen syyllisyyteni. MJK

    VastaaPoista
  4. Matti...nyt tuntuu siltä, ettet jostain syystä kykene hyväksymään mitä on tapahtunut. Minä näen asiat näin eli täysin toisin. Ja minun kollegani ovat jo lähes kaiki työttöminä - koska eivät lähde tuottamaan tingeltangelia.
    https://www.youtube.com/watch?v=EIDSwSWhZ5A

    VastaaPoista
  5. Satiirin tyylilajikseen on valinnut myös Hanna Weselius aiheesta FB-päivityksen tehdessään. Näin ainakin oletan.

    "Näin Finlandioiden aikaan tekee mieli tehdä analogia: tämä nykyinen Fotofinlandia kirjallisuuteen siirrettynä on kuin kaunokirjallisuuden Finlandia-palkintoa jakava taho olisi kaapattu, eivätkä esimerkiksi Kirjailijaliiton jäsenet enää osallistuisi kilpailuun. Kilpailusarjat olisivat kioskilääkäriromaanit, puujalkavitsikirjat, sanaristikkokirjat, värityskirjat ja sienioppaat, ja kansainvälinen tuomaristo valitsisi voittajat Google-käännösten perusteella. Kilpailun nimi ja status kansan keskuudessa pysyisi kuitenkin ennallaan."

    Minä kun olen tunnetusti tosikko (en ainakaan se tunnetun sanonnan tyhjän nauraja), kulmakarvani kohosivat hieman, kun edellä rinnastettiin puujalkavitsikirjoihin yms. muun muassa Onni Kinnusen hallitsema mainoskuvasarja. Minäkään en ole suuri Onni Kinnusen kuvien ihailija, mutta se johtuu vain siitä, että hänen tyylinsä ei ole miun maun mukaista. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö arvostaisi hänen taitoaan oman genrensä edustajana. Siksi mediassa kilailusta nousseessa myrskyssä vesilasissa on samoja piirteitä kuin USA:n pressanvaaleissa. Kun minä, minun suosikkini tai minun diggaamani tyylisuunta ei pärjännyt, kisassa täytyy olla jotain perustavanlaatuista pielessä olevaa.

    VastaaPoista
  6. Ammattimies on ammattimies kirjoittamisessakin. Timo pystyi tiivistämään koko satiirini viesti yhteen lauseeseen kommenttinsa päätteeksi. MJK

    VastaaPoista