” Miksi tunnen itseni niin yksinäiseksi, vaikka työskentelen ihmisten
kanssa koko ajan” kysyi vuosikymmeniä minua nuorempi naiskolleegani. Vastasin, ” jos haluat, kerron miten
olen sen itselleni jäsentänyt ja saanut sen suhteen rauhan. Tarina tosin on
melko pitkä, enkä tiedä, sopiiko
käsitykseni siitä myös sinun tilanteeseesi ”.
Sinun on siksi
syytä suhtautua tähän, kuten kaikkien muidenkin näkemyksiin. Yhdelle tärkein
seikka, on toiselle samantekevää. Sen ilmiön sisäistäminen on yksi opettajan
perusoivalluksia. Lisäksi sen
soveltaminen työhösi riippuu kokonaispersoonallisuudestasi. Jotkut uskovat ”neutraaliin”, vain
faktoista koostuvan, tiedon
siirtoon päästä toiseen.
Kenties joissain asioissa se toimiikin, muttei kokemukseni mukaan minun eikä
sinun työkentälläsi.
Tärkeimmät taidot
meidän alallamme ovat kokonaisvaltaisia tunneprosesseja. Siksi työsi on sitä merkityksellisempää, mitä
syvemmin olet siihen omalla tunnekapasiteetillasi sitoutunut. Luonnollisesti
laajan tietoarsenaalisi lisäksi.
Tulokset on myös arvioitava samanlaisella mittarilla. Ei numeroina,
kiloina tai prosentteina, vaan sillä, miten tuotoksesi vaikuttavat kohteensa
mieleen. Eli joka ihmiselle
erilaisilla mittareilla.
Sinun on
hyväksyttävä se, että työsi ei onnistu toivomallasi tavalla, ellet kykene
siirtämään oppilaillesi osaa omasta kyvystäsi kokea ja ilmaista voimakkaasti
kaikenlaisia tunteita. Elämä on
syvimmältään vain tunnekokemusten ketju.
On väitetty, että tunteet ovat aivojen tuottamia harhoja ja kuka tahansa
voi tuntea mitä tahansa. Itse otan niiden viestit hyvin vakavasti. Minusta juuri tunteet ovat ihmisen
puhtainta todellisuutta hänelle itselleen. Siksi ehdotan, että hyväksyt urasi
edetessä kasvavan yksinäisyyden tunteesi voimavarana, etkä ahdistuksena. Tässä
jäsentelyssäni käsittelen pelkästään tätä ihmiskontakteihin liittyvää
yksinäisyyttä. Enkä esimerkisi
sellaisen tilanteen yksinäisyyttä, jolloin olet koko ympäröivän ryhmäsi kanssa
aivan eri mieltä. Tai vain muissa suhteissa erilainen.
Yksinäisyyden
tunne tulee toistumaan säännöllisesti elämässäsi. Koet sen luultavasti jokaisen sellaisen työtilanteen
jälkeen, jossa olet onnistunut siirtämään oppilaillesi kaiken sen henkisen
kapasiteettisi, minkä he ovat silloin kyenneet vastaanottamaan. Itsekin sanoit,
että intensiivisesti vetämäsi kurssin jälkeen tuntuu aina toivottoman tyhjältä,
lähes turtuneelta. Niin pitääkin.
Silloin olet tehnyt osuutesi kaikkien kykyjesi mukaan. On tankkauksen aika
seuraavaan koitokseen. Sitten taas
paluu yksinäisyyden kentältä johtamaan joukkojasi. Opettaja on aina myös koulutusryhmänsä esimies. Se
tarkoittaa, että sinun on pystyttävä olemaan kaiken sen esimerkki, mitä haluat
heidän omaksuvan. Ei kopioivan sinun tapaasi, vaan luomaan oman näköisensä
version siitä, mitä työssäsi olet kyennyt heille välittämään. Sinun on
sisäistettavä se todellisuus, että he eivät opi sitä, mitä käsket, vaan sen,
miten toimit ja elät. Myös silloin, jos toimintasi on ollut varoittava
esimerkki.
Yksinäisyyden
syvällinen ymmärtäminen omalla kohdallasi tarvitsee itsellesi selkeän
kokonaishahmotuksen siitä, miten ja kehen sijoitat tunteesi. Niidenkään
kapasiteetti ei ole rajaton. Selitän millaisen havainnerakenteen siitä olen
itselleni rakennellut. Kutsukaamme sitä tässä vaikka opettajan
kuusikerroksiseksi ihmiskontaktipyramiidiksi. Kuten tiedät, pyramiidin kerrosten pinta-alat lisääntyvät ja
vähenevät vähintään korkeuden neliössä, kun siirrymme sen sisällä pystysuunnassa. Niin käy myös esimerkkini ihmisten
määrissä. Eli huipulla olet aivan yksin ja pohjalla eräs miljoonien muiden
joukossa. Alimman tason valtaviin
ryhmiin sinulla tulee olla toisenlainen tunnesuhde ja sitoutuminen, kuin
huippua lähinnä oleviin harvoihin. Kaikkien kuuden kerroksen asukkeihin sinulla
on oltava keskenään erilainen, oma ja harkittu tasapainoinen tunnesuhde. Tämän
ymmärtäminen ja kokoaikainen soveltaminen säästää voimiasi niiden auttamiseen,
joihin sinä voit teoillasi ja tunteillasi vaikuttaa. Tunnesuhteesi muutos pohjalta huipulle on muuttuu
luonnollisesti portaattomasti, mutta olen selkeyden vuoksi ryhmittänyt
pyramiidini kuusikerroksiseksi. Hahmottelen nyt sinulle, millaista väkeä
kussakin kerroksessa majailee.
Samalla kerron ehdotukseni tunneintensiteettisi jakamisesta heidän
suhteensa. Sinä päätät, onko se sinullekin toimiva suunnitelma voimiesi
jakamiseksi tasapainoisesti.
Ensimmäinen kerros, massataso.
Pyramiidin
alimman kerroksen valtava ihmismassa koostuu sekä globaalista, että oman
yhteiskuntamme jäsenistöstä. Heidän olemassaoloaan siellä et voi kieltää, etkä
väheksyäkään. Muttei sinun kannata sijoittaa heihin syviä tunteita. Eikä tuntea
yksinäisyyttä siitä, ettei sinulla ole suurempaa kontaktipintaa heihin. He
eivät yksilötasolla juurikaan vaikuta tunne-elämääsi ja valintoihisi muulla
tavalla, kuin siten, että voit pyrkiä ottamaan heidän olemassaolonsa huomioon
harmoonisella tavalla. Et vahingoita heitä eivätkä hekään konkreettisesti
sinua. Mutteivät he lisää eivätkä
vähennä tässä puheena olevaa
yksinäisyyttäsi. Nimitän tätä tasoa massatasoksi.
Toinen kerros, kontaktitaso
Jo toinen kerros ja siitä ylöspäin koostuu ihmisryhmistä, jotka sinun on
huomioitava jollain sellaisella tunnetasolla, että se vaikuttaa elämääsi ja
käyttäytymiseesi. Sellaisia ovat esimerkiksi oman yhteiskuntasi ja
koulutusalasi päättäjät, poliitikot, viranomaiset, seuraamasi julkkikset,
urheilijat, taiteilijat, jne. Lisäksi ne nimettömiksi jäävät henkilöt, joita
kohtaat satunnaisesti, kuten bussikuskit, marketin myyjät, junamatkatuttavat,
tietä sinulta kysyvät ja vastaavat. Heidän polkunsa risteää hetkellisesti
omaasi. He eivät lisää kohtaamisenne jälkeistä yksinäisyyttäsi. Silti heihin
kannattaa sijoittaa aitoja positiivisia tunteita, hymyä, avuliaisuutta,
joustavuutta ja muita hyvään käytökseen kuuluvia riittejä. Ei siksi, että niin
kuuluu tehdä, vaan siksi, että sillä voit luoda onnellisemman ja lämpimämmän
ympäristön itsesi ja heidän elettäväkseen. Kaikkien kohtaamiesi potentiaalista yksinäisyyttä on sillä
tavalla pisaran verran vähennettävissä. Nimitän tätä toista tasoa
kontaktitasoksi.
Kolmas kerros, kurssilaistaso.
Tämän kerroksen väki koostuu niistä ihmisistä, joiden polku kulkee
lyhyen aikaa vierelläsi. Sellaisia ovat esimerkiksi kursseillesi tai
luennoitsijavierailullesi osallistuvat, etelän matkan viikkokaverit, yhteisen
harrastuksen tai tavoitteen parissa useammin kohdatut ja vastaavat. Luonnollisesti myös tilannekohtaisen
mentaalisen ihastuksesi kohteet. Ihmiset jotka herättävät sinussa hetkellisiä
yhteenkuuluvaisuuden tunteita.
Ammatillisesti, sosiaalisesti, inhimillisesti, seksuaalisesti tai vaikka
kaikkia niitä. Jotkut heistä
jättävät yhteisestä ajastanne myös syvän ja pysyvän muiston.
Eroaminen heistä aiheuttaa kyllä oman kirpeän kipunsa, muttei se minusta
ole vielä sitä tasoa, että se lisäisi yksinäisyyttäsi pysyvästi. Toisinaan jopa päinvastoin. Sinun
ammattitaitoosi ja ihmisrooliisi kuuluu antaa heille kaikkesi sen lyhyen ajan
jolloin polkunne yhtyvät. Anna se empimättä, mutta tietoisena siitä, että
seuraavallekin ryhmälle on jätettävä energiaa. Kuten myös uuden ammatillisen
ohikulkijaryhmän kohtaamiseen ja siihen valmistautumiseen. Tämän tason, jota kutsun kurssilaistasoksi
merkitys, sopivuus itsellesi ja siihen käyttämäsi energiamäärä sinun tulee
pohtia huolellisesti. Minkä
osuuden työpanoksestasi aiot ja haluat käyttää tämän tason kontakteihisi.
Tuovatko he sinulle lisävoimaa ja laajentavat näkemyksiäsi. Se olisi teille
molemmille onnellinen mahdollisuus.
Vai onko heihin käyttämäsi aika pois niiltä kolmelta seuraavalta
tasolta, joilla on todellista merkitystä elämäsi sisällölle ja kysymällesi
yksinäisyyden kokemukselle.
Neljäs kerros, tutkintotaso.
Ensimmäinen yksinäisyysjäsentelyni
henkilökohtainen ja todella merkittävä taso on neljäs kerros. Nimitän sitä
tutkintotasoksi. Se saattaa
monelle myös olla se korkein, johon hän pääsee. Neljäs kerros voi olla jopa elämäsi onnen, tuskan tai
merkityksen pääasiallinen työskentelytaso. Sinun tulee ymmärtää tämän tason mahdollisuudet ja pyrkiä
niiden optimaaliseen ja täyteläiseen soveltamiseen itsellesi. Minä koen tämän tason toiminta- ja
tunnemallin sisäistämisen elintärkeänä vaiheena kaiken muunkin merkityksellisen
elämäsi kannalta.
Tyypillisiä tämän kerroksen asukkeja ovat esimerkiksi
tutkinto-opiskelijasi, ne joiden ammatillisesta ja inhimillisestä kehityksestä
olet pitempiaikaisessa koko- tai osavastuussa. Muita tämän kerroksen avainryhmiä ovat ne
opettajakolleegasi, joiden kanssa sinulla on yhteinen ihmiskuva, alaisesi, jos
olet esimiesasemassa, tiimikaverit vaativissa pitkäaikaisissa
yhteisprojekteissa ja vastaavat suhteet.
Usein myös perheenjäsenesi.
Onko heidän tälle tasolle ”jäämisensä” puolestaan hyvä vai huono asia,
riippuu täysin keskinäisestä suhteestanne. Usein se on suositeltavampikin
paikka mielessäsi heille, kuin seuraava ylempi taso.
Tämä neljännen kerroksen väki on
opettajalle sillä tavalla koko jäsentelyni merkityksellisintä, että heidän
kanssaan toimiminen tulee viemään ja myös ansaitsemaan valtaosan
yhteistyöenergiastasi, valveilloloajastasi ja yhteiskunnallis-sosiaalisesta
vaikutuksestasi.
Se on myös se vedenjakaja, jonka merkityksen oikealla hahmottamisella
voit lisätä tai vähentää omaasi ja
kanssaeläjiesi tuntemaa yksinäisyyttä. Ainakin tavoitteellisesti muuttaa
sen olemusta ja sen sisältämää kokemusprosessiasi. Tällä vedenjakajalla tarkoitan sitä, että jos sinulla ei ole
mahdollisuutta tai kykyä toimia kahdella jäljellä olevalla tasolla, voit tällä
neljännellä tasolla kokea ja ansaita riittävän ammatillisen tyydytyksen ja
elämällesi sen merkityksen, jonka voit toteuttaa inhimillisen kanssakäymisen
kautta. Siihen en edes osaa
vastata, ovatko nuo seuraavat kaksi tasoa niitä, joiden mahdollista puuttumista
elämästäsi on syytäkään surra.
Nimenomaan sellaisen, jolle elämä ei ole suonut niillä elämiseen
tilaisuutta.
Suhteessasi neljännen kerroksen asukkeihin on merkityksellisintä vastuu,
kiintymys ja ymmärrys. Koette toisenne tärkeiksi ja yritätte kykyjenne mukaan
tukea toistenne näkemyksiä, tunteita ja tavoitteita. Usein juuri ne ovatkin teitä yhdistävä tekijä. Yhdessä tai
yhteisiin pyrkimyksiin sijoittamanne ajan lisäksi. Siitä seuraa väistämättä se,
että toistenne fyysiset ja mentaaliset voitot ja menetykset heijastuvat
kumpaankin osapuoleen tunnistettavasti. Se tarkoittaa, että toisistanne ja toistenne tavoitteista ja arvoista
syvällisesti tietoisena eläminen täyttää usein niin kokonaisvaltaisesti valveilloloaikanne, ettei noita kahta ylempää tasoa ehdi tai
osaa kaivata. Niiden saavuttaminen, merkityksellisyydestään huolimatta, on
hieman suuremmassa kädessä kuin omassasi. Se ei tarkoita, että rohkeaa niihin
pyrkimistä kannattaisi jättää sallimuksen varaan. Pääroolia siinäkin pelaat
sinä itse.
Tällaisesta neljännen tason tasapainoisesta mutta symbioottisesta
vaiheesta ja sen yksilöistä väistämätön luopumisesi aikanaan, tuottaa
mielestäni jo sellaista yksinäisyyden tunnetta, jonka käsittelyä sinun on syytä
harjoitella ja sen vaikutusta olemiseesi pohtia. Sinun on syytä löytää
ymmärryksesi, tasapainosi ja rauhasi juuri sen suhteen. Silloin olet vapaa ja
kyvykäs käyttämään tarvittaessa koko henkisen kapasiteettisi juuri tällä tasolla.
Se on hyvin tärkeää erityisesti silloin,
kun seuraavien ylempien tasojen mahdollisuutta ei ole, ainakaan sillä
hetkellä, käytettävissäsi.
Viides kerros, läheistaso.
Tyypillisiä viidennen kerroksen asukkeja ovat puolisosi, perheesi,
lapsesi, sydänystäväsi, sielunkumppanisi.
Muutokset tämän kerroksen henkilöiden olemuksessa tai määrässä
vaikuttavat yksinäisyyden tunteeseesi poikkeuksetta. Muutos voi olla jopa
jäytävää fyysistä armotonta kipua tai kenties vapauttavaa helpotusta.
Sukulaisuusuhde, edes läheisenä, ei ole tae positiivisesta keskinäisestä
vaikutuskentästä. Eikä syvästä yhteisestä arvomaailmasta.
Molemat edelliset syntyvät yleensä
pitkän tai intensiivisen yhteisen kokemusmaailmanne aikana. Siksi niistä
luopuminen merkitsee yksinäisyyden tunteesi voimakasta kohtaamisprosessia.
Meriktyksellisintä tämän tason suhteille, on kokea ja elää täyteläisesti
se keskinäinen tila, jossa voitte antaa tai saada apua luonnollisella tavalla.
Luottamustila, jossa ei tarvitse selitellä osallistumistaan toistensa elämään,
eikä myöskään, täydellisen yksityisyyden suomista kumppanillesi pidättäytymällä
turhista kyselyistä. Tällainen taso on minun käsitemaailmassani se, jossa
läheisen hyvä käy aina vaistomaisesti ja empimättä oman hyvän edelle. Siis
ilman kenenkään tarvetta sen ansaitsemiseen vaihtokaupalla tai minkään
suoritusehtojen mittarilla. Ehdoton antaminen, eikä debit-kredit kirjanpito.
Ilman uhrautumisen tunnetta kenenkään puolelta. Iloista ja puhdasta antamista
ja saamista.
Surullinen oletukseni on, että valtaosa
ihmisistä ei saavuta tai kohtaa tällaista läheissuhdetta koskaan elämänsä
aikana. Sen lohdutukseksi voidaan toivoa, ettei tätä tasoa matalampien
kerroksien luopumiset aiheuta myöskään heille niin syvää yksinäisyyden tunnetta
kuin aikanaan kohdattavat tämänkin viidennen kerroksen menetykset.
Kuudes kerros, valinnan taso.
Nyt tullaan siihen viimeiseen kerrokseen. Minusta on jotenkin
käsittämätöntä, että, kokemukseni perusteella, valtaosa ihmisistä ei koskaan
vakavissaan edes yritä kohdata sen ainoaa asukkia, itseään. Todellinen itsesi kohtaaminen avoimesti
ja rehellisesti onkin varmaan yksi elämäsi pelottavimpia kokemuksia. Ehkä siksi sitä niin paljon
vältellään. Kysymyksessä on
kuitenkin suurin löytöretki ja avaruus, joka jokaiselle ihmiselle on tarjolla.
Samalla pisin matka, jonka voit ja saat kulkea. Kenenkään estämättä. Kenties
suurin saavutuksesi onkin tulla juuri siksi joksi voit tulla. Vain siten voit
päästä vapaan valinnan kentälle. Omien tunteittensa syiden ja seurausten
mestariksi. Tajuamaan omien valintojesi mahtavan vaikutuksen
jokaiseen elämääsi hetkeen. Valinnan mahdollisuus sekä onnen että yksinäisyyden
kokemuksen merkityksestä.
Opettajalle tämänkin kerroksen tinkimätön tavoittelu on erityisen
välttämätöntä, jotta hän voisi sen mahdollisuuden ja arvon omalla esimerkillään
havainnollistaa. Luonnollista seurausta siitä on, että sillä tiellä kohtaat
lukemattomia valinnan mahdollisuuksia ja vaikeuksia. Se on osa itsekseen kasvamisen
tuskaa ja samalla etuoikeutta. Palkintona on tyyneys myös yksinäisyytesi
suhteen. Sen yksinäisyyden, joka tulee sinua seuraamaan erottamattomana
varjonasi ja aina sitä tummenpana mitä kirkkaammassa valossa kuljet. Sen kanssa jokaisen on koko matkansa
tehtävä.
§§§
Todellista
yksinäisyyttä on vasta se, jos et löydä ketään, jota voit auttaa.
§§§