sunnuntai 23. helmikuuta 2020

Taiteilijoiden omatkuvat


"Hyvä itsetunto syntyy siitä, kun tuntee itsensä hyvin", sanoi arvostamani kouluttaja Olavi Tähtelä. Minulle merkityksellisessä valokuvaajanettiryhmässä AIVOLAINARINKI, syntyi keskustelua lähiaikojen omakuvapainotteista näyttelyistä. Sekä maalareiden, että valokuvaajien.  Omakuvia olen tehnyt ja teettänyt oppilaillani satoja, ellei peräti tuhansia. Sellainen on myös yhtenä pääsyvaatimuksena  mainitsemaani suljettuun nettiryhmään. Niin kirjallisena kuin kuvallisenakin. Seuraavasta syystä.

Kuvantekijän visuaalinen omakuva on poikkeuksellisen merkittävä palanen hänen identiteettiään, ammattitaitoaan ja henkistä kasvuaan.  Siihen kristallisoituu usein hänen ulkonäkönsä, mutta aina henkinen tilansa, toimintansa ja ammattitaitonsa. Omakuvaa tehdessään kuvantekijä on vapaimmalla kuviteltavissa olevalla kentällä, eli vain itselleen vastuussa jokaisen kuvansa jokaisesta neliömillimetristä, niin visuaalisesti kuin sisällöllisestikin.  Hän ei voi puolustella sen laadun puutteita ja ilmaisusisältöä tilaajan tai muunkaan ulkopuolisen vaatimuksilla tai odotuksilla. Ainoa syyllinen näkyy peilistä. Itsetutkistelun paikka sille,  joka on suhtautunut tähän mahdollisuuteen välinpitämättömästi. Tulos on kuitenkin aina niin totta, kuin tekijästään voi sanoa. Niin virtuoosimainen tai mitäänsanomaton kuin tekijänsäkin. Riippumatta teoksen toteutusmuodosta ja usein aihepiiristäkään. Minulle jokainen jokaisen tekemä, niin taiteellinen teos kuin elämän ja tekojen valintakin, on aina tekijänsä omakuva. Niin hyvässä kuin pahassakin.

Omaakuvaa luodessaan elämäntaiteilija voi paljastaa palan itseltäänkin kätketyintä minuuttaan tai  valehdella uskottavasti itselleen ja kanssaeläjilleen haluamaansa kertomusta omasta ihmisyydestään ja arvoistaan.  Omakuva voi siis olla hänen rehellisin tekonsa tai suurin huijauksensa. Hyvä itsetunto tarkoittaa mielestäni esimerkiksi sitä, että tekijä tietää kumpaa hän on kynällään, kamerallaan, siveltimellään, työkaluillaan tai teoillaan sillä kertaa tuottamassa. Ammattitaitoa on sitten se kuinka hän sen päämääränsä saavuttaa. Tärkeää on lisäksi hahmottaa, miten kyseinen teko vaikuttaa siihen, mikä hän nyt on ja siihen, mitä hänestä on tulossa. Jokainen syvällisesti paneuduttu ja viimeistelty omakuva on tärkeä askelma hänen kehityksensä tikkailla. Ne vähemmän tärkeät "välityöt" ovat myös tarpeellisia harjoituksia hänen matkallaan puhtaampaan sisältöön ja ilmaisuun.

Olen syventynyt analyyttisesti satoihin pyynnöstäni tehtyihin valokuvaajien omakuviin. Usein myös tekijänsä kirjoittamiin perusteluihin niistä. Niistä olen lukenut pilkuntarkasti tekijänsä sen hetkisen tilan, ammattitaidon ja myös kouluttajana minulle merkityksellisemmän viestin, hänen asenteensa ammattitaitonsa kehittämiseen ja usein elämäänkin. Pelottavaa on mitä kaikkea niistä  voi nähdä, tietämättä kuitenkaan sitä, onko kysymyksessä totuus, vai sekä tekijänsä, että katsojan uskottavaksi tarkoitettu taitava vale. Lahjomattomasti se paljastaa kuitenkin aina, onko tuotos tehty syvällisellä paneutumisella itsensä etsintään ja ymmärtämiseen vai välinpitämätön huitaisu opiskelun osana pois tieltä huolimattomasti ja vastuuttomasti. 

Omakuvan tekoon ja tarkasteluun kannattaa aina suhtautua vakavasti, vastuullisesti ja ahkerasti. Valmiina se on sinulle ainutlaatuinen työkalu ja avain siihen, mitä voit ja haluat itsestäsi löytää, halutessasi edelleen kehittää tai tarpeettomana poistaa.

MJK