Sykysn tullen aloitin taas tämän talven kirjoitusopinnot. Ryhmään pääsemisen ehtona on selkeä muisteluprojekti, kuten aikaisemminkin. Tällaisen suunnitelman kanssa työskentelen tämän talven. Pohdin nyt sitä, julkaisisiko sen etenemistä myös blogisarjana.
MUISTOT KIRJAKSI KURSSIN
TYÖSUUNNITELMANI, SYKSY- TALVI 2015-16
Matin suunnitelma. Työnimi:
”Matin kikat ja mokat”.
Vuoden päästä olen toiminut ammattivalokuvaajien ja parin muunkin visuaalisen lähiammatin kouluttajana, nykyään erityisesti
heidän jatko-opintojensa tutorina
ja kansainvälisten
laaturankkausten ohjaajana 50 vuotta. Sitä jatkan edelleen lähes täysipäiväisesti. Saman ajan olen toiminut myös
mainosvalokuvaajana, lähivuodet enää vain sellaisissa monimutkaisissa ja
–tasoisissa kuvausprojekteissa, jotka on voitu yhdistää samalla myös koulutusryhmieni
jatkokoulutustilanteiksi.
Esimerkiksi teimme tänä kesänä yhteensä 11 hengen teamin kanssa viikon
projektina Lapissa kansainväliset lanseerauskuvat kolmesta uudesta
korusarjasta. Osuuteni siinä
oli jo ikänikin takia
luonnollisessti enää koossapitävä ja teknis-henkisenä tukena
toimiva taustaresurssi.
Näistä eri vuosikymmeninä suunittelemistani erilaisista ja
–tavoitteisista kuvausprojekteista vuodesta 1967 lähtien on kertynyt suuri
kokoelma erilaisia tilattuja ja julkaistuja asiakaskuvia, jotka olen nyt kerännyt
ja valinnut niistä 150 sellaista, joiden viestinnällisen tarinan, tavoitteet ja
teknisen toteutuksen erityismenetelmät haluan myös kirjoittaa ”testamentikseni”
sekä yli 500 ammattilaisoppilaalleni, että erityisesti biologisille omille
jälkeläisilleni, joille kerään kyseisen uuden kirjakokonaisuuden tuotokset
valmiiksi originaalikansioksi sitä mukaa, kun kunkin kuvan tekstiosuus harjoituksenani valmistuu.
Oletan, etten elä niin kauan, että kokonaisuus lopullisessa
määrässään ehtisi valmistua painokuntoon, joten toimin siten, että valmistan
kunkin erillisen kuvakertomuksen koko ajan lopulliseen taittoon ja aineisto on
sitten haluttaessa pantavissa hyvin pienellä viimeistelymuokkauksella suoraan
painokoneeseen sen jälkeen, kun minun aikani loppuu, kirjoitustyön ollessa luultavasti edelleen kesken. Tällä samalla toimintaformaatilla
jatkan edelleen loputtomasti viime talven ”Vaarin veneet kertovat” kirjaprojektiani. Sehän kertoo perheeni ja rakentamieni veneitten historiaa ja
tekniikkaakin vuodesta 1954 alkaen.
Edelleen jatkuen. Nyt minulla on työn alla tyttärenpojalleni perinnöksi
ehkä jäävä, jo yli 100 vuotias klassikkoalus, jonka kunnostus aikansa
tyyliesimerkiksi on myös loppuelämäni työkohde.
Molempia kirjojani jatkan siis niin kauan kuin voimani ja
ajattelukykyni riittävät. Ja uusia tapahtumia molempiin teoksiin syntyy
kerrottavaksi edelleen.
Kummastakin kirja-aihiosta saatetaan ottaa vaikkapa välipainos, jos
tarvetta ilmenee. Tällä tämän talven projektikirjalla on
jo jonkun verrankin alustavia ennakkotilauksia, mutta en ole halunnut sitoutua
määräpäiviin, tai edes vuosiin, tarpeettoman stressin välttämiseksi. Kirjojen varsinainen merkitys
minulle kun on myös henkilökohtaisen alzheimerdementian viivästyttäminen.
Tämänkertaisen
kirjoituskurssin tarkoitus ja merkitys minulle on kaikenlaatuisen
kirjallisen ilmaisun kehittäminen ja ymmärtäminen. Loputon opintie sen
suhteen. Ne tuhannet sivut, joita
olen työni puolesta elämässäni kirjoittanut, ovat häpeällisen kömpelöitä ja usein viestinnälliseltä tasoltaan
kovin vaikeaselkoisia. Ja kieliopillisestikin virherikkaita.
Valitettavasti. Minulle ja
erityisesti lukijoille on tärkeätä, että jälkeeni aikanaan jäävät lopulliset
ajatus- ja ajankuvani olisivat selkeämpää ja mielenkiintoisempaa luettavaa.
Se asia, on vielä päättämättä., olisiko samalla syytä
julkistaa näistä tarinoista esim. blogisarja, jotta muutkin ammattikuvaajat
saisivat halutessaan lukea kerrottaviksi jo valitsemieni kuvien ammatillis- historialliset taustat. Kikkoineen ja mokineen.
MJK