keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Valkoisen munan salaisuus




Entinen oppilaani haastoi minut muistelemaan vuosikymmeniä käyttämäni koulutusharjoitustehtävän ” valkoinen muna valkoisella pohjalla”  syvempää sisältöä ja tavoitetta. Minulla ei ole enää alkuperäistä  tehtäväni toimeksiantoa, jota sanatarkasti referoida, mutta tavoitteeni sen suhteen eivät muuttuneet aikojen saatossa mitenkään, eikä tuloksen informatiivinen anti.  Siitä siis muutama pohdinta näin eläkevaarin mittakaavassa.

Vastuullisiin ja  tavoitteellisiin opintosuorituksiin tarvitaan mielestäni kahdenlaisia toimeksiantoja,  taitojen oppimiseen pitkiä  faktaluetteloita tavoitteista ja/tai vaatimuksista, joissa määritellään pilkuntarkasti  suorituksen tavoitteet  ja toisenlaisia ns ”luovuuden” kehittämiseen lyhyitä vain suuntaa antavia, jotka ovat lähinnä vain virike, josta oppija pääsee rajoitteitta ponkaisemaan haluamaansa suuntaan. Molempia lajeja tarvitaan, ennen kuin tuloksena on arvostettavaa viestinnällistä osaamista. Opintojen eri vaiheissa niiden määrät ja keskinäiset painotukset vaihtelevat merkittävästi, erityisesti silloin, kun opintojen ja  harjoitustehtävien kokonaisaika on erityisen rajoitettu, kuten oli aina niillä toimialoilla joiden hallintaan koulutin. Kummankin tyyppisistä tehtävänannoista tuli aina  suorittajilta kritiikkiä, joko ne olivat  liian pitkiä ja vaikeaselkoisia tai liian lapsellisia, ollakseen valittajan mieleen.  Niin kuin tarkoitus olisi ollut viihdyttää, ei kasvattaa. Usea kuitenkin ymmärsi paneutua niihin tosissaan ja tuloskin näkyi siitä aikanaan.

Yksi kouluttajan keskeinen taito onkin tehdä huolellisesti pohtien ja vastuunsa kantaen sellaisia tehtäviä, joiden parissa ponnistelu on pitkässä juoksussa  oppijalle eduksi, on hän niistä tekohetkellä mitä mieltä tahansa.  Vain epäpätevät ja ammattitaidottomat  kouluttajat tekevät tehtävänantonsa omasta mielijohteestaan tai  ”mukavan opettajan syndrooman” ylläpitämiseksi.  Mielestäni jokaisessa todellista, arvioitavissa olevaa ammattitaitoa kehittävässä tehtävässä tulee olla sekä kristallinkirkas koulutuksellinen taustatavoite, että  niin absoluuttinen sanamuoto, että sen suorittamiseksi on kuljettava se polku, jonka varrella on opittava tehtävän tavoitteena olevat taidot ja ratkaisut. Ja kyllin selkeä  arviointiasteikko, jotta kritikkivaiheessa ei tarvitse esittää mutumielipiteitä lopputuloksen arvosanoista.

Lisäksi, mielestäni elintärkeänä ominaisuutena, jokaisen tehtävän on aina oltava sellainen, että sen toteutus vaatimusten mukaiseksi on sen tekijälle työn aloitusvaiheessa ammattitaidollinen mahdottomuus.  Miten se muuten antaisi kasvutavoitteisen oppimiskokemuksen ja onnistumisen tunteen.  Sen on lisäksi oltava sellainen, että se antaa saman elämyksen eritasoisillekin suorittajille. Lisäksi siinä on oltava elementtejä, joiden esilletuominen ja opettaminen koko oppijaryhmälle vasta kritiikin yhteydessä, antaa kaikille arvioinnin kuulijoillekin sellaisia ammatillisia virikkeitä, joiden luentolaajuiseen hahmottamiseen heillä ei olisi valmiuksiakaan ilman kritiikkitilannetta edellyttävää ponnistelua tehtävän ratkaisemisessa.  

Viime vuosikymmeninä on lisäksi ollut se erityisvaatimus, että kunkin tehtävän on oltava samantasoinen ja -tavoitteinen sekä analogisella että digitaalisella tekniikalla toteutettaessa. Keskeisten opittavien elementtien on siis oltava ajattomia.

Näillä vaatimuksilla tämän ”valkoinen muna valkoisella pohjalla” olen suunnitellut jo vuosikymmeniä sitten ja myös käytetty. Satojen eritasoiten suoritusten perusteella lisää hienosäädettynä.  Eli siihen liittyy mm. seuraavat periaatteet ja  tavoitteet. Jotka yksi  oppilaani on myös kuvassaan täyttänyt.  Vuosien vapaaehtoisen lisäharjoittelun jälkeen ja toiseen kuvausharjoitustilanteeseen soveltaen. Mutta moitteettomalla tuloksella.

-                               Koska kysymyksessä on vain ja juuri taidollisia valmiuksia  synnyttävä ja hiova tehtävä, (kuten esim. skaalojen harjoittelu muusikolla) siitä on poistettu ne sommittelullis-visuaalis-kerronnalliset tavoitteet, jotka veisivät sen suorittajan käytössä olevaa aivoenergiaa seikkailemaan niihin ongelmiin, joiden sisältö vain häiritsee tässä suorituksessa keskeisten havaintojen tekoa ja toteutusta. Eli sommittelu on siksi yksiselitteinen, eikä tausta vaadi muuta kuin osaamista, visuaalisten häiriöiden sijaan. Koko tekohetkellä käytössä oleva osaaminen kun todella tarvitaan tässä vain toimeksiannon teknis-valokuvallisten vaatimusten oppimistaitoon.

-                               Koska kysymyksessä on  opintojen alkuvaiheen tehtävä, kohteen on oltava samanlaisena ja edullisesti jokaisen oppijan hankittavissa, asuinpaikasta riippumatta.  Myös pinnan väri, rakenne ja kiiltoaste on sekä täyskiiltävää helpompi että samat lisävaikeudet sisältävä. Samoista syistä sen on kestettävä muuttumattomana niin pitkä kuvaussessio kuin tarvitaan kaikkien toimeksiannon vaatimusten  täyttämiseen. Tavallisesti  useita tunteja ja jopa päiviä sellaisella oppijalla, joka kykenee tai edes pyrkii tässä toteuttamaan tehtävän annossa ilmaistut valokuvausammattitaidolliset perusosaamisvaatimukset.

-                               Ne ovat tässä tilanteessa sellaiset, että itse munan sekä kokonaismuoto että pinnan struktuuri on välityttävä tarkasti ja moitteettomasti, menettämättä aiheen täydellista lähes yksisävyistä valkoisuutta.  Toteutuksessa se tarkoittaa käytännössä mm. sitä, ettei  kuvausta voi tehdä minkään tyyppisen valkoisen pinnan päällä, koska silloin siihen tulisi väistämättä sekä sellaisia varjoja että heijastumia, joita toimeksianto ei salli, vaan vaatimus on  taustan täysin valkoisen ja tasaisen illusion antava pohja jonka keskellä muna erottuu selkeästi mihinkään kohtaan uppoamatta, mutta munamaisen kokonaismuotonsa selkeästi näyttävänä ja selkeän valon kokonaisuunnan ja sekä valo-että varjopuolen ja kontrastin  ilmaisevana. Ja  kuorensa pintarakenteen terävänä näyttävänä sekä valoisimmassa että varjoisimmassa kohdassaan. Valoisimman kohdan on silti oltava taustan valkoisuutta kirkkampi ja varjopuolen erotuttava selkeästi taustaansa tummenpana, mutta valkoisen ominaisuutensa säilyttäen. Ja molemmissa näkyvissä pinnan tasosta nousevat nystyrät valo-ja varjopuolineen.

-                               Toimeksianto on ollut hyvin ammatillisesti täsmällinen sen oppimiseksi, että työelämässä annettujen täsmäohjeiden tarkoitus on, ettei niistä ole mahdollista poiketa.  Vain tuotava kuvaan oman ammattitaidon maksullinen lisäarvo kokonaisuuteen, eli sen parantamiseen niillä keinoilla, joita raskaan ammattitaidon omaava kuvaaja voi siihen tuoda.  Ja tässä tehtävässä niitä on todella paljon. Siis sellaisen kuvaajan toteuttamana, joka hallitsee välineensä sillä kelloseppämäisellä tarkkuudella, joka on tarpeen juuri tässä toimeksiannossa. Ja tilannekohtaisesti koko ammatillisen loppuelämänkin. Ellei niitä tässä opi ja sitten osaa, tilanne on ihan sama kuin konserttipianistilta puuttuisi  esityksessään flyygelistään kaikki korkeiden sävelien koskettimet. Ja lisäksi taito soittaa koskettimia eri volyymeilla.

-                               Tehtävän keskeinen ammattitaidolllinen kasvutavoite on siis oppia näkemään  valon huippuvalopään hienosäätö sekä tehon, että piirron suhteen. Ja lisäksi oppia valitsemaan ja käyttämään sen mahdollistavan ja siihen liittyvän kaluston ominaisuudet.  Tätähän on mahdoton ratkaista vain yhdentyyppisillä valonlähteillä.  Ja ilman usean erityyppisen valon samanaikaista harmoonista yhteisvaikutusta.  Niiden keskinäisestä värilämpötilasta, värivirheestä ja valokiilan tasaisuudesta tai muokkauksesta puhumattakaan.  Kaikki samanlaista hienosäätöä ja ammattitietoutta kuin sinfoniaorkesterin viritys konserttikuntoon. Ja siihen tilaan, jossa konserttia sitten kuunnellaan.  Yhtä tarkkaa, mutta kustannuksiltaan eri maailmasta. Ja yhden henkilön hallittavissa. Kovalla harjoittelulla.

-                               Se tarkoittaa käytännössä sekä valonlähteiden koon että etäisyyden ja piirron oikeaa suunnittelua ja kuvaustilanteessa näkemistä. Tässä puhutaan harjoituksesta nähdä ja ymmärtää, sekä toteuttaa  valon voimakkuutta ja väripuhtautta yhden kymmenesosa aukon tarkkuudella ja lisäksi samalla sen luonteen ja ilmaisukyvyn syvällistä ymmärtämistä.  Sitä voisi verrata vaikka konserttiviulistin harjoitteluun soolo-osaansa konserttikokonaisuudessa. Ja tässä tilanteessa siis sen  äärimmäistä harjoittelua yksin ilman muun orkesterin mahdollisuutta peittää ensimmäistäkään virhettä sävelkorkeudessa tai nuottien pituudessa.

-                               Tämän tehtävän moitteettomaksi suorittamiseksi on osattava käyttää lisäksi  sekä objektiivejaan  että jälkikäsittelyohjelmiaan niiden suorituskyky viimeisen päälle hyödyntäen. Munan koosta johtuen tulee kuvausetäisyys olla sellainen, että optimaalinen tavoitteellinen etäisyys-terävyys-aukkotoiminnan periaatteet ja käytäntö on hallittava moitteettomasti silloin kun aiotaan saada sekä aiheen valkoisen taustan flare sekä maksimiterävyyden ja –kontrastin hallinta sellaiseen asentoon, jossa tarvittava piirto on saavutettavissa.  Jo pelkästään muutama ylimääräinen pölyhiukkanen objektiivin  sisällä, sisä-tai ulkopinnassa estää tämänkin mahdollisuuden. Samoin pienikin virhe kokonaisvalotuksessa tai tarkennuksessa.

-                               Oma lukunsa aiheen kontrastin hallintaan ja erityisesti pinnan struktuurin esille tuomiseen synnyttää käytettävien valonlähteiden äärimmäinen tasaisuuden, terävyyden, ääriviivapiirron ja  värilämpötilan sekä niiden magenta-vihreä poikkeaman säätö tai suodattaminen sellaiseen keskinäiseen tarkkuuteen, että aiheen äärimmäisen vaaleiden harmaa-arvojen toistossa  ei esiinny tunnistettavaa virheellistä poikkeamaa. Pelkästään tämä osuus on käytännössä useimpien nykyvalokuvaajien perustaitojen ulkopuolella, vaikka sitä ei tässä tilanteessa voi olla huomioimattakaan, sillä tehtävän annon edellyttämä valaisurakenne on toteutettavissa vain usean erirakenteisen ja -tyyppisen valaisimen yhteistyöllä. Nämähän ovat ominaisuuksia joita ei ole pelkällä digitaalisella viimeistelyohjelmalla korjattavissakaan. Luonnollisesti  kyseiset ohjelmat on tässä tehtävässä hallittava silti yhtä tarkasti kuin densitometria ja valokuvakemia edellisen teknologian aikana.

-                               Näistä kohdista on selvinnyt jo varmasti se, kuinka monta kohtaa ja menetelmää tämänkin harjoitustehtävän tuloksena syntyneissä kuvissa on sillä tavalla selkeästi erikseen arvioitavissa, että esim. viisiportaisella asteikolla saadaan  kiistaton tehtävän loppuarviointi. Tähän pohdintaan liitettäväksi saamani  kuvaesimerkit antavat varsin selkeät tyypilliset suoritustasot millaisia ovat useimmat  suoritukset olleet.  Puutteineen.

file://localhost/var/folders/UI/UITdiml5Hg8p99QnMGe2eU+++TI/-Tmp-/com.apple.mail.drag-T0x1005200f0.tmp.1gQtQk/varjoton_muna.jpg



Joten on ollut helppo päättää jopa yksilökohtaisesti heidän opettajanaan toimimisen tarpeesta, päämääristä ja kullekin oppijalle asetettavista vaatimuksista ja mahdollisuuksista.  Pitkä tie siis useimmilla on tällä osaamispuolella ollut edessään ja hyvin harva on sen sitten kokonaan kulkenutkaan. Raskaan moittettoman ammattitaidon kysyntää ei liioin ole Suomesssa liikaa ilmennytkään. 

Kuten tästä myös selvisi ns. valokuvataiteellisen työskentelyn kanssa tällä tehtävällä ei ole mitään sen enempää tekemistä kuin esiintyvällä muusikolla oman instrumenttinsa kunnollisen hallinnan kanssa.   Ne siihen liittyvät tehtävät ovat toisen kerran juttu.

MJK

8 kommenttia:

  1. Muna on tuskin kanaa viisaampi, mutta voi kuitenkin antaa pari tetoteknistä neuvoa. Bloggerissa, siis sillä alustalla, jossa tämänkin blogi on, on aika kätevät työkalut, joilla voi tekstiin liittää linkkejä ja kuvia. Löytyvät yläreunasta tekstiä tehdessä.

    Tekstissä oleva osoite ei ole sellainen nettiosoite, että blogia lukeva saisi sillä kuvan näkyviin. Alla olevassa osoitteessa on minun blogini, jossa kuvat ovat mukana. Kun sen kopioi ja liittää selaimen osoitekenttään, niin sivun saa näkyviin.

    http://timosuvanto.blogspot.fi/2014/04/valkoinen-kananmuna-valkoisella.html

    Linkin saa aukeamaan tästäkin, mutta sen luominen vaatii jo hieman atk-osaamista.

    Linkissä olevalla sivulla ei siis ole tehty matin toimeksiannon mukaisesti munakuvia. Lähinnä kuvailin niitä omiin poikkitieteellisiin valokuvaustarpeisiini, tosin huonosti muistamaani Matin tehtävää muistellen.

    Palaan ylläolevaan tekstiin vielä omassa blogissani, joten pysykää kanavalla tai jos ahdistaa, niin pysykää kaukana.

    VastaaPoista
  2. Teetätin munapystyssä tehtävää omilla opiskelijoillani satunnaisesti vuosia, vaikka en itsekään osannut tehdä sitä täysin MJK:n vaatimusten mukaan Lahdessa. Sitten se opiskelijani, josta tuli noin 1000 läpikäymästäni paras ja menestynein, toi tuloksensa kritiikkiin. Hän oli lyönyt munan hajalle paperille ja rakentanut valoilla loistavan tarinan kauhuefektistä ja liittänyt kuvaan kasvot. Silloin tajusin jotain. Studiokuvaajalle munatehtävä on edelleen erittäin tärkeä, he hinkkaavat edelleen muniaan ja niiden pinnan struktuuria duunissaan. Minun alueellani, kuvajournalismissa ns drilliharjoituksia pitää tehdä ihmisen kohtaamisesta ja kuvaamisen ergnomiasta ( + 500 muuta asiaa).Kun tuleva kuvajournalisti viikon sisällä kuvaa 10 galluppia päivässä annetuista aiheista ja saa syväkritiikin hän on viikon kuluttua lähempänä tavoitetaan tai antaa periksi. Sääli ettei nykykoulutuksessa valokuvat ja niiden ottaminen kiinnosta kouluttavaa henkilökuntaa, ehkä siksi että he eivät itsekään osaa. En osaa minäkään kuvata munaa kunnolla mutta olen helvetin hyvä lehtikuvaaja, edelleen maan parhaita. vaikkakin työtön. Mutta minusta ei koskaan olisi tullut ns. mainoskuvaajaa. Munatehtävä hoiti sen puolen.

    VastaaPoista
  3. Ymmärtääkseni tehtävän "valkoinen kananmuna valkoisella pohjalla" varsinainen idea ei ollut kuva munasta valkoisella pohjalla sen enempää kuin esinekuva tekeminen. Kyse oli ensisijaisesti kuvasta, joka on annetun speksin mukainen. Elementit vain oli pelkistetty minimiin, jotta tehtäväksi anto olisi niin yksikäsitteinen kuin mahdollista. Tehtävän antaja voi tietysti kommentoida, jos olen tässä hänen mielestään väärässä.

    Kun itse suoritin aikoinani Valokuvaajan ammattitutkintoa, niin näyttökokeessa huomasin useammankin kerran ymmärtäneeni tehtäväksi annon aivan eri tavalla kuin olisi pitänyt. Tämä ei toki ollut ainoa puutteeni näytössä, koska sitä olisi katsoa läpi sormien toisin kuin vaatimatonta kuvien laatua. Kompuroiden kuitenkin selvisin ja opikseni ottaen Valokuvaajan erikoisammattitutkinnossa sitten heittämällä lävitse.

    Toimeksiannossa on aina vähintään kaksi osapuolta. Antaja ja vastaanottaja. Ei liene kovin harvinaista, että toimeksiannon sisältö ei olekaan näille osapuolille yksi ja sama. Kun suoritin mainitsemaani VAT-tutkintoa, niin tämä epäidenttisyys tuntui ilmenevän aika usein. Eikä suinkaan pelkästään minun kohdallani, vaan lausuntoja tästä tuli kuultua useammaltakin taholta.

    Armeijassa, jossa käskyjen ja komentojen seuraamukset voivat olla vakavuudeltaan ihan toista luokkaa, asia on ratkaistu nerokkaasti. Käskyn saajan pitää toistaa kuulemansa omin sanoin, jolloin voidaan päätellä, onko hän myös ymmärtänyt sen. Ei auta, vaikka toimeksianto olisi muotoiltu kuinka yksityiskohtaisesti ja yksiselitteisesti tahansa, jos se on juuri siitä syystä niin pitkä ja monimutkainen, että vastaanottaja ei ymmärrä sitä.

    Tästä olemme Matti J:n kanssa vähänkin tarpeellisen määrän vääntäneet kättä, joten ei siitä tämän enempää. Eläkevaarina ja huru-ukkona minulla on kanttia myöntää, että kaikki pitkän opiskelu-urani aikana tenteistä reputtamiset ovat johtuneet aina loppujen lopuksi huonosta osaamisesta. Osaava oppilas selvittää kokeet, vaikka ymmärtää kysymyksenkin vähän väärin. Ainoa puolustukseni on se, että joistakin kokeista olisin voinut selvitä jo ensimmäisellä kerralla, jos olisin ollut perillä, mihin kokeen tehtävillä ihan oikeasti pyritään ja mitä siinä vaaditaan.

    Joren munanrikkojan tarinaan sen verran, että jos minulle omalla vaatimattomalla valokuvakouluttajan urallani olisi joku tuonut vastaavan taiteellisen pläjäyksen, kun olisi pitänyt kuvata ehjä muna valkoisella pohjalla, olisin välittömästi toivottanut menoa ja menestystä valokuvataiteilijan uralla. Ammattilainen tekee toimeksiannon mukaisen tuotteen. Jos ei osaa, niin kertoo sen, mutta ei esimerkiksi ompele kalukukkaroa silloin, kun on tilattu housut.

    VastaaPoista
  4. Englannissa kaverini kuvasi viikon mustaa hiilenpalaa mustalla pahvilla. Sinällään tämä on täysin älyvapaata mutta hommalla onkin poissulkeva tarkoitus- jos ei selviä tuosta kannattaa lopettaa. Siis jos aikoo muuhun kuin kuvajournalistiksi, jos kujo ei pysty puhumaan vieraille kadulla ja sitten kuvaamaan heidät ei hän tuota hommaa voi tehdä...galluptesti on munatestiä vastaava...plus että gallupkuvan on oltava joka suhteessa täydellinen ja siihen on aikaa minuutti per henkilö. Lääkäriä ei kouluteta historianlaitoksella eikä fyysikkoa Pärnäsen konepajakoulussa ruosteensuojauslinjalla. Osa valokuvausammateista tarvitsee munakuvauksensa osa ei. Väitän että jos otan kymmen suomen johtavaa studiokuvaajaa ei heistä yksikään pysty kuvaamaan antamiani perustehtäviä kunnolla kujo koulutuksen alussa. Toisaalta mahtaa jäädä kujolta jugurttipurkki kuvaamatta AD halun mukaan.
    Ja kaikki nämä voittaa amatöörikuvaaja Virtanen joka napaa ao kuvat ilmaiseksi luurillaan.

    VastaaPoista
  5. ....edellisestä jäi pois ratkaiseva lause. Kaveri joka löi munan mäsäksi pystyi kyseenalaistamaan, jonka johdosta hänestä tuli huippuluokan kansainvälinen lehtikuvaaja. Hänen kykynsä viittasivat siihen puoleen, jotkut taas tekevät niinkuin sanotaan koko elämänsä.

    VastaaPoista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  7. Jos kyseenalaistamalla tulisi alansa mestareita, niin tässä maassa ei juuri muita olisikaan. VVI:n historia tuntee heitä niin paljon, että sormien lukumäärä ei edes kertolaskun avulla riittäisi kaikkia laskemaan. Minä mukaan lukien. Kovin montaa mestarivalokuvaajaa näistä ei ole tullut, ei ainakaan niistä jotka ovat ovet paukkuen lähteneet toteuttamaan omaa parempaa taiteellista näkemystään. Matti voi halutessaan todistaa tämän puolesta tai sitä vastaan.

    VVI on läheisessä yhteydessä Suomen Ammattivalokuvaajiin, SAV:iin. Ainakin henkisesti. SAV:n "jäseniä yhdistää tilauksesta tuotettava ammattikuva". Suurin osa ammattivalokuvaajista tekee työtään enempi tai vähempi tämän reunaehdon sisällä. Jopa luontokuvaajat, joskus traagisinkin seurauksin. Ansioituneelta luontokuvaajalta oli taannoin tilattu susikuva eläimestä omassa ympäristössään. Kun sen ottaminen ei ruvennut onnistumaan, niin kuvaaja "kyseenalaisti" tilauksen ja katsoi myös täytetyn suden kuvaamisen kuuluvan toimeksiantoon. Siitä ei mitään hyvää seurannut.

    Ainoat, joilla on oikeus, jopa velvollisuus kyseenalaista, ovat valokuvataiteilijat. Heistä ja heidän tilanteestaan on tässäkin blogissa kirjoitettu ihan riittävästi, joten ei sen enempää.

    Lehtikuvaus on minulle vieraampaa, kun en ole alalla ollut. Mutta jos laulun sanoja on uskominen, niin "Totuus on se, että jos kuvakulmilla kikkailette, niin lehden omistajat suututatte…". Tai ainakin jotenkin näin. Ennen kuin toisin todistetaan, niin kovin kyseenalaistavia irtiottoja ei lehtikuvan puolellakaan hirveän hyvällä silmällä katsota. Johtuuko siitä vai jostain muusta, että toisilla on tälläkin alalla töitä ja toisilla ei, on taas ihan eri juttu. Näkemys minulla kyllä on, mutta kun se perustuu luuloon eikä tietoon, niin jääkööt tässä julkaisematta.

    Joka tapauksessa pohjalainen asenne "Tehräänkö niin ko isäntä haluaa vain niin ko hyvää tuloo?" (anteeksi kaikki pohjanmaan murretta ihan oikeasti taitavat) johtaa turhan usein siihen, että ei tehdä ollenkaan. Minusta paljon parempi olisi "Hyvää koitetaan tehdä, mutta priimaa tuppaa tulemaan" ja se mieluiten omana tietonaan pitäen. Kyllä tilaaja itsekin tajuaa, jos se pitää paikkaansa.

    ps. Poistin edellisen kommentin vain kirjoitusvirheiden takia.

    VastaaPoista
  8. Koulutuksen osatehtävän kyseenalaistaminen ei tarkoita ovista ulos juoksua.
    Tästä nuorukaisesta tuli paljon enemmän kuin minusta huippuvuosinani, koska hän löi sen munan hajalle ja pakotti minut ajattelemaan miten voi opettaa paremmin omaa alaani.
    Minä en kyseenalaistanut tarpeeksi, teen sen nyt mutta liian myöhään. Jos olisin kyseenalaistanut oman tilanteeni olisin lähtenyt 1989 Bangkokin AP kuvaajaksi, en lähtenyt ja nyt olen työtön lehtikuvaaja Suomessa. Over and out.

    VastaaPoista