maanantai 20. helmikuuta 2012

Mietteitä sanojen ja kuvien synnystä, ystävä/ystävyys. osa 2




Olin ystävänpäivän valoisan osan laivalla lumitöissä, joten voimat eivät riittäneet sen päivän pohdintojen kirjoittamiseen, mutta nyt on lumimyrsky ulkona, joten kirjaan tämänhetkiset ajatukseni ja käsitykseni sanojen ystävä ja ystävyys  merkityksestä.

Olen vierastanut vuosikausia myös näitä sanoja siksi, että ne ovat olleet minusta sekä aivan ylikulutettuja ja tarkoittavat jokaiselle hyvin selkeästi aivan erilaisia asioita.  Eli niitä käyttävällä ei ole ollut mitään kontrollia siihen, mitä sanan vastaanottaja uskoo viestin lähettäjän tarkoittavan. Aivan kuten myös rakkaus, kauneus, totuus, rehellisyys, luovuus…..

Toisinaan minulla on ollut jopa lauseenmuodostuksellinen ongelma ja siitä aiheutunut kömpelyys, kun olen kesken ajatuksen jäänyt miettimään, mitä ilmaisua kyseisen sanan sijaan on mahdollista käyttää, jotta  viestin keskeinen merkitys olisi vastaanottajalle yksiselitteisenmpi.  Esimerkiksi ” vain ystäviä” merkitys,  joka on vakiintunut aivan muuksi kuin sen sanamuoto. Tai poikaystävä/tyttöystävä.  Niitä kuvaavia muita sanavaihtoehtoja, siis alkuperäiseltä merkitykseltään,  kun ei käytännössä ole suomen kielessä edes olemassa.  Onneksi olen sekä miespuolinen, että jo kyllin vanha voidakseni käyttää omaa sanaani ”tytärystävä”, ilman sen vaihtoehtoihin automaattisesti liittyvää sellaista perverssiä taka-ajatusta, joka esti sen hyödyntämisen nuorempana.  Poika sanalle en ole vastaavaa kiertoa löytänyt, vaikka siitäkin olisi ollut usein tarvetta. Juuri suhdettani seuraavan sukupolven läheisiin ystäviini havainnollistamaan. Siis suomen kielessä, useissa muissa kyllä.

Siitä huolimatta, että niin ystävyys kuin rakkauskin ovat sanoina jo vajonneet päivittäin telkkarissa jauhetulle romanttisen komedian tai sarjaohjelman höttötasolle, pohdin ystävyyden  keskeistä vakavaa ja merkityksellistä sisältöä sellaisena kuin itse sen nyt koen.  Siis käsitteitä jotka minä liitän ystävä/ystävyys sanaan.

MITÄ KESKENÄÄN KOVIN ERILAISIA MERKITYKSIÄ LIITETÄÄN YLEENSÄ  YSTÄVYYS SANAAN?

-                               Rakkaus – kiintymys - sielujen sympatia - aikuinen ystävyys – kaveruus – toveruus - samaan ryhmään kuuluminen – läheisyys – sukuside – riippuvuus – luottamus – tuttavuus -  lähimmäisyys - jne…

Tästä viimeistään huomaa että jos haluaa pohtia laadukkan varsinaisen syvän  ystävyyden käsitettä, niin se tarvitsee  ensin määritellä varsin selkeästi. Jos sellaista käsitettä siis on edes olemassa. Ehkä sekin jokaiselle erilaisena.

MINKÄLAINEN ON LAADUKAS YSTÄVÄ?

-                               hän on kummankin erilaisuuden salliva, eli kumpikin saa olla sellainen kuin on
-                               häneen on yhteys kaikilla tasoilla eli hänellä on kanssasi yhtenevä laatukäsitys ainakin sielullisella, fyysisellä ja elämänkunnioitustasolla
-                               eli elämänkatsomus on riittävän samanlainen keskeisiltä osin. Siihen sisältyy selkeä elämänkatsomuksen jakamis- ja käyttöoikeus                              
-                               hän on niin luotettava , että hänen kanssaan voi puhua kaikista asioista ja häneltä saa omistasi poikkeaviakin näkökulmia ja kommentteja.  Ne ovat rehellisiä ja hyvää tarkoittavia silloinkin kun ne poikkeavat omistasi tai aiheuttavat sinulle  pettymyksen tunteita.
-                               molemmilla osapuolilla on tietoisuus toistensa ystävyyden käyttöoikeudesta ilman nollasummatiliä. Se tarkoittaa, että kumpikin on tarvittaessa toiselleen  hyödyllinen ja käyttökelpoinen yhteisesti mielekkäiksi kokemissanne asioissa

Tällaiselle ystävyyssuhteelle varmaan jokaisella olisi käyttöä. Jos siis on valmis avaamaan itseään ja ajatuksiaan ja käytännön tekojaan toiselle niin, että voi olla tällaisessa  suhteessaan tasavertainen.  Laadukas ystävyys on siis ehkä jotain useimpia parisuhteitakin suurempaa ja varmasti harvinaisempaa. Luonnollisesti niin ei tarvitse olla, mutta en silti ole kovinkaan vakuuttunut siitä, että jos parisuhteessaan pyrkii laadukkaan ystävyyden tasolle, se olisi aviosuhteelle aina eduksi. Harva kun on löytänyt puolisokseen sielunkumppaniaan kaikilla tässä hahmottamillani tasoilla.  Enkä silti koe, että se olisi  aina tarpeenkaan. Minusta ongelmallinen vahva avioparisuhde voi olla juuri se, minkä yksilö tarvitsee kasvaakseen. Eli tullakseen sellaiseksi miksi voi tulla.  Laadukas ystävä sen lisäksi onkin sitten jo lottovoitto. Ja jos se sattuu olemaan sama henkilö, tuplajättipotti. Oletus että sellainen kuuluisi jo automaattisesti puolison vakiovarustukseen, onkin mielestäni jo itsensä huijaamista ja typeryyttä.

Koska  tuo edellinen lista on lyhyydestään huolimatta kovin vaativa, pohdin sitä tosielämää lähempänä olevaa tilannetta, että haluaa/joutuu elämään ilman ystävä/ystäviä tällä laatutasolla.

KENELLÄ ON SIIS EDES JONKIN LAATUISEN  YSTÄVÄN TARVE?

-                               sellaisella  henkilöllä jonka omat valmiudet, työmäärä ja peräänantamattomuus eivät riitä seuraavien omien tarpeiden tyydyttämiseen - ymmärrettäväksi tulemisen tarve - autetuksi tulemisen tarve - auttajan rooliin pääsemisen tarve - sosiaalisten normien mukaan elämisen tarve - yksinäisyyden pelon poistamisen tarve - oman yhteiskunnallisen aseman pönkittämisen tarve - sosiaalisten ihmissuhdepelien ylläpitämisen tarve – mm.

Ainakin noiden tarpeittensa tyydyttämiseen jonkin tasoinen ystäväsuhde tarjoaa aivan oivan välineen. Se ei kuitenkaan ollut se keskeinen henkilökohtainen kysymys, johon nyt pohdin omaakin vastausta.  Minua kiinnostaa enemmän  seuraava  ilmiö:

KENELLÄ EI OLE LAADUKKAANKAAN YSTÄVÄN TARVETTA?

-                               hänellä joka ei kärsi itsensä kanssa olosta - joka on itsenäinen - joka on itsellinen - joka on läpeensä utelias - joka on sekä henkisesti että psyykkisesti vahva - joka on kekseliäs - joka on tarpeissaan vaatimaton - joka on luova - joka on mahdollisuudet havaitseva - joka on omat asiansa ja arvonsa selvittänyt - joka omaa tarpeeksi tekemistä - jonka ajankäyttö ei, ainakaan väliaikaisesti, salli keskittymistä  myös laadukkaasta ystävyydestä huolehtimiseen - joka tarvitsee, ainakin väliaikaisesti, latautumisaikaa liioista ”ystävistä” -  mm.

Oman suhteensa tiedostaminen näissä kahdessa  edellisessä kappaleessa mainittuihin käsitteisiin onkin minusta se työ joka on ensin tehtävä alta pois, ennen kuin on tilaa sille satuolennolle, jonka saattaa sitten kohdata, kulkiessaan silmät  ja korvat avoinna.  Myös ystävän suhteen hyvä laatukriteeri on sama kuin arabialaisessa sananlaskussa vaimon valinnasta, hänet tulee valita korvillaan eikä silmillään.

JOS  SELLAINEN OLENTO KUIN LAADUKAS YSTÄVÄ OLISI OLEMASSA, OLISIKO SE EHKÄ VAIKKAPA TÄLLAISTA:

-                               ystävä ei lisää yksinäisyyttäsi ja/tai kaipuutasi edes väliaikaisesti  (vrt. rakastettu)                       
-                               ystävän kanssa voi olla (myös) hiljaa vaivaantumatta ja silti viihtyä yhdessä
-                               ystävä kykenee tasa-arvoiseen inhimilliseen ja tarvittaessa myös ammatilliseen  identiteettien heijasteluun (sekä hyvässä että pahassa)
-                               ystävä on sekä sinua että muita kohtaan huomaavainen luonnollisella tavalla                                (ei tee näytelmiä erikoisasemasi korostamiseksi)
-                               ystävän kanssa voi elää erillään tietoisena toisistaan, ilman tapaamisfrekvenssinormeja
-                               ystävä vaistoaa olla kysymättä asioita
-                               ystävä iloitsee, nauttii, on kiinnostunut samoista asioista, vaikeistakin (vrt. rakastettu)                         
-                               ystävään kohdistuu kohtaamiskyky ja -ilo ilman velvollisuuden tuntua (vrt. rakastettu )                      
-                               ystävä osaa sekä peesata että antaa vetoapua luontevasti tarvitessasi (vrt.suku )                        
-                               ystävä on luonnollisen kiinnostunut jokaisen muunkin ( kuin sinun) ainutlaatuisuudesta

JOS HALUAA SIIS SEKÄ ANTAA ETTÄ  KOKEA  LAADUKASTA YSTÄVYYTTÄ, MINUSTA AINAKIN SEURAAVAT  ASIAT OVAT KESKEISIÄ JA TÄRKEITÄ HAHMOTTAA ITSELLEEN :

-                               olla jonkun ystävä ei ole velvollisuus vaan etuoikeus
-                               ystäväkontaktin jälkeen kummallekin on kertynyt lisää tasa-arvoista kasvamista
-                               positiivisia voimia on siirtynyt tai synergoitunut
-                               liika on ystävyydessäkin pahasta
-                               luovu myös ystävästä iloisesti, käytä silti empimättä loppuun
-                               tarvitsemme myös ystävättömyyttä, oman kasvumme välineeksi
-                               älä tuo ystävyyssuhteeseen väärää avoimmuutta
-                               kannattaa harkita montako ystävää tarvitsee koko elämässä
-                               kun yksikin laadukas ystävyyssuhde on paljon , moneenko voimasi riittävät
-                               kauanko on hyvä ja tarpeen olla ystävän vapaaehtoinen kasvinkumppani
-                               kaikki ihmiset ovat potentiaalisia jonkin tunnistetun, mutta keskenään eri tarpeen ystäviä
-                               kukaan ei käsitykseni mukaan voi sekä tyydyttää, että vastaanottaa kaikkia tarpeitaan vain yhden yksilön kanssa, oli hänen määritelty ihmissuhdestatuksensa ja laatutasonsa mikä tahansa

Enpä osaa sanoa, vaikuttiko tämä pohdintakerta juurikaan valmiuteeni käyttää tuota sanaa ja sen johdannaisia helpommin ja vapaammin kuin ennen, mutta ainakin sain siitä selkeämmän oman käsityksen. Bonuksena olen taas kiitollisempi monesta sellaisesta asiasta joista ilman tätäkin pohdintaa en olisi.  Yksi asia lisää, jonka kanssa minulla on nyt rauha. Tämä ystävänpäivä sujui siis tavoitteellisesti ja hyödyllisesti. Ja luominenkin tuli hoidettua. Lumen.

MJK

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti