Oletin lopettavani mietteitteni bloggailun viime helmikuun lopussa, mutta monet tärkeät sanat ovat velloneet niin kauan mielessäni, että yritän selkeyttää itselleni niiden sisältöä kirjoittamalla ne ulos muidenkin pohdittaviksi. Halutessaan. Tällaisena koen nyt näiden kolmen sanan sisällön.
Tavoite.
Minulle se on kylmä teonsana. Huonoimmillaan sellainen, jota käytetään suorittajien komento-ja manipulaatiokielessä. Silloin, kun mielikuvituksettomia, haluttomia ja saamattomia kannustetaan toimimaan jonkun asian aikaansaamiseksi. Tyypillisimmin se on neutraalina koettavissa oleva yleisnimi myös sille, miten ihmiset voivat motivoida itseään työskentelemään määrätietoisesti ja jatkuvasti sellaisen asian synnyttämiseksi, jonka he itse tai joku muu on päättänyt velvollisuudekseen tai oikeudekseen. Se on meille suorittajiksi kasvatettujen selitys ja illuusio olemassolonsa järkevyydestä. Joka useille onneksi riittää.
Tällä "tavoite" sanan kylmyydellä tarkoitan sitä, että tavoitteen nimellä tapahtuvassa varsinaisessa toiminnassa ei, onnistuessaankaan, aina tarvitse olla paljoakaan tekijänsä ajattelua, tunnetta, oivalluksia, haaveita tai elämän kokemistakaan mukana. Useimmiten sen tulosta, tavoitteen saavuttamista, voidaan myös mitata ja arvottaa jollain matemaattisella suurella. Erityisesti ulkopuolisten toimesta. Se on kuin kaurapuuron syömistä. Välttämätöntä hengissä pysymiselle, mutta hyvin harvoin itsessään innostavaa. Nälkäiselle sen syöminen on paljon houkuttelevampaa, kuin kylläiselle. "Tavoite" on silti niitä maailman käytetyimpiä työskentelysanoja ja monelle riittävä selitys sille, että hommat pidetään pyörimässä. Se on usean hyväksymä sisältö olemassaololleen. Sillä voi perustella lähes kaikki toimenpiteensä ja suunnitelmansa.
Tarkoitus
Kun tavoitteen mukaiseen toimintaan lisätään, minulle ajattelun sana, "tarkoitus", homma käy melkoisesti monimutkaisemmaksi. Siihen tulee mukaan valtavasti sellaisia elementtejä, joista tavoitteisiin pyrittäessä ei useinkaan tarvitse välittää tai edes huomioida. Mukaan tulee esimerkiksi eettiset, yhteiskunnalliset ja juridisetkin valinnat ja muutkin kulttuuriyhteydet. Erityisesti iso vastuu sekä toiminnan, että sen tulosten hyväksyttävyydestä. niin inhimillisesti kuin taloudellisestikin. Sekä tekijöilleen, että kohderyhmän ulkopuolisille. Ajattelun ja suunnittelun osuus monimukaistuu aivan oleellisesti vain tavoitteelliseen toimintaan verrattuna. Sellainen ihmisen ominaisuudeksi määritelty käsite, kuin omatunto, tulee merkitsevämmin mukaan tällä tarkoitustasolla toimittaessa. Sen mukaantulo vaikuttaa suuresti siihen, miltä tarkoitustasolla työskenteleminen ja eläminen tuntuu kokijalleen ja hänen ympäristölleen sekä kuinka paljon se heitä kaikkia myös kuluttaa. Tai palkitsee.
Näiden kahden tason eron määrittelen nyt itselleni vaikka siten, että tavoitteisiin pyrittäessä toimintaa voidaan ymmärtää, hallita ja mitata melko suoraviivaisesti, mutta tarkoituksien luomiseen ja ymmärtämiseen se ei riitä. "Tarkoitus" sana ja käsite kutsuu podittavaksi ja ratkaistavaksi rajattoman kirjon muuttujia ja arvoja jotka tuovat siihen omat katselukulmansa.
Merkitys
Onko tunnesana "merkitys" tämän ryhmän turhin vai tärkein, riippuu täysin sen kokijasta. Toiselle tärkeys- ja kokemishierarkia voi vahvistua järjestyksessä tavoite, tarkoitus, merkitys ja toiselle tasan päinvastaisessa järjestyksessä. Minusta tuntuu, että sekä ihmisen oma sisäistetty arvomaailma, koulutus, kulloinenkin työskentely- ja väsymystila muttavat myös tilannekohtaisesti tätä järjestystä. Ainakin väliaikaisesti. Joskus en itsekään jaksa muuta kuin toimia ja ajatella sovitulla tavalla, joskus en edes suostu ryhtymään toimeen, ennen tekojeni merkityksellisyyden tarkkaa oivaltamista, hyväksymistä ja oikeiksi arvottamista.
Sitä en osaa vielä perustella, onko eläminen tämän jälkimmäisen vaihtoehdon järjestyksessä valitsijalleen onni vai rangaistus. Tänään minusta tuntuu, että vaikka se merkityksellisyyden valinta tekojensa ja ajattelunsakin lähtökohdaksi on hyvin harvoille edes valittavissa oleva elämän kokemistapa, se olisi ainakin sillä puolella, johon kannattaa pyrkiä. Iloineen ja vaikeuksineen.
MJK
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti