tiistai 21. lokakuuta 2014

Se rakas ensimmäinen luentosi.




Ystäväni ja entinen oppilaani N.N.

Sain viestisi, että tarvitset elämäsi ensimmäiseen luentoon valmistautuessasi hiukan taustavahvistusta sellaisen synnytysprosessista, mieluiten kirjallisena työkiireittesi takia. Luonnollisesti se käy näinkin, jopa senkin kunniaksi, että sinäkin olet nyt saavuttanut sellaisen statuksen, että mielipiteilläsi ja/tai asiantuntemuksellasi on kuulijoita. Onnittelut siitä.

Kuten oikein muistatkin, olen luvannut auttaa ikuisesti teitä entisiä oppilaitani neuvoillani silloin, kun katsotte itse niiden olevan tarpeen. Tosiasiallinen pätevyyteni kun katoaa koko ajan kiihtyvälllä nopeudella, kuten myös käytettävissä oleva aikanikin. Siksi pyrin optimoimaan ajankäyttöni. Kirjoitan edelleen vain noin 4 tuntia per A4 liuska. Joten teen tämän nyt tässä pysyvämmässä blogimuodossa, jolloin muillekin samaa asian pohtiville löytyy halutessaan ainakin tämä neuvoni netissä. Siis jos haluavat. Tämä aihepiiri kun ei vanhene koskaan. Seuraavassa käsityksiäni tästä luentoasiasta muistinvaraisesti ja vapaassa järjestyksessä.

Tärkeä ohje on se, että kotityöt kannattaa tehdä kunnolla.

Se tarkoittaa siitä aloittamista, että tulevien kuulijoiden hyvin tarkat taustat ja luennon täsmällinen tavoite kohderyhmälleen kannattaa selvittää kunnolla, eikä tyytyä siihen sen kysyjälle aina annettuun vastaukseen, että ihan tavallisia ihmisiä, jotka haluavat tietää kaiken asiastasi. Se kun on täydellistä bullshittiä. Sinun on selvitettävä kaikilla keksimilläsi keinoilla kuulijoittesi tiedot, taidot, tavoitteet, unelmat, käsitykset maailmasta, mahdolliset pelot, ennakkoluulot, asialliset ja asiattomat odotukset sinun esityksesi sisällöstä ja tavoitteesta. Mitä heille pitää kertoa ja vielä tarkemmin, mitä ainakaan ei kannata kertoa. Lisäksi k.o. luentotilaisuuden syvin julkistettu ja julkistamatonkin tarkoitus. Siis minkälaisen, kenen, on tarkoitus luentosi jälkeen tietää, haluta tai toimia miten?

On nimittäin täysin eri asia ja eri tekniikka edetä siitä riippuen, onko tilaisuuden tarkoitus lukea listalta asantuntijoille sadoittain kylmiä faktoja, herättää onnellisesti vielä nukkuvia, innostaa asiassa jo mukana olevia, opettaa toiminta- tai ajattelumalleja tai pääasiallisesti viihdyttää asiallesi välinpitämättömiä.  Senkin ymmärtäen, että useimmissa yleisöissä on otoksia lähes kaikista noista. Silloin on päätettävä minkä osan heterogeenisestä yleisöstäsi ehdoilla tapahtuu keinojen ja sisällön valinta.  Itse valitsisin joko tärkeimmän tai käsitykseni mukaan parhaalla hyötysuhteella tavoitettavissa olevan.  Arvioituna mahdollisimman tarkkojen ennakkotietojen pohjalta.

Useimmiten kohtaat tuon selvityksen jäljiltä sen tilanteen, että noin puolet kuulijoistasi uskoo tuntevansa luentosi keskeisen sisällön jo niin hyvin, että tarpeellisen ja tavoitteellisen lisätiedon antaminen heille on ehkä tärkein sisällöllinen haasteesi. Siihen ainakin on syytä keskittyä. Jäljellä olevasta toisesta puolikkaasta myös noin puolet eli neljäsosa on asiassasi niin hyvin sisällä, että sinun on etsittävä tietolähteistäsi lukuisasti niitä erityisiä seikkoja, jotka ovat todennäköisesti heillekin uusia ja mielenkiintoisia tai innostavia. Tähän ei pysty, ellei itse paneudu aiheeseen todella syvällisesti ja tarkasti etukäteen.   Se viimeinen neljännes onkin sitten niitä, joille kaikki kertomasi asiat ovat uusia, joko siksi, etteivät he niitä ole ehtineet vielä tietää, tai eivät ole niistä vähääkään kiinnostuneita.  Ensimmäiselle puolikkaalle saat siis asiasi kiinnostavaksi laajalla ja asiantuntevalla mutta elävällä esitykselläsi, toinen neljännes tarvitsee selkeästi esiin tuodut huipputiedon tai elämyksen uusimmat highlightit ja viimeinen neljännes muistaa ehkä vain kertomasi vitsit, sanaleikit, ja ulkoisen olemuksesi. Sekin on tärkeä elementti joka kannattaa valita kuulijakuntasi arvojen mukaiseksi. Kukaan kun ei usko henkilöä, joka ei ole ensin pystynyt myymään omaa olemushabitustaan kuulijoille.

Toinen keskeinen ohje on se, ettei koskaan kannata luennoida aiheesta, joka ei ole itselle tärkeä ja innostava tai josta ei itsellä ole syvällistä tietoa ja omaa kokemusta.

Tuo tarkoittaa sitä, että olet sisäistänyt asiasi itsellesi niin selkeästi, että pystyt kiihtymättä ja vastapuolta nöyryyttämättä  keskustelemaan mistä tahansa siihen liittyvästä asia- tai  mielipide-erosta. Jokaisessa kuulijaryhmässä kun on yksilöitä, jotka keskittyvät oman pätevyytensä julkiseen pönkitykseen kyseenalaistamalla luentosi keskeisiä väittämiä.  Jos pystyt tarvittaessa hyvin rauhallisesti perustelemaan kansanomaisellakin käsitetasolla  jokaisen näkökulmasi aiheesi totuudesta, olet oikea luennoitsija oikeassa paikassa.  Tämä ei estä sitä, että itse luentotilanteessasi saat ja voit elää hyvinkin voimakkaasti ja tunteella viestisi kertomisen vaiheet. Elä siis esityksessäsi luentosi koko sisältö.  Mielestäni juuri vasta sitten oletkin sisäistänyt sanottavasi.  Mikään kun ei ole niin väsyttävää ja masentavampaa seurattavaa, kuin henkilö joka lukee sanasta sanaan ennakkoon kirjoitetun luennon, joka samanaikaisesti heijastetaan valkokankaalle esiintyjän kertomassa sanamuodossa. Tavallisesti hänen omasta luentomuistiinpanomonisteestaan.  Näitä juuri kun useimmat luennot ovat. Varmasti et halua lisätä kuulijoittesi tuskaa ja vastustusta asiallesi olemalla yksi niistä lisää.

Luennon keskeinen rytmi ja järjestys on  useimmiten perustellusti seuraava:

Kerro lyhyesti ja mielenkiintoisesti mitä/mistä aiot luennoida.
 
Säilytä jännite, äläkä kerro siinä vielä lopullista kantaasi. Tämä alkuherätys kannattaa usein tehdä kysymyslauseilla. Tässä on selkä ero tilanteen luonteissa.  Jos esimerkiksi kuulijoiden viihtyisyys ja positiivinen vastaanotto on tilanteen tavoite, tämä alkuherätys täytyy luonnollisesti tehdä värikkäästi ja mieleenpainuvan iloisesti, yllättävän vitsin tai vertauksen muodossa, kunhan siinä on riittävän nokkela aasinsilta varsinaiseen aiheeseen ja aistittavissa oleva lupaus yhtä mukavasta asian jatkokäsittelystä. Jota sitten pitääkin noudattaa, sillä ihminen torjuu sellaisen luennoitsijan muutkin viestit, jonka hän kokee jo pettäneen hänen odotuksensa kerran. Jos taas luennon tarkoitus on asiapitoinen aikuiskoulutus, minä ainakin aloittaisin havainnollistamalla kyllin selkeästi ja terävästi etäisyyden, joka kuulijalla on sen suhteen, mitä hän osaa tai tietää nyt ja sen mitä hänen on jatkossa osattava. Aikuisen oppijan motivaatio kun ei herää ilman omakohtaista oppiaineksen hyödyn havaintoa.

Kerro asiasi selkeästi loogisesti ja mieleenpainuvin esimerkein.

Tähän kuuluu siis luonnollisesti, että pysyt valitsemassasi tyylilajissa ja esität asiasi loogisessa järjestyksessä. Se on usein joko tärkeimmästä aloittaen tai siihen huipentaen, kunhan muistat aluksi havainnollistaa, että järjestys on juuri se. Lisäksi syytä on muistaa, että rauhallinen sanojen kokonaisrytmi, riittävät taukoerotukset asian vaihtuessa, mutta elävyyttä käsittelyssä helpottaa muistiin painumisen ja oikean ymmärtämisen prosessia.

Lopuksi lyhyt kertausyhteenveto  ainakin keskeisimmästä viestistä.

Tässä on erittäin tärkeätä tehdä hyvin harkittu tilanne- ja yleisökohtainen valinta. Annetaanko kaikki loppuponnen voima sille tärkeimmälle asialle, vai ujutetaanko mukaan myös ne toiseksi ja kolmanneksi tärkeimmät. Jos mukaan saa luontevasti  sopivan muistisäännön tai sanaleikin, yleensä parempi. Tilanteen luonteesta riippuen.

Entä itse asiasisällön työstäminen?

Ainakin seuraava tapa ja marssijärjestys on osoittautunut erittäin toimivaksi niin luentojen kuin useiden muidenkin projektien rakentamisessa.  Saatat muistaa minun kertoneen opintojesi aikana tästä ”ikki” järjestelmästä.  Sanahan on vain muistiapu ja sen varsinainen muoto on I K K K J. Alkuperäistä tiedon lähdettä en enää muista, enkä alkuperäistä muotoakaan, mutta tällaisena se on minua palvellut jo vuosikymmeniä. Joten anteeksi vain alkuperäinen keksijä, jos sellainen on, enkä osaa häntä tässä mainita. Mutta näin itse koen kirjainten sisällön ja toteutusjärjestyksen.

I =  IDEA, INNOSTUS, ISPIRAATIO

Käytännössä mitään ei kannata alkaa rakentelemaan ilman aluksi hahmotettavaa kokonaisideaa, mistä on kysymys, mitä tavoitellaan, mikä on hienointa aiheessa, miksi sitä kannattaa tavoitella, jne…..  Elokuvien synopsis on tästä eräs esimerkki. Useiden yritysten ja yhteisöjen toiminta-ajatus niinikään. Sisäinen pakko tutkia jonkun asian juuria, kertomisen tarve jostain aiheesta, kuvan- tai musiikin tekemisen tarve.  Metsässä vaeltelun ja luonnon ihailun tarve. Ja sitten sen seurausten jalostamisen, idea luovemmaksi ja harmoonisemmaksi elämäksi ja ilmaisuksi. Mielekkyys ja motivaatio ei synny ilman tämän vaiheen sulattelua kunnes se on kirkkaana mielessä jatkoprosessin selkärankana ja aivan erityisesti seuraavan vaiheen ajan.

K =  KAIKKI, KERÄILY, KOKOELMA,

Tämä tarkoittaa, että tässä työvaiheessa hankitaan, keräillään, kirjoitetaan, kuvataan, kaikki mitä kyseisestä asiasta on tietoa ja asiaa valaisevaa aineistoa saatavilla. Tyypillisesti monikertainen määrä siihen nähden, mitä lopuksi tullaan tarvitsemaan, ja ehtimään esittää, mutta vain paljosta hiekasta voi löytyä riittävästi lopullisia kultahippuja. Tämä on siis juuri niitä kotitöitä, joita on tehtävä sitkeästi ja huolellisesti niin kauan, kuin ajallinen tavoite antaa siihen mahdollisuuden. Näissä lintsaaminen kostautuu prosessin jokaisessa seuraavassa vaiheessa. Itse käytän tähän valtavan keräelmän esillepanoon useimmiten liimalappuja isoille pinnoille, tai asiakortteja joilla voi selaamista suorittaa pienemmissäkin tiloissa. Tilaa niin paljon kuin on käytettävissä kannattaa järjestää tämän vaiheen kokonaisuuden hahmottamiseksi. Mahdollisimman monen elementin tai osatekijän samanaikaista näkemistä ja vertailemista. Asioiden jakamista erilaisiin pinoihin väreillä tai muilla tunnuksilla.  Sitä tarvitaan erityisesti seuraavan vaiheen menestykselliseksi suorittamiseksi.

K =  KARSINTA, KUTISTAMINEN, KESKEISTÄ

Kun kaikki, mitä asiasta olet tietoa, kuvia tai muuta näkemystä avartavaa materiaalia saanut käyttöösi, on mahdollista  suorittaa sen menestyksellinen kutistaminen  kertaluennolla tai muulla rajoittavalla elementillä mahdolliseen määrään. Tällöin juuri jokaisen elementin vertaaminen jokaiseen muuhun ja niiden keskinäinen tarpeellisuus ja hyödyllisyys tavoitteen saavuttamisessa täytyy punnita.  Vanha hyvä yhden luennon karsintaohje kunnolla tehdyn keräilytyön jälkeen on viisi puolitusta. Siis ensin puolet pois, lopuista taas puolet jne. kunnes  oikea määrä keskeistä sanottavaa tai tehtävää on enää jäljellä.  Ja määrä on kyllin pieni kertakuulemalla esitettäväksi.  Vasta silloin on seuraavan vaiheen työ tehtävissä tarkoituksenmukaisesti.

K =  KOROSTUS, KAIKKEIN TÄRKEIN

Jos samalla keskinäisellä painotuksella esitetään kaikki edellisessä vaiheessa keskeisiksi valitut seikat, tuloksena on silti mielenkiinnoton sarja tasapaksua mössöä, oli niiden tärkeys kuinka merkittävä tahansa. Siksi on tuo jo mukaan tulevaksi karsittu ryhmä asetettava vielä tärkeyskategoreihin vaikka gaussin käyrän mukaan, ellei muuta tapaa keksi. Siis minkä osan on erotuttava kirkkaammin silläkin hinnalla, että joku muu tieto painuu samalla vähemmän huomioarvoiseen asemaan. Tämä on tärkeää esityksen elävyyden ja rytmillisyydenkin valmistelun ja seuraavan vaiheen päätöksenteon kannalta.

J =  JÄRJESTYS

Lopputuloksen kannalta, ja sen rytmittämiseksi riittävän eläviksi, mutta tavoitteellisesti eteneviksi lyhyemmiksi asiakokonaisuuksiksi, on eri elementtien lopullinen esiintulojärjestys aivan avainasemassa.  Sen puolestaan määrää juuri ensimmäisen vaiheen idea ja lopullisen kohderyhmän ominaisuudet, sekä esitystilanteen muut vaikuttavat tekijät. Onnistuneen lopputuloksen kannalta kaikki nämä vaiheet on käytävä läpi ja mieluiten juuri tässä järjestyksessä, ettei luennostasi tule yksi nukutusvirsi lisää hukkaan menneiden hyvien tavoitteitten loppumattomaan ketjuun.

Lopuksi

Arvasit varmaan, että asiaa minulta kysyessäsi saat laajan pohdinnan, joka ei aivan kertalukemisella selviäkään. Koko yö sen kirjoittamiseen meni. Mutta jos sillä, että saat sen lukemisella ja mahdollisuuksiesi sallimalla noudattamisella innostavan ensimmäisen luentosi kuulijoille mielenkiintoisemmaksi ja ikimuistoisemmaksi, tämäkin pohdinta oli sen arvoista. Silloin sinulle jää tuosta hyvin tärkeästä elämänvaiheesta innostava muisto ja toivottavasti myös lisää luentopyyntöjä.

MJK


3 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Ei luennon valmistaminen ja pitäminen mitään rakettitiedettä ole. Jos olisi, niin meikäläinenkin tällä koulutuksella olisi mestariluennoitsija. Sen sijaan muutamaa perusohjetta noudattamalla minäkin olen pitänyt luentoja, joiden jälkeen on pyydetty uudestaankin. Tosin ohjeet laiminlyömällä tulos on ollut sekä pitäjälle että etenkin kuulijoille enemmän kuin piinallinen. Suomalainen yleisö on kyllä kohteliasta. Buuauksia ja mätiä tomaatteja harvemmin satelee luennoitsija päälle. Äänestys tapahtuu jaloin, usein "on line".

    Ohjeet, jotka eivät takaa varmaa onnistumista, mutta ehkäisevät muuten lähes varman epäonnistumisen ovat seuraavat. Minun mielestäni tärkeysjärjestyksessä. Mitä korkeammalla listassa olevissa sinulla on puutteita, sitä enemmän niihin on syytä panostaa - tai ymmärtää kieltäytyä koko luennosta.

    1. Tunne aiheesi, mieluiten sekä teorian että käytännön näkövinkkeleistä.
    2. Selvitä, kenelle luennoit. Mitä he tietävät aiheesta ja mitä heidän kuuluisi tietää siitä.
    3. Valmistele esityksesi kunnolla. Se vaatii aikaa. Jos sitä ei ole, kieltäydy kohteliaasti.
    4. Älä ylitä sinulle varattua aikaa. Se kertoo siitä, että et ole valmistautunut kunnolla etkä kunnioita yleisöäsi ja seuraavaa luennoitsijaa, vaan varastat heidän aikaansa.

    Hyvä luento sisältää yhden pääasian eikä kestä tuntia pidempää. Kuulija ei jaksa keskittyä yhtään enempään eikä pidempään. Jos et siinä ajassa ehdi kertoa asiastasi olennaista, et ole itsekään sisäistänyt sitä ja ennen kaikkea et ole valmistellut esitystäsi kunnolla. Minulla on nyrkkisääntö ajankäyttöön eri kohdille.

    - Luento, enintään 1 tunti. Sitten vaikka kahvitauko tai hartiajumppa.
    - Luennon valmistelu lopulliseen kuntoon, 1 vähintään työpäivä
    - Luennon rakenteen pohdiskelu, vähintään 1 viikko
    - Aika luentopyynnöstä luentoon ja asiasisällön etsimistä ja pohdiskelua, vähintään 1 kuukausi
    - Kyseiseen aiheeseen (vaikka lasiesineiden kuvaamiseen) elämässä käytetty aika, vähintään 1 vuosi
    - Kyseiseen aihekokonaisuuteen (vaikka valokuvaukseen) elämässä käytetty aika, vähintään 10 vuotta
    - Perspektiivi, johon ½ tunnin luento pitää sijoittaa, vähintään koko eletty elämä


    ps. Poistettu kommentti oli sama runsaammilla kirjoitusvirheillä varustettuna.

    VastaaPoista
  3. En malta olla vielä kommentoimatta muutamaa kohtaa.

    Ensimmäinen on se, että Matin hyvät ja hyvää tarkoittavatkin neuvot saattavat asettaa jollekin riman liian korkealle. Tulee helposti tunne, että enhän minä millään voi pystyä siihen kaikkeen, mitä 12600 merkissä hyvän luennon vaatimuksista kerrotaan. Se ei varmaan ole Matin ohjeiden tavoite. Siksi kannattaa pitää mielessä, että jokainen tekee jokaisen asian aina joskus ensimmäistä kertaa. Mestariksi kasvetaan harjoittelun, toistojen, yrityksen ja erehdyksen kautta. Myös luennoitsijaksi.

    Mikään ei kanna esitystä niin hyvin kuin perusteellinen valmistautuminen. Mumisevan änkyttäjän ääni alkaa yllättäen kantaa selkeitä lauseita, kun kotiläksyt on tehty. Tässä voin puhua kokemuksen syvällä rintaäänellä.

    Melkein jokaiseen esitykseen liittyy nykyään pakollinen PowerPoint -show. Se on hyvä renki, mutta huono isäntä. Diojen pitää tukea sinun luentoasi, ei päinvastoin. Lisäksi on syytä muistaa, että paikalla olevat audiovisuaaliset laitteet ovat oletusarvoisesti joko epäkunnossa tai eivät ainakaan yhteensopivat sinun läppärisi, muistitikkusi, 1,44" korppusi kanssa. Tästäkin on ihan riittävästi kokemusta, niin luennoitsijan kuin luentoa seuraavan roolissa.

    Matin maininta luentoa seuraavasta ja kommentoivasta besserwisseristä myös runsasta empiiristä kokemusta taakseen saava havainto. Itsekin olen ollut tässä roolissa, kunnes kerran sain niin hyvin nenälleni, että muistan sen ainakin koko tämän elämän. Todettakoon kuitenkin, ettei se tapahtunut VVI:n luentosalissa, vaikka olisi hyvin voinut tapahtua sielläkin.

    Pahinta mitä voi ruveta tekemään besserwisserin kanssa on kinaaminen. Siitä kun ei tule hevillä loppua. Minulla on tässä tilanteessa vakiovastaus. "Mielenkiintoista. Voi tosiaankin olla, että minä olen ymmärtänyt tämän asian väärin. Voitko tulla juttelemaan tästä tarkemmin kanssani luennon jälkeen?" Onpa käynyt niinkin, eikä vain kerran, että olen todellakin ymmärtänyt väärin. Asia on korjattu, molemmat ovat tyytyväisiä. Kuinka paljon yleensä antaa kommenteille ja keskustelulle tilaa, riippuu monista seikoista. Luento kymmenelle kollegalle on ihan eri juttu kuin täydelle juhlasalilliselle frakkipukuista yleisöä.

    Kohdeyleisön tietämyksen ali- ja yliarviointi on minusta pahimpia syntejä. Eräällä tätäkin palstaa lukevalla tuttavallani on ainakin ollut maneerina (kaikillahan niitä on) aloittaa uusi asia sanomalla aluksi, että tämähän on varmaan kaikille tuttua. Miksi sitten kertoa koko juttu, jos se on kaikille tuttua? Toisaalta varsin monille kuulijoista asia nimenomaan ei ole tuttu. Silloin kuulija tuntee itsensä varsin tyhmäksi. Tuttu juttu kaikille muille paitsi minulle.

    Matin ohjeet ovat varmaan monille tarpeen. Koska aihe on minusta mielenkiintoinen, niin olen yrittänyt tuoda siihen hieman toisenlaisen näkökulman. Olen toki luentoja pitänyt itsekin, mutta en lähestulkoonkaan Matin määriin päässyt. En siis edes samalla tontilla. Sen sijaan luentojen kuuntelussa uskoisin olevani ihan tasavertaisissa lukumäärissä. Niistäkin oppii, kun mietiskelee, miksi jotkut luennot tuntuvat hyviltä ja jotkut ovat täysin ala-arvoisia. Suurin syy epäonnistuneihin luentoihin minusta on se, että luennoitsija ei ole sisäistänyt, kenelle ja miksi hän luennoimassa. Jo näiden seikkojen selvittäminen itselleen ja huomioiminen antaa luennolle sellaisen kivijalan, että se ei romahda kasaan, vaikka luennoitsija ei mikään armoitettu puhuja olisikaan.

    VastaaPoista