Toinen päivä fb;ssä-ehdin vasta nyt koneen ääreen-ulkona satanut koko päivän, joten vene seisoo kiillotettuna pihalla purjeitaan odottamassa-kuvaus ne ylhäällä ja ilmoitus myynnistä nettiveneeseen-vanha kahvelikutterini "Nostalgia" on lähdössä, vaikka en haluaisi-järki kertoo, etten jaksa sitäkin enää hoitaa-uusiin valintoihin on pystyttävä....
Tunteet myllertäneet kaksi päivää-tuttuja nimiä ja hahmoja on ilmestynyt iMacin screenille-olenko ansainnut kaikki nuo suloiset muistot-yhteisestä kasvusta, iloista ja kyynelistäkin-koen olevani äärettömän etuoikeutettu- rakas perhe Anneli,Anna,Georgios ja "Kovalski"-saa lauantaina oikean nimensä- ja nyt lisäksi tämä lähes satapäinen nettiperhe-lukemattomine lumoavine kuvineen ja persoonallisine verbaali-ilmaisuineen-syvä kiitollisuus niistä kaikista....
En tajua vielä tämän nettiperheen mahdollisuuden ja lahjan koko arvoa-tätä varten kirurgit löysivät varaosia sydämeeni, jotta tämän saa kokea-ja tasa-arvoisena kanssanne-ilman aseman tuomaa roolia,ilman velvollisutta olla vahva tai viisas-nyt vain yksi monista nettikavereistanne-minulle oikeus olla rivijäsen toisessa isommassa perheessäni...
Työpäiväni käyttää nykyään kolmaskin perhe, mekaaninen sellainen, eli kahvelikutteri "Nostalgia", kosteri "Merili", purjekatamaran "Tuutikki" ja pieni laivamme "Kesishima 2" sekä vanha kotitalomme ja veneverstas, jotka kaikki vaativat pitkää työpäivää pysyäkseen iloa tuottavassa rakenteellisessa kunnossa...Ja tämä kolmas perheeni voimien hiipuessa hallitusti pienentyen.
Tämä elämän opetteluni alku tänä vuonna tarkoittaa siis sitä, että saan nyt keskittyä harjoitteluun, miten saavuttaa näiden kolmen perheeni kanssa harmooninen tasapaino, rauha ja olemisentarkoitus. On eläkeläiselle haastetta. Siitäkin kiitollisena. MJK
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti