maanantai 20. lokakuuta 2025

Avoin kirjeeni kuolemalle

 

Olemme kulkeneet tietoisina toistemme läsnäolosta jo niin monta vuotta, että ajattelin tässä kirjeessäni sinutella.  Muutenkin olen sitä mieltä, että sinuun suhtaudutaan yleisesti liian juhlallisesti ja negatiivisesti. Esimerkiksi selittämättömänä ja yliluonnollisena mustakaapuisena viikatemiesluurankohahmona, johon yhdistetään pelkästään pahoja ja negatiivisia asioita.  Itse haluan ajatella ja jäsentää koko olemuksesi toisin. 

Minusta sinä et ole vihollinen, et vainoaja vaan vapauttaja.  Toivo niille, joiden kohtalo on kestämätön. Et pelottava ja jääkylmä elämän riistäjä, vaan lämmin syli, mihin loppuunväsynyt tai piinattu ihminen voi rauhassa käpertyä nukkumaan.  Et epäreilu heikompien tallaaja, vaan tasa-arvoisesti meidät vuorollamme huomaasi ottava, silloin kun kaikki elolliset sisältävä loputon jono tuo meidät kohtaamisvuorollemme. Kukaan meistä ei kykene siltä välttymään. Siksi en ymmärrä, miksi tapaamistasi pitäisi pelätä tai välttää kaikin keinoin.

Minulla ei ole kompetenssia ymmärtää, eikä ottaa kantaa kaikkiin niihin hirvittävyyksiin maailmassa, joiden yhteydessä sinusta useimmiten puhutaan, syytetään tai mainitaan kylmän tilastollisessa mielessä, uhrilukuna. Hyvässä ja turvallisessa maassa eläneenä, minulla ei voi olla aavistustakaan usein jättimäisiin kuolinlukuihin liittyvistä syistä ja kärsimyksistä.  Minun mielestäni sinun kohtaamisesi tulee konkreettiseksi henkilökohtaiseksi tapahtumaksi vasta silloin, kun lähtijälle kertyneistä kärsimyksistä lopulta vapaudutaan. Et ole niiden aiheuttaja, vaan me ihmiset. Tämä onkin se keskeinen ero, vallitsevan ajattelun ja minun näkemykseni suhteen.

Se on myös minun käsitys- ja jäsentelykykyni ulottumattomissa, millaisen valinnan mukaan kohtaamisesi osuu eri ikäisille. Tai kullekin luontokappaleelle, jokaiselle, kirpuista galakseihin. Vain aika ja mittakaava on eri, lopputulos sama, eli ainakin senhetkisen inkarnaation lopullinen katoaminen. Seuraavan vaiheen mahdolliset vaihtoehdot meille ihmisille, hiilihangot tai harput, eivät ole minulle sellaisia symboleita, joita edes kuvittelisin kohtaavani rajan takana. Vaikka juuri niitä on maailmanlaajuisesti jo vuosisatoja sellaisiksi tarjottu. Luultavimmin vain vallankäytön tavoitteella. Omiin, tapaamisemme jälkeisiin vaiheisiini, uskon kuuluvan tuhkani ripottelun Siilinkarin taakse, sieltä sen valumisen Kokemäenjoen kuuden voimalaitoksen ja kosken kautta lapsuuteni  merimaisemaan Pohjanlahdelle, osaksi luonnon kiertokulkua.

Sitä olen miettinyt, miten meidän tulisi valmistautua tapaamiseesi. Onko onnellisempaa kohdata sinut aavistamatta, salaman iskuna kirkkaalta taivaalta, vai niiden vuosien jälkeen, jolloin meillä on ollut mahdollisuus kasvattaa lähipiirimme meistä riippumattomaksi. Nopeasti ajatellen tuo ensimmäinen vaihtoehto tuntuisi helpoimmalta. Mutta meille, joiden elämää on jo pitkitetty vuosikymmeniä lääketieteellisin leikkauksin ja kemikaalein, sellainen mahdollisuus on poissa laskuista. En ole pahoillani siitä, että tuo jälkimmäinen vaihtoehto tuli minunkin osakseni. Toivottavasti olen osannut sen suomat mahdollisuudet käyttää oikein. Ainakin olen siihen systemaattisesti pyrkinyt. Käyttää kaiken minulle suodun ajan niiden asioiden edistämiseen, jotka ovat nykyvoimilleni mahdollisia ja oman ymmärrykseni mukaan arvokkaita.

Se lopullinen tapaamisemme, vihdoin, on jo vuosia ilmaissut pienin ja välillä suurinkin askelin väistämätöntä lähestymistään. Esimerkiksi luovuin juuri veneeni talvitelakoinnin  voimaa vaativimmista työvaiheista ja hankin ne ostopalveluna. Nyt ensimmäistä kertaa.  Mitään lisääaikaa en edes keskeneräisiin kirjoitusprojekteihinikaan ole sinulta kuitenkaan pyytämässä.  Tulet kun joudat ja on sen aika.  Hyvästelen puolivalmiit työni silloin aivan ahdistumatta ja jättämättä kenenkään velvollisuudeksi niiden jatkamisen.  Jos kuitenkin viivyttelet kohtaamistamme niin kauan, että minulle konkretisoituu silloinen tilanteeni taakaksi läheisilleni ja vaikutuspiirilleni, uskon voivani harkitusti aikaistaa tapaamistamme, riippumatta siitä, onko se silloin maassamme laillista tai ei. Minun mielestäni ihmisellä pitää olla siihenkin valintaan oikeus.  Rauhallisiin näkymisiin.

MJK


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti