Fotofinlandiakilpailun kutsussa ilmoitetaan ” Kilpailun tavoitteena
on nostaa esiin suomalaisen valokuvataiteen ja käyttökuvan tuoreita ilmiöitä.”
Tämän vuoden finalistit on sitten julkistettu. Ja
perinteinen yleinen keskustelu niiden ominaisuuksista avattu. Mielipiteitä
riittää laajalti valittujen kuvasarjojen puolesta ja vastaan.
Loppukilpailijoiden työthän ovat jälleen täysin ennakko-odotusten
mukaisia. Muutama journalismi-vapaa
dokumentarismi tyylinen ja loput suurelle yleisölle ja valtaosalle
valokuva-ammattilaisiakin edelleen liian vaikeasti avautuvaa valokuvataidetta.
Sehän on luonnollisesti täysin ennustettavissa oleva tulos silloin, kun
alkukarsinnan suorittanut asiantuntijaraati koostuu kuvataiteisiin painottuneista
henkilöistä ja kiintiöjulkkiksista. Raati on puhunut ja pulinat siitä pois.
Siis vuoden 2014 osalta.
Mielestäni loppukilpailun kuvasarjoissa on mukana useita
mielenkiintoisia ja avartavaakin keskustelua herättäviä ideoita, mutta myös
sellaisia joiden osallistuminen olisi selkeämmin paikallaan ihan muilla
foorumeilla, jos niitä sinne huolittaisiin. Tuoreet ilmiötkin taisivat osallistua jossain muualla muihin
kilpailuihin. Ja käyttökuvasarjojen
olemus ei tämän raadin loppukilpailijakriteereihin ylettynyt. Jotenkin tuntuu välillä siltä
että kuvataidehistorian iso pyörä on tehnyt jälleen täyden kierroksen
tilanteeseen, jossa
kuvataiteilijoina menestymättömät siirtyivät valokuvaajiksi, kuten
tapahtui yleisesti noin puolitoista sataa vuotta sitten. Mikään ei ole vieläkään osoittanut tällaisen
siirtymän kohottavan myöskään valokuvan
laatua tai arvostusta taidemuotona. Tai sitä, ettei sekä
valokuvataiteilijoissa että käyttökuvaajissakin olisi monentasoisia tekijöitä, monentasoisista kuvien arvioijista
puhumattakaan. Moniarvoisessa maailmassa tämä on luonnollista. Mutta palveleeko
tällainen tyhjänpäiväisyyksiin painottuva sekameteli sille asetettua ja kutsussa
ilmoitettua tavoitetta.
Oma kantani tällaiseen kaikkia maailman ihmisiä koskevaan
vapaaseen kilpailuun, jota
lanseerataan ”jokufinlandia” genressä on se, että sen
osallistumiskutsussa olisi selkeämmin määriteltävä ne kriteerit, joihin edes
loppusuoran kilpailutöiden on mahduttava.
Eihän kirjafinlandiaan tai
tietofinlandiaan voi osallistua omatekoisella muutaman sivun
käsinkirjoitetulla runoteosvihkosella.
Tämän kilpailun arvovaltaa,
mediajulkisuutta, alan ja erityisesti sen ammattien yleistä kehitystä tällainen
”kukavaanmitävaanvalokuvaksinimitettävissäolevaa” kilpailuoikeutus ei ainakaan
edistä. Tällä en tarkoita sitä,
että kaikenlainen
puhdetyökilpaileminen olisi kiellettävä, mutta mitä ja minkä nimistä foorumia
kuhunkin asiaan käytetään olisi aiheellista vielä kerran miettiä.
Muistan hyvin, mitä laadullisesti ja taiteellisesti tapahtui
sille osallistumisratkaisulle, kun loppukilpailun kuvat valittiin kunkin
valokuva-alan jäsenjärjestön toimesta heille merkatuksi kiintiöksi. Se tie
katsottiin ja toiseen tapaan
palattiin takaisin ihan sovinnolla. Nyt olisi aika kehittää
osallistumisohjetta ja pohtia
tällaisen kilpailun kokonaisfilosofiaa, kustannuksia, arvovaltaa ja
tarkoituksenmukaisuutta edelleen. Muuten kilpailukutsussa ilmoitettu tarkoitus
ja tavoite jää ikiajoiksi saavuttamatta.
Sellainen asiasta vastuullisten järjestäjä-kustantajien johdettu
tai kaikille vapaa keskustelu ja suunnittelu, jossa sitä asiaa kehitetään eteenpäin olisi nyt mielestäni jo
ratkaisevasti parempi sijoitus suomalaisen valokuvakulttuurin kehittämiseksi ja
julkistamiseksi kuin tämänkertaisenkin kilpailun ohueksi jäävä merkitys.
MJK
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti