Neljäs fb päivä. Olen ajatellut nämä päivät ehkä tietoisemmin ja harkitummin juttujani kuin ilman osallisuuttani tässä nettiperheessä. Huomaan toimiessani määritteleväni verbaalisesti suhdettani sen hetkisiin tekemisiini, siis kuitenkin oman pääni sisällä, eli äänettömästi. Ja hämmästyn välillä uusia omia jäsentelyjäni:
Toinen päivä Ylöjärvellä verstaan kellarin siivousta- talvikodiksi vävyn autolemmikille-70 luvun Alfa Spider-ehkä kaunein aikakautensa sarjatuotantoauto-työ omaan tahtiin-ja perheelle lupaus etten kiipeile tikkaille, enkä ponnistele- kukaan ei uskonut sitä. Kuitenkin tilaisuus omiin ajatuksiin häiriöttä-kukaan ei tiedä sinne edes tulla-kädet työskentelee rutiineja-pää hyrrää omiaan- palikka toisensa jälkeen vaihtaa paikkaa ja järjestyy, kummassakin-etsivät lopullista sijaintiaan. Ja sen suomaa rauhaa.
Olen huomannut että kun asiaan tai ongelmaan kerää faktataustat, järjestää ne mieleensä ja pohtii huolella oman suhteensa siihen, tuloksena on selkeys ja rauha sen suhteen. Pysyvä. Esimerkiksi:
Katson käsiäni-kellarihommien likaamina-mutta touhuisina kuten tavallisesti-ei enää vikkelinä, eikä näppärinä-nivelrikko on tehnyt hommansa-joka aamu pitempi jumppa ennen käyttökuntoa-laiskottelupäivän jälkeen vähempikipuisina-mutta silloin surullisen ja hyödyttömän tuntuisina. Käteni ovat slti löytäneet oman paikkansa-ja ne ovat myös kauniit-ei visuaalisesti, vaan sisällöllisesti- kuten kaikki todellinen kauneus-kun en katso niitä vaan niiden tuloksia-tänään se on kasa myös roskaa-mustaan jätesäkkiin menossa. Ja puhtaampi kellari.
Kun olen lähivuodet kiertänyt sairaalaa toisensa jälkeen nivelieni pelastamiseksi ja säästämiseksi, tai edes muutoksen hidastamiseksi, hyvin kokenut ja viisas perhelääkärimme sanoi minulle kerran, kun kiukuttelin käsieni käyttökunnosta, mielestäni sen puutteesta, "olisiko sinunkin jo aika tuossa iässä ja olosuhteessa jo käsittää että romu mikä romu".
Siis rakkaat romukäteni- tiedän että rypistymisenne ei tarkoita yhteisten tavoitteittemme hylkäämistä-vaan vain toista lähestymistä aikatauluihin ja tekotapoihin- olen onnellinen ja kiitollinen joka hetkestä, jonka vielä vaellamme yhdessä-ihailen, rakastan ja tarvitsenkin teitä edelleen- teen kaikkeni, jotta kestäisitte vielä jonkin aikaa-edes oman elinikäni-
meillä on niin monta ihanaa kokemusta ja seikkailua yhdessä vielä tulossa. MJK
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti