Koitin haistella, miltä tuntuu se ettei kirjoittele edes itselleen mitään pohdintaa viikkoon. Muuta puuhaa oli sitten ihan korkojen kanssa. Kreikan sukulaisten tapaamista ja suureksi ilokseni myös heidän kyyditsemistään katsomaan Näsijärven ruskaa, jotta Anna ja Anneli saivat leipomisrauhaa ristiäisten valmisteluissa.
Juhlat olivat sitten hienot ja arvokkaat, Kovalski sai virallisen nimensä Andreas Elias Tsagklas. Huomasin juhlien lopussa olevani edelleen niin kyllästetty työni osana olleilla vuosikymmenten sosiaalisilla kontakteilla, että hienointa minulle on edelleen oikeus olla myös yksin. Tosin sitä on edelleen harvoin saatavilla. Siitä voisi vetää sen omituisen päätelmän että miksi nyt sitten liityin sosiaaliseen mediaan? Minua viehättää olla tietoinen minulle merkityksellisten henkilöiden vaiheista silloin kun haluan sitä seurata. Olen todella usein katsellut kuin kärpäsenä katossa ja lämpimin tuntein sekä todella usein iloisesti nauraen useiden webbiperheeni jäsenten verbaalista ilotulitusta ja lyhyitä omaperäisiä tuokioita elämästänne. Ja oppinut myös siitä lisää ymmärrystä omaankin elämääni ja ajatteluuni. Josta siitäkin olen iloinen ja kiitollinen. Eläkeläinen kun näyttää saavan tai ehkä jo osaavan valita halutessaan vain rusinat elämän pullasta.
Ajatteluni "Nostalgian" hinta-laatu suhteesta ainakin taisi mennä kohdalleen, sillä jo ensimmäinen soittaja lupasi pelkkien kuvien perusteella tulla noutamaan sen heti kun yhteistä aikaa sen matkaa lähettämiseen löytyy. Tuntui myös tietävän tarkasti millaisen veneen tahtoi. Siis sanojen tasolla asia on ehkä selvä, mutta vain ja vasta teot ovat realiteetteja.
Saattaa olla, ettei siis tarvita suunnitelmaa B joka on sellainen että jos uutta rakastavaa kotia veneelle ei löydy, tutkin huolellisesti onko teknisesti mahdollista sulkea se pölytiiviisti kutistemuoviin ja antaa Andreakselle 15 vuoden kuluttua rippilahjaksi jos hänestä tulee myös vene-elävä kuten vaaristaan. Lähipäivät olenkin muutenkin elänyt venehenkisesti valmistelemalla talvitelakointeja, tyhjentämällä septitankkeja ja keksimällä tekosyitä miksi järvellä pitäisi vielä käydä vaikkapa vain pari viikkoa. Tai edes merellä puolentoista vikon päästä Tervasaaren tynnyri kilpailussa ja purjelaivapäivillä Helsingin kauppatorilla.
Joka tapauksessa odotan jo ensi kevättä kiihkeästi ja pää sekä luonnoslehtiöni täynnä ajatuksia ja piirroksia mitä silloin on mahdollista veneille tehdä. Ensi kertaa näin iloisena ja toiveikkaana eläissäni.
Sitä ennen kuitenkin keskityn nyt välittömästi toiseen projektiin. Lukematta on jälleen muutama sellainen viisas kirja, joita olen kuljettanut nyt sitä varten laukussani jo noin kolme viikkoa. Avaamatta. Kun suljen tänään tämän koneen, aukaisen sen vasta sitten kun ne on luettu, arvelisin suunnilleen viikon päästä. Ja monta uutta havaintoa ja pohdintaa rikkaampana. Tämä on sitä todellista ylellisyyttä johon eläkeläisellä on nyt varaa....... MJK
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti