Ammattina melkein Joulupukki. Toisinaan.

Kävin mennäyönä tytärtäni vastassa lentokentältä. Hän tuli työkeikalta Irlannista kansainvälisestä palkintojenjako gaalasta. Jo toisesta sellaisesta kolmeen päivään. Ja kolmannen eri kilpailun finaalista. Ei saamasta, vaan jakamasta yhteensä toistasataa hyvin ansaittua kunnianosoitusta.  Sekä organisoimasta satoja eri tasoisia yksityiskohtia niiden juhlatilaisuuksien mahdollistamiseksi. Niin ympärivuotisesti kuin toisinaan akuutistikin. Ratkaisuja mahdottomiin tilanteisiin.  Niitä ratkaisevia detaljeita, joita ei muiden isoon juhlahumuun osallistuvien ole tarkoitus huomatakaan.  Monilla eri kielillä ja toisistaan hyvin poikkeavissa toimintakulttuureissa. Hän tuli reissustaan hyvin väsyneenä, mutta onnellisena.  Se on se suuri palkinto, jonka saa ilon ja menestyksen jakamisesta sen ansainneille.

Odotellessani yöllä häntä, minulla oli aikaa pohdiskella omiani. Tässä iässä muistiongelmia esiintyy ensiksi lähimuistin yksityiskohdissa, mutta kaukaisemmat tapahtumat ja tunteet ovat edelleen hämmästyttävän tarkkoja. Muistin elävästi toisen sydänyön hetken, kun ymmärsin kirkkaasti kansainvälisten kontaktien ja toisten kulttuurien valokuvaajien henkilökohtaisten tapaamisten avainmerkityksen alamme kehityksen siemenenä. 

Se tapahtui keväällä 1969  säkkipimeällä öisellä rotkotiellä Sain Paul De Vencen lähellä Ranskassa, jossa oli käveltävä vain korviinsa luottaen omien askeltensa kaikuna viereisestä kalliosta, verrattuna  onttoon mustaan äänettömyyteen toisella puolen. Parin tunnin vaellus aivan ilman näköhavaintoa ja vain varpaillaan kivipintaa lukien, sai minut pohtimaan siellä olemisen tarkoitusta ja sen hyödyntämisvelvoitettani ammattikuntani tulevaisuuteen. Olin silloin ensimmäisellä järjestetyllä kansainvälisellä nuorten ammattikuvaajien  3  viikon seminaarityöpajassa, jonka olin saanut palkinnoksi siitä valokuvauskilpailusta, jossa sitä tavoiteltiin pääpalkintona.  Asenteeni ja näkemykseni valokuvaajan ammatista ne viikot muuttivat pysyvästi.

Sen suorana jatkumona lukemattomien välivaiheiden jälkeen,  vielä nytkin, 50 vuotta myöhemmin, tyttärelläni on mahdollisuus tehdä oma osuutensa alan suuremmassa kokonaiskuvassa. Luoda henkisesti etuoikeutettuna työnään ja intohimonaan jo toista kymmentä vuotta valokuvaajille sekä syitä, että mahdollisuuksia, ponnistella taitonsa kehittämiseksi ja tukea sekä innostaa heitä sen sadonkorjuuhetkilläkin.

Tapahtumamääriltään ja myös maantieteellisesti on kuljettu pitkä matka siitä tilanteesta, kun alan kansainvälinen lehdistö piti mielenkiintoisena sen hetkisen Europhotin edistysaskeleena, kun meikäläinen, ”Photographic Finn, first directors board member, coming behind iron curtain” äänestettiin vastuulliseen rooliin kansainvälisessä alan järjestöelämässä.  Myös poliittisten rajojen tuntemus lienee niistä ajoista hieman kehittynyt.

Enpä tänään voi muuta kuin olla läpeensä iloinen ja innostunut siitä tilanteesta, jossa tyttäreni ja hänen oman ikäluokkansa yhteisökumppanit SAV:ssa ja  ammatissaan nyt elävät.

Milloinkaan ennen ei;

-           ole ollut näin montaa mahdollisuutta näyttää säännöllisesti ja julkisesti omaa ammatillista osaamistaan, tyyliään ja näkemystään sekä saada siitä organisoidusti hyödyllistä palautetta

-       näin montaa  SAVilaista ole palkittu säännöllisesti useiden arvostettujen kansainvälisten ammattikuvaajien kilpailuiden korkeimmilla sijoilla

-       näin montaa SAVilaista ole valittu ammattikunnan kansainvälisten tapahtumien ja alan kulttuurin kehittämisen globaaleihin päättäjäportaisiin

-       SAV:llä ole jäsentensä tueksi ja ammatilliseksi opastukseksi näin montaa kansallista ja kansainvälistä ammatillisen mestariarvon saavuttanutta

-       ole ollut suomalaisen ammattikuvaajakentän käytettävissä näin monen ulkomaalaisen alan yhteisön maailmanlaajuisesti arvostettuja tuomareita omiin kilpailuihimme

-       ole suomalaisilla alan tuomareiksi pätevöityvillä ollut niin paljon kysyntää ja arvostusta kuin tällä hetkellä

-       Suomella ole ollut nykyistä vuosittaista maajoukkueosallistumista  koko maailman laajuiseen kuvalliseen kilpailusarjaan

-       ole ollut näin täydellisiä mahdollisuuksia pysyä tietoisena alan suuntauksista kuvineen maksuttomasti ja jopa tosiaikaisesti juuri sillä hetkellä kun jotain oleellista tapahtuu.

-       ole ollut tarjolla niin paljon muokattavissa olevaa media-aineistoa valokuvaajan käyttöön korvauksetta, oman menestyksensä tiedottamisen maksimoimiseksi

-       ole ollut näin monipuolisia välineitä ja tekniikoita valokuvaajan luoman kuvajaisen muokkaamiseksi tekijänsä tahtomaan muotoon ilman mitään välikäsiä tai alihankkijoita.

-       ole ollut näin tehokkaita ja suoria keinoja välittää kollegoilleen tai asiakkailleen tietoa,              taitoa ja mielipiteitään

-       ole ollut tekniikkaa, taitoa ja välineitä tarjota omille asiakkailleen niin monipuolista tuotteiden ja palvelujen kirjoa kuin valokuvaajalla on tänä päivänä.

-       ole ollut niin monia palkitsevia mahdollisuuksia tuottaa kollegoilleen, asiakkailleen ja yhteistyökumppaneilleen iloa työnsä ja asenteensa kautta

Kyllä siitä voivat sen mahdollistajat jo vähän Joulupukkifiilistäkin tuntea.

MJK