Olen edellisen, alkukesän blogini, jälkeen ollut koko valveillaoloaikani niin kiinni kotitalon ja molempien alusteni fyysisissä kunnostustöissä, että kirjoitusharrastus on jäänyt vain nykyisen "työroolini" päivittäisiin kommentointeihin ammatillisten kanssaoppijoitteni kuvallisiin tekemisiin. Nyt kun tilanne on jälleen muuttumassa, kopioin tähän kuluneen ajanjakson muistoksi viimeisimmän yhdelle pienryhmälleni suunnatun ohjepohdintani yhden tutoroitavani ammatilliseen kysymykseen näyttelykuviensa horisonttiajattelun selkeyttämiseen. Hauskaa oli jälleen huomata, miten yksityinen detaljitieto sisältää usein myös elementtejä yleisemmästä maailmankuvasta.
16.9.2015 klo 6.08.
Tuon näyttely/ sarjakokonaisuuden yksi avaintekijä mielestäni on sitten oikea ryhmäjako, jolloin kutakin kuvaryhmää sitoo toisiinsa joku ajatus, joka voi olla esimerkiksi kysymäsi horisontin yhteneväinen paikka tai vain vaikutelma siitä..
Se voi tietysti olla myös kuvauspaikka tai aika tai vain käytetty perspektiivi, tai värisävy tai niiden kontrasti. Eli kunkin näyttelyyosan oma, toisista osista poikkeava , kantava idea tai jopa vain sitä osiota havainnollistava sana.
Taas kerran varoitan siitä, ettei liian tiukasti voi eikä kannata sitoutua johonkin teemaan tai ideaan, ettei kuvakokoelmasta tule liian kuiva. Hyvä nyrkkisääntö on tiukka joustavuus ja se, että kaiken sommittelun keskeinen tekijä on aina harmonia ja sen vastakohta kunnon kontrapunkti. Sekä niiden hallittu suhde.
Yksinkertaisin esimerkki siitä on vaikkapa se, että vierekkäisten kuvien horisontti on kyllin sama tai aivan totaalisti täysin eri, tai jopa siitä täysin poikkeava kuva, esimerkiksi lähis, jossa ei horisonttia ole olemassakaan.
Myös esityspaikka ja -tilanne voi vaikuttaa aivan oleellisesti siihen, mitkä kuvat otetaan mukaan, samaan huoneeseen, tai mihin kohtaan näyttelyn etenemisjärjestyksessä. Jokaisen kuvakokoelman kun tavoitteellisesti tuleekin olla kokonaiselämys katsojalleen. Kuvien tekijä ei voi valita, onko katsojalla riittävä tai sopiva herkkyys sen kokemiseen. Esimerkiksi hänen aiempin kuvakäsityksensä, kuvakokemuksensa ja katsomishetken elämäntilanteensa.
Yleisölle tarkoitetussa näyttelyssä nämäkin tekijät ovat aivan erilaiset kuin täsmäkatsojille suunnatussa kokonaisuudessa , kuten sinun tapauksessasi ammatillisen arvonimen kokeneella asiantuntijaraadille. Luonnollisesti kumpaankin tarkoitukseen valittava ja karsittava kokonaisuus on aivan eri sisältöinen ja viimeistelyasteinen.
Tuo kansainvälisen arvonimen tarjokkaana oleva tittelisarja on sitten siitä isosta näyttelykokonaisuudesta sellainen jalostuneempi muoto, jossa valinta- ja rakenneperusteita on aivan minimaalinen määrä käytettävissä, siis kun lyhyt runo, novelliin verrattuna. Se vaatii siis onnistuakseen sekä pitkällistä harkintaa, ulkopuolisen asiantuntijan mielellään auttaman valintaprosessissa ja usein monesta omasta näyttökuvatoivestakin luopumista. Avainasia on siinä erityisesti se, että valittavana karsintaa varten on riittävästi vaihtoehtoja. Niitähän sinä koko ajan olet tuottamassa sitkeästi ja harkitusti.
Siihen taas liittyy se, että pitkäkin ja innostava luova prosessi vaatii aina myös ja ehdottomasti omat etäisyyden ottonsa ja aivojen riittävän lepuuttamisen siitä. Siis vähän kuten ihmissuhde, oma "kesälomansa" sekin tekee kovin hyvää sen piristämiseksi tai antaa voimia sen sisältämän pitkän kärsimyksen jatkamiseksi edelleen.
Tärkein tekijä on kuitenkin halu tuottaa jotain sellaista omaa näkemistä, jota kukaan muu ihminen tällä planeetalla ei ole koskaan tuottanut, eikä tule tuottamaankaan. Jokaisen meistä oma pään sisältö ja koettu elämä kun on kuitenkin aina jotain ainutlaatuista ja -kertaista. Jotain sellaisenaan oman laulunsa arvoista. Sillä tiellähän sinä nyt olet. Tee se täysillä. Kenenkään muun ratkaisut, pitämiset tai hylkäämiset eivät ole siinä niin tärkeitä, että päätösvaltaa tämän kokonaisuuden lopullisista valinnoista on mitään syytä siirtää heille.
Neuvoa silti kannattaa aina luonnollisesti kysyä sellaisilta, joilla itse uskot olevan edellytyksiä tuoda käyttöösi avartavia muita näkemyksiä, joista sinä saat aivan itse harkita, mitkä käytät ja mitkä liittyvät turhien sanojen loputtomaan massan. Sekin kuitenkin tarvitaan, sillä vain riittävän suuri määrä materiaalia voi tuottaa sitä laatua, joka on kultajyvinä löydettävissä vain ahkeran etsijän toimesta. Hyvässäkin kultakaivoksessa kun on tietojeni mukaan louhittava noin tonni tiukkaa likaista ja pölyistä kiveä noin 3 kultagramman erottelemiseksi. Ajattelepa siltä pohjalta oman kuvakaivoksesi ja kokemuksesi hyötysuhdetta, ja iloitse sen löytösi rikkaudesta.
MJK
Hieno teksti, Matti.
VastaaPoista