Kesän 2014 ensimmäinen päivä.

Nyt se siis lähestyy vääjäämättä ja joka vuosi nopeutuen. Siis kesä ja uusi purjehduskausi. Aloitin valmistelut heti kun joulupostit olivat lähteneet ja pyhien lauhkeat säät sallivat pitkähköjä päiviä rannassa. Eiliseen, uudenvuoden  aattoiltaan mennessä Munterin koko juokseva takila oli purettu ja mastoissa kiivetty yli parikymmentä kertaa. Yleensä jotain olennaista sieltä noutamassa tai pikkuasian käyttämistä tekosyynä  ulapan katsomista varten  korkeammasta perspektiivistä.   Tänään illansuussa on nyt jo kymmeniä  plokeja  osina odottamassa  huoltoa ja uutta Owatrolkylpyä.  Lähes kilometri erilaisia köysiä lajiteltu ja pakattu odottamaan tarkistuksia , uusimisia ja uusia pleissauksia.  Puolet patjoista kotona kuivamassa ennen niihin ommeltavia uusia päällisiä. Rautahelitukset odottamassa seuraavaa maalikerrosta ja  rakennustelineet  rivissä odottamassa pystytystä laivan kummallekin puolelle koko reelingin hiontaa ja  uudelleen kyllästystä varten.  Kaksi puomia on niin suuria, etten niitä jaksanut yksin kuljetukseen siirtää, mutta sekin talkoo on jo periaatteeessa sovittu.  Samoin kymmenien  uusien tammiplokien liimaus/poraus/ sahaus viikoloppu  kuun lopulle.

Tuntuu siis ihan oikealta laivurin elämältä. Muutenkin kuin se, että koti ja kädet haisevat tervalle.  Ja vähän kostealle tekstiilillekin.  Tein sellaisen ratkaisun  ja käytännön järjestelysuunnnitelman, että parillisina päivinä  rakennellaan yhdessä  kodin huoltoa ja muita parisuhdetta vahvistavia asioita, ja parittomina painotus on yksin tehtävissä valinnoissa, kuten tämä laivaprojekti.  Tilanteiden vaatimin poikkeuksin ja muutoksin.

Tuo neljän viimeisen vuoden elämisen pohdinta ja sen opettelu nykyresurssein tuntuu tänään tuottaneen  lopulta jotain kouriintuntuvaa ja  mieltä koossapitävää  olemisen rakennetta. Tiedän,  ettei  kenties puoletkaan ensi kesäksi  haluamastani  rakentelusta ehdi olla  silloin valmista,  mutta  aikaa ja energiaa ei mene sen päivittäiseen miettimiseen, mitä sinä päivänä on  syytä ja mahdollisuus jättää tekemättä.  Väsyksiin asti selkeätä  tavoitetta kohti aina kun voimat ja lähimmäisten akuutit tarpeet sallivat. Onkohan tämä sitä kypsemmällä iällä löytyvää olennaisten asioiden erottamista epäolennaisista. Ainakin toivon niin.

Tunnettu lauluntekijä  kirjoitti, että kaikki paitsi purjehdus on turhaa.  Sen verran olen siitä asiasta nyt oman elämäni kautta jo todennut, että vain pelkkä purjehdus ilman kokovuotista siihen valmistautumista ajatuksin, rakennussuunnitelmin ja hikipisaroinkin olisi lähinnä turhauttavan tylsää. Ainakin täällä järvimittakaavan mahdollisuuksissa.  Onneksi  tämäkin  havainto on ehtinyt tajuntaani asti edes näinä iltaruskon vuosina.

Täyteläisiä ja tavoitteellisia uusia vuosia kaikille  toivottaen. MJK