Menestyksen arvioinnista

Blogieni aktivisin kommentoija toivoi minun arvioivan hänen menestymisensä puitteita. Teen sen nyt heti  ja samalla toivon voivani antaa asiaan joitakin yleisempääkin merkitystä omaavia näkemyksiä. Siitä huolimatta, että aiheesta ovat minua viisaammat kirjoittaneet varmaan tuhansia teoksiakin. Yhtä monta käsitystä tai määritelmää lienee julkistettu menestymisen  sisimmäksi olemukseksi.   Tavallisin tapaamani lienee ”tasapaino itsensä ja ympäristön kanssa”. Kelvatkoon se tässä  nyt lähtöolettamukseksi.  Minulla ei ole mitään tarvetta muokata sitä tässä uuteen muotoon, tai tehdä siihen henkilökohtaisia lisäyksiä. Eli siltä pohjalta edetään tässä.

Kysyjän ihmetyksen kohde onkin juuri se, miten niin vaatimattomilla ammatillisilla osaamistasoilla on voinut saavuttaa tilan, jonka ainakin itse kokee menestykseksi. Minusta juuri se on yksi keskeinen avain vastaukseen. Tilansa ja osaamisensa sekä rajoitustensa  ymmärtäminen ja hyväksyminen onkin mielestäni juuri valtatie sisäiseen harmoniaan.  Ei ole tarvetta uskotella kenellekään harhaa ammatillisesta tai muusta ylivoimasta tai työskennellä järjettömästi sen saavuttamiseksi tai ylläpitämiseksi. Kuten kunkin alan huippuosaajan on pakko. Huipulla kun tuulee enemmän ja niin haastajia kuin kadehtijoitakin on kumpiakin häiriöksi asti.

Älykkyyden osuutta sekä kysyjän menestykselle, että yleisemminkin, ei voi eikä kannata vähätellä. Mensan käyttämä yksi älykkyyden mittausmenetelmä, Cattel & Cattel  nonverbaalinen, ei  kulttuurisidonnainen mittausmenetelmä kun mittaa juuri päättelykyvyn nopeutta. Eli kuinka monta oikeata päätelmää ehtii tehdä tarkasti mitatussa aikayksikössä. Todellisessa elämässä tämä näkyy vaikkapa juuri siinä, miten kykenee tekemään heti järkeviä valintoja elämäänsä tai ammattiinsa liittyvissä pulmatilanteissa ja/tai korjaamaan omia virhekäyttäytymisiään. Tämähän menee usein päällekkäin ns. viisauden kanssa, jonka kehittymisessä akateemisesti mitattavissa olevalla älykkyydellä on luonnollisesti myös merkittävä korrelaatio.  Tyhmyyden huipuksi, myös seurauksiltaan, kun mielestäni juuri riittää se, että itsekin uskoo olevansa muuta kuin on. Niin hyvissä kuin huonoissakin asioissa.

Ahkeruus kovankin onnen voittaa, sanoi vanha sanalasku.  Eikä aiheettomasti. Kun siihen lisää sen kanssa melkein synonyymin, luotettavuuden, lupaamissaan  asioissa, ollaan mielestäni myös menestyksen juurilla, erityisesti liike-elämässä. Kukaan ei osta kahta suoritusta huippulahjakkuudeltakaan, jonka edellinen työ ei tule sovitussa aikataulussa. Aikatauluja taas ei pysty pitämään ilman poikkeavaa ahkeruutta. Sen verran jokaiseen vaativaan työhön kun osuu vain ahkeruudella kiinni otettavia mutkia suoritusvaiheessa.  Ja taas työ, johon ei sisälly haastetta  ei kehitä tekijäänsä eli aiheuta sen seurauksena esiintyvää menestyksen tunnetta. Viisautta silloin puolestaan onkin se, että näkee jokaisessa  työssään sen mahdollistaman tilaisuuden omaan kehittymiseensä. Pätee sekä kysyjään, että yleisesti.

Vaikka hallittu ja systemaattinen verkostoituminen onkin vasta lähivuosina noussut otsikoihin ja  webbikäyttäytymiseen, sen suunnitelmallinen  toteutus on ollut menestyksen vahvimpia kulmakiviä  niin kauan kuin on ollut ihmisiäkin. Mielestäni Suomen kokoisessa taloudessa on hyvin rajoitetusti jonkun erittän suppean alan toimeksiantoja.  Siksi riittävän monipuolisuuden hallinta onkin näillä markkinoilla selkeä etu ja avainmenetelmä mahdollisimman laajan asiakas- ja yhteistyöverkoston rakennussuunnitelmassa. Laajan verkoston tuen menestykselle takaa mielestäni vain menestyä aikovan rajaton uteliaisuus kaikkea kohtaan ja huolella rakennettu ja ylläpidetty maine asiakassuuntautuneena ja joustavana sekä luontevana yhteistyökumppanina. Silloin asiakkaan vaatimuksiin riittävä laatu on varmasti aivan yhtä hyvä meriitti kuin olla oman alansa palkittu huippuosaaja.  Useimmat  asiakkaat kun ovat kiinnostuneempia siitä, pyritäänkö hänen tavoitteisiinsa realistisesti ja  kohtuuhinnalla, kuin siitä, jääkö tavattoman  erinomaisen ja silloin aina myös kalliin suorituksen maine alan historiaan. Menestyjä omassa kontaktiverkossaan on mielestäni harvemmin sellainen, joka pitää liian tinkimättä kiinni omasta näkemyksestään, vaikka uskoisikin olevansa oikeassa. Sen asian nostaisin tässä asiassa jopa erityisasemaan, että menestystään kohti kulkee se joka on valmis muuttamaan omaa  kantaansa ja myöntämään virheensä sekä toimimaan uuteen suuntaan rakentavasti silloin, kun saa asiaan kuuluvaa parempaa tietoa. Ikuinen opiskelija.

Alussa oli lyhyt lause ehkä yleisimmästä  menestyksen kliseestä. Päätän omaan tämänhetkiseen käsitykseeni asiasta hieman laajemmin, mutta juuri asian virittäneenkin kohdalle mielestäni osuvaan. Tästä hänkin löytyy ja samoin minun vastaukseni hänen kysymyksensä. Mielestäni todellinen menestys on se tila jonka voi löytää, etsiä tai harkitusti rakentaa itselleen, että tietää kuka on ja miten haluaa sen nimenomaisen paikan  velvoitteet  maailmassa omilla voimillaan täyttää. Kykeneekö siihen paremmin vai huonommin muiden mielestä on aivan sivuseikka, jolle ei kannata uhrata energiaansa.

Jokaisen paikkansa päättäneen tarkoitus täyttyy kuitenkin juuri siihen sopivassa muodossa ja merkityksessä. On siis aivan sama, onko pilvissä haahuileva visionääri vai  detaljeihin takertuva sönkkö, neroutensa parrasvaloissa viihtyvä vai varjoissa kulkeva nimettömyys.  Keskeistä on saada valita tavan kulkea oma tiensä niillä eväillä ja valinnoilla joita omaa, omalla rytmillään ja omine ajatuksineen. Tasa-arvoisena muun olevaisen kanssa. 

Jokaisella meistä on tiedossaan tästä lukuisia esimerkkejä. Minullekin ovat erityisen merkityksellisiä opettajia tässä asiassa esimerkiksi ystäväni, joka tulisi todella todella onnettomaksi, ellei tuntisi itseään koko ajan onnettomaksi, toinen joka tajuaa etuoikeutensa olevan se, ettei koskaan kasva aikuiseksi, vaan elää ikuisesti iloista lapsuuttaan. Samoin  eräs ystäväni, joka tekee todella arvokasta työtä perheensä jäsenenä niin syrjäisessä paikassa, ettei  sitä edes postikaan juuri löydä ja toinen jonka on valittava säännöllisesti täydellinen työskentely-yksinäisyys, voidakseen luoda kirjoissaan muille sen maailman, jota he tarvitsisivat vaikkeivat ehkä löydäkään.

Myös sen lasken menestykseksi, että ihminen saa ja ehtii pohtia ajoissa rauhallisesti ja selkeästi suhteensa  omaan kuolemaansa ja tehdä vielä täysissä järjissään siihen liittyvät järjestelyt ja maallisen elämänsä jäljellä olevat valinnat.  Minusta niin keskeinen asia tulisi olla jo varhaisaikuisuudesta alkaen jokaisen suunnittelulistalla, jotta se muodostaisi harmoonisen päätöksen sille tielle, jonka hän on sekä silloin että koko loppuelämänsä tilannekohtaisesti kulkeakseen valinnut.

MJK