Olen todella hämilläni niin kovin monen kanssaeläjän synttäritoivotuksista tänään, joten mietin miten voisin osoittautua niiden arvoiseksi. Vuodet kun ovat nyt tämä klassinen luku 69. Eräs elämän perussymbolivisualisointeja. Siitä sain kimmokkeen tämän kerran pohdintaan. Mietin elämän kantavia voimia ja sain vastukseksi intohimo.
Vanha väittämähän on että maailmassa on vain yksi voima, joka saa kaiken tapahtumaan, himo. Olen pitkälti samaa mieltä. Mutta vasta sen lisäalkuosa, into, saa aikaan ne positiiviset asiat joista jotain suurta ja tärkeätä yksilö- ja /tai yleisellä tasolla kehittyy. Kun mietin sitä keskeistä kunkin henkilökohtaista voimaa, joka saa ihmisen kehittymään ja ponnistelemaan siksi mitä hänestä voi tulla, tuo ilmiö, intohimo johonkin, on todella avainasemassa. Täysin ihmisen muodollisesta asemasta tai ulkopuolisten kunnioituksesta riippumatta. Into ja himo johonkin. Minusta siinä on yksilön kehityksen selkäranka ja raudanluja turva vastoinkäymisten joka tapauksessa kohdatessa. Koodi ihmisen onnelliseen polkuun itselleen arvokasta päämäärää kohti. Itsensä kanssa kun se polku on kuitenkin kuljettava. Ja yksin.
Kun pääsin noin 2 vuotta sitten ulos sydänleikkauksesta fyysisesti voimattomana, ajattelin että nyt voin oikeasti keskittyä ajatuksiin, sanoihin ja kuviin. Eihän siitä mitään tullut, jaksaminen ilman intohimoista päämäärää ei juuri edennyt. Toimittuani sitä ennen vuosikymmenet aivan toisin. Sitten tajusin että tarvitsen nykyisille voimilleni mahdolliset uudet intohimon kohteet. Mietin, etsin ja löysin ne. Kuten useimmat muutkin omassa elämässään vahvaksi ja vastuullisesksi kasvaneet. Tajusin juuri intohimon sisältävän sen voiman, joka saa jaksamaan silloinkin kun muuten luovuttaisi, ja löytämään keinot ratkaisuihin joihin ei ole varaa tai voimia. Huomasin, että jokaisen jokainen askel oman intohimonsa suuntaan tuo enemmän voimia kuin kuluttaa. Ja mitä enemmän ponnistelee, sitä vahvemmaksi kehittyy.
Huomasin, että jokaisen tasapainoisen ja mielestäni hallitusti tavoitteellisen kanssaeläjäni olemuksen takana on hänen itse valitsemansa intohimo johonkin. Ja vastaavasti, surullista kyllä, niiden jo liiankin lukuisten ystävieni, joiden elämä on jo päättynyt oman valinnan kautta, keskeinen yhteinen nimittäjä on mielestäni ollut tunnistettavan intohimon kohteen, sisällön ja tavoittelun puuttuminen.
Ymmärrän nykyisin intohimon olevan minulle selkeästi elämän kantava voima. Jopa enemmän kuin esimerkiksi iloisuus, terveys, vastuuntunto, rakastaminen, velvollisuus, esimerkkiasema tai palkkatulot. Samalla tavalla kuin intohimokin voi tarkoittaa eri ihmisille täysin eri asioita tai kohteita, noidenkin sanojen sisältö on jokaiselle erilainen. Kuten niin moni muukin sana, vaikkapa valokuvaus, myös intohimo sisältää maailmanlaajuisen kokoelman erilaisia toiveita, suunnitelmia, mahdollisuuksia, vaikeuksia, pettymyksiä ja huikeita onnistumisia sekä tunteen että fysiikan tasolla. Ja niistähän jokaisen nykyhetki muodostuu.
Ei siitä jo ohitetusta tai huomisesta tunteesta. Siksi sellaisesta löytämästään etuokeutetusta elämästä, jota intohimo kantaa, saa ja voi olla äärimmäisen onnellinen.
Näin tällekin sanalle tuli minulle rakas syntymäpäivämerkitys, havainto ja rauha.
Himokasta jatkoa kaikille.
MJK
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti