Alhaisin vai ylevin koulutus? osa1.

Huolimatta siitä, että olen vuoden päästä toiminut kouluttajana tasan 50 vuotta, alan ilmiöt jaksavat aina uudestaan hämmästyttää minua. Tällä kertaa useita erilaisia pohdintakohteita.  Sarja niistä alkaa tästä. Ne aiheuttavat paljon omaa pohdintaa, mutta myös selkeyttävät näkemystäni koko koulutusilmiöstä ja sen roolista.

” Toisen työn ottaminen kouluttamalla sen tekemiseen osaamattomia, on alhaisin mahdollinen teko.”

Tämä on suora lainaus hiljan saamastani sähköpostista. Joka väittämä levisi pari päivää myöhemmin saman henkilön toimesta laajalti myös somessa. Täysin aiheetta.  Lähettäjä ilmaisi tarkoittaneensa tällä juuri omaa ammattiaan, lehtikuvaaja, sivuavan koulutuksen  toteuttamista.  Hän myös löysi julkaisussaan sekä siihen että peräti muutaman kolleegan itsemurhaankin syylliseksi erityisesti vain yhden saman lähettäjän erikoisalaa sivuavan kouluttajan ja  yhden julkisen koulutuspäivän puolikkaan.  Sekin muualla kuin Suomessa.  Ja myös minut osasyylliseksi, koska näen asian kokonaisuutena ja hänen tällaisen tulkintansa siitä  liian yksipuolisena ja loppuun harkitsemattomana.  Tarpeettomana julkisena ja vääränä pahantahtoisena vastuuleimauksena koko lehtikuvaajan ammatin alasajosta vain yhden henkilön oman koulutustoiminnan  sivuaiheena. Huomioimatta lainkaan sitä Suomenkin todelisuutta, että maassamme koulutetaan yhteiskunnan varoilla pääosin työttömiksi vuosittain n. 600 uutta valokuvaajaa ja vähintään saman verran vähintään sivutoimisia toimittajia, joiden journalistisiin oppiaineisiin kuuluu lehtikuvaus. Ja lähes kaikilla heistä on se käsitys, että heidän muodollisella tutkinnolla vahvistettu taitonsa riittää myös lehtikuvaajan työtehtäviin.  29 valokuvausta yhtenä pääaineenaan opettavan oppilaitoksen ja yli sadan valo- ja lehtikuvaajakouluttajan työn seurauksena.

Minulle sensijaan tämä koulutustoiminnan  outo, mutta aivoja stimuloiva tulkinta, herätti paljon tarpeellista ja avartavaa pohdintaa. Koska aloitin suoralla lainauksella, jatkan suoralla otteella osasta vastauskirjettäni hänelle.

(lainaus alkaa)

”tämän vastauksen jälkeen en enää osallistu tämän aihepiirin keskusteluun kanssasi, koska olet ilmeisesti sulkenut aivosi väistättömältä yhteiskunnan kehittymiseltä. Sinulle ehkä vain muuttumiselta.”

“ Tämä medioiden digitaalisaation juna on porskuttanut ja tulee sen yskimättä tekemään edelleen, vaikka kaikki Suomen lehtikuvaajat kahlehtisivat  itsensä sen raiteille. Niinhän se teki jo silloinkin kun alaltasi hävisi muutamassa vuodessa Suomesta yli 20,000 työpaikkaa, kaikki käsin-ja konelatojat, valolatojat, kuvalaborantit, asemoijat, kemigrafit, retusoijat, puhtaaksikirjoittajat, kirjanpitäjät, puhelinvaihteen hoitajat, telefaksin -foton hoitajat, toimituksen autokuskit, pakkaajat, ilmoitusmyyjät, päivälehtitaittajat, oikolukijat, graafiset kuvaajat, painopinnan valmistajat ja asioiden todenperäisyystarkastajat. 

Näistä ammateista useimmat on siirretty juuri tämän päivän, minunkin mielestäni, onnettoman ammattitaidottomille, kuvaaville ja taittaville toimittajille, mutta ei se ole heidän vikansa, eikä sen takia heitä pidä edes yrittää motittaa yhden journalismin keskeisen alueen ja -taidon ulkopuolelle. Eikä se olisi mahdollistakaan.  Sama karsiva kehitys tulee olemaan kylmä totuus myös kuvajournalismin päivittäisessä työprosessissa.  Tekninen kehitys tulee edelleen kehittämään valokuvaus- ja 3D tekniikkaa sellaiseksi, että pelkkien perinteisten teknisperustaisten valokuvaajataitojen varassa ammatissa selvitä yrittävälle kyyti tulee olemaan enemmän kuin jäätävää, Se ei ole kenenkään vika, eikä sitä tule mikään voima maailmassa kykenemään vastustaa.  Ainoa vaihtoehto tulee yksilötasolla olemaan itsensä sopeuttaminen ja valmentaminen tulevaan työmarkkinatilanteeseen ja nimenomaan siellä vaadittaviin valmiuksiin. Niistä keskeisin tulee pomminvarmasti olemaan teamityöskentelyssä vaadittavat sosiaaliset taidot. Luonnon valinta tulee empimättä karsimaan tuleviin väistättömiin muutoksiin sopeutumattomat yksilöt pois tästä ravintoketjusta. Mikään edellämainituista ei tule poistamaan loistavaan kuvajournalismiin kykeneviä poikkeusyksilöitä, heidän työskentelykanavansa vain muuttuvat, kuten ansaintamenetelmänsäkin. Ja varmasti heidän lukumääränsä tulee olemaan erittän pieni prosenttiosuus koko mediakentän populaatiosta. Niinhän se on jokaiselle muullakin alalla. Erkoisosaajia on erikoisen vähän. 

Tuo luokittelusi siitä, että aina uudempi koulutus on alhaista ja pahan tekemistä muille samalle alalle aikaisemmin koulutetuille, menee kyllä pullon tai pillerin piikkiin, noin tyhmä et todellakaan ole. Tuolla perusteella jokainen oman alansa ajanmukaista ja enemmän kuin tarpeellista  selviytymisvalmiutta kolleegoilleen jakava olisi selkeä yhteiskunnan vihollinen, vaikka kaikissa kulttuureissa juuri he ovat enemmän kuin tarpeen oman yhteisönsä tulevaisuuden selviämistaistelussa.  Ehkäpä sinun kannattaisi vielä kerran pohtia kantaasi siihen, mikä on sellaisen toiminnan moraali, jossa ihminen yrittää pysäyttää ajan pyörän ja vaatii muitakin tekemään sen. Mahtaako sillä olla joku yhteys siihen, että huomaa oman toimintansa olevan alansa nykyisiin vaatimuksiin riittämätöntä?  Ikiliikkujankin suunnittelulla on enemmän mahdollisuutta onnistua.

Kaikella ystävyydellä ja kunnioituksella

MJK “    

(lainausote päättyi)

Kaikki ammatillinen koulutus tähtää  opiskelijalleen tulevan työelämäpaikan varmistamiseen.  Ja useimmiten samalla väistämättä myös jonkun aikaisemmin koulutetun syrjäyttämiseen, aikanaan. Tai ainakin vapauttamiseen työelämän oravanpyörästä. Ja tapahtuen aina kullakin alalla olevan globaalin kehityksen ehdoilla.  Sellaisten, joille valtiovallankaan toimenpiteet  eivät ole edes hidaste. Joskus tosin etu tai haitta. Hyvin rajoitetun ajan. Täysin alasta riippumatta. Jokaisessa ammatissa ajantasakoulutukseen osallistuminen on työelämässä jatkamisen elinehto. Ei siis vältettävissä oleva valinta.

Keskustelun aloittaneen oudosta perspektiivistä tarkastellen myös parhaat koulutuspaikat ja parhaat opettajat olisivat sitten luonnollisesti ne moraalisesti kaikkein alhaisimmat  väärintekijät.  Hehän tuottavat parasta saatavissa olevaa uutta osaamista työelämän tarpeisiin.  Joka silloin väistämättä tarkoittaa myös kyseisiä alan töitä tekevän mutta jo jälkeenjääneen tai muuten sopimattoman aineksen leipäpuun tyrehtymistä.  Jokaisessa tavaratuotannon ja palvelujen kilpailutilanteessa. Myös koulutusalan. Tuolla ajattelutavalla kaikki se kehitys, mitä jokainen ala tarvitsee omassa tulevaisuudessaan, on ollut moraalitonta ja rikollista aikojen alusta asti. Silloinkin kun kyseisen syytteen esittäjä omaa työelämäosaamistaan varten opiskeli.  Mietin myös miten on käynyt sellaisen alan tai maan, jossa kerran jo opittuja ammatteja uudistava koulutus on kielletty.  Tai joissa yhteiskunnallinen määräysvalta perustuu jo kauan sitten menneen maailman arvoille ja rajoitteille. Siitä meillä on päivittään selkeitä havaintoesimerkkejä tämän päivän poliittisissa ja pakolaisongelmissa.

Sensijaan mielestäni oman koulutusalansa ja siihen johtavan opintoreittinsä vapaa valitseminen nimenomaan omien intohimojensa ja edellytystensä mukaisesti, on eräs ihmisen perusoikeuksia onnellisen ja harmoonisen elämänsä tavoittelussa. Jonka tulosta on sitten jatkokoulutuksella muokattava ja kehitettävä säännöllisesti koko loppuelämänsä. Yhä useammin se tulee tarkoittamaan yhtä tai kahta alan vaihtoa tai vähintään se uudelleen muotoilemista oman työuransa aikana.

MJK