Tämä sana ”rakkaus” on tullut meitä jokaista vastaan
lukemattoman monta kertaa. Milloin missäkin merkityksessä. Ja millä tahansa
tavoitteella. Jopa myydä lisää
hampurilaisia, tai kätkeä vallanhimonsa valheelliseen nimitykseen siitä. Siksi
minä olen vierastanut sitä niin paljon. Koska luotan suoriin ja selkeisiin
ilmaisuihin, tämän sanan tuhannet tulkinnat ja tavoitteet ovat saaneet minut
varuilleni aina sen tavatessani. Usein myös kyyniseksi.
Siksi se on
kuulunut niihin tabusanoihin, joita en käytä kuin äärimmäisissä sellaisissa
tilanteissa, joissa kuulijoilla on edellytykset ja syy mahdollisesti ymmärtää
se kanssani yhteneväisessä merkityksessä.
Sana rakkaus, on äärimmäisen pieni nimi sille valtavalle maailmalle
merkityksiä, joita sen koetaan tarkoittavan eri olennoille, eri tilanteissa ja
eri kulttuureissa. Useimmat valheellisia ja mitään todellista
tarkoittamattomia. Itse asiassa toivoisin sen olevan korvattavissa useissa
tilanteissa jollain täsmällisemmällä sisällöllä. Kuten esimerkiksi,
rakastuminen, rakasteleminen, rakkaudettomuus, rakkaudellinen, arkirakkaus,
pyhärakkaus, mm.
Ajattelen ja
ilmaisen itseäni luontevimmin konkreettisemmilla ruohonjuuritason käsitteillä.
Ja teoillakin. Siksi itselleni sen sanan käyttökelpoisia synonyymejä ovat monet
muut arkisemmat sanat, tunteet ja teotkin. Niiden kautta näen ympärilläni valtavasti rakkauden
päivittäisiä sovelluksia aivan muissa kuin juhlapuheiden ylväinä symboleina ja
ihanteina. Sellaisia voivat minulle olla vaikkapa, kunniallisuus, velvollisuus,
vapaaehtoisuus, työpanos,
ystävyys, luottamus, kaipaus, auttaminen, kuunteleminen, kosketus,
hellyys. Itse asiassa lukematon
määrä erilaisia sanoja, tekoja ja tunteita joiden pohjana on, minun
mittarillani, rakkaudellinen ajattelu ja sen toteutus. Niistä vain ei käytetä
tätä ”pyhäksi” legitimoitua sanaa ”rakkaus”. Jotenkin se on varattu ”puhtaaksi”
yläkäsitteeksi. Mutta käytetty maailmanlaajuisesti, rajattomasti ja
säälimättömästi kaikkien muiden mahdollisten tavoitteiden piilottamiseen.
Pohdiskelin
vuosikausia, uskallanko edes ajatella loppuun kunkin hetkistä omaa käsitystäni
ja sovellustani tästä rakkauden käsitteestä. Kirjallisuus, kirkollisuus ja muutkin
juhlapuheet olivat niin täynnä sen pyhittämistä ja ainutlaatuistamista.
Vihkivaloja myöten. Ja ikonisia madonnankuvia. Lähes kaikkien uskontojen lupauksista puhumattakaan.
Käsitteitä jotka olivat liian
tavoittamattomia ajatusrakennelmia pienelle arkipäiväiselle ihmiselle. Kuten maailmankaikkeuden
käsittäminenkin. Siitä huolimatta, että joissakin kulttureissa sen
arkipäiväisempää sanaa kuten esim. love ja tunteen nimittämistä ei
löydykään. Oma perinteemme on
kuitenkin pitänyt sen eräänlaisella jalustalla. Hyvine ja huonoine seurauksineen.
Päätin lopulta selvittää itselleni, mitä se faktisesti
minulle tänään tarkoittaa. Yllätyin. Rakkautta ei ole mielestäni mitenkään edes
erotettavissa omaksi, sanalla määriteltäväksi, osakseen jokapäiväistä elämääni.
Huomasin, että tarkemmin ajatellen se on käytännössä jokaisen tekemäni
päätöksen takana. Riippumatta siitä onko päätökseni tai tekoni luonteeltaan
kielteinen tai myönteinen. Perustuuko tunteeni ja sen jatkeena oleva toimintani
siihen, että teen sen koska rakastan, vai siihen, että kieltäydyn jostakin
samasta syystä. Oleellista on,
että ajatellessani ja toimiessani
olen syvällisesti tietoinen seikoista joiden perusteella teen valintani. Ja, suureksi hämmästyksekseni,
sieltähän se löytyi. Minun tänään käsittämässäni merkityksessä.
;
MJK
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti