Valokuvat vrt.musiikki

 

Muotoilin juuri pari viikkoa apurahahakemusta työryhmälle, jonka kunnianhimoinen projekti olisi kehittää julkinen apuvälinetietolähde siihen, millaisin kriteerein olisi mahdollista erottaa hyvä valokuva siitä rajattomasta määrästä niitä huonoja, joista päivittäin näkemämme sekainen kuvavirta muodostuu. Idea on siis sama kuin erottaa hyvä sävellys siitä jatkuvasta uusien sävellysten ja esitysten massasta, joita meille tuputetaan.

Musiikin puolella on, onneksi, olemassa edes kohtuullisesti toimiva suodatin, musiikin teoria, musiikkikoulut ja tuotantoyhtiöt, jotka eivät julkaise eivätkä jakele teknisesti ja sisällöllisesti aivan kelvotonta kamaa. Tämän päivän teknologia on silti mahdollistanut myös laaduttoman ja kriteerittömän auditiivisen aineiston julkaisemisen somen kautta. Sekä sävelin että sanoin. Kuten valokuvienkin, josta syystä tuloksena on aivan järjetön määrä ihmisten kuvallista ymmärrystä taannuttavaa roskakuvalaatuista julkista aineistoa.

Ystäväni ovat varoittaneet minua edes kurkistamasta erilaisiin valokuvia käsitteleviin someryhmiin ja olen sitä noudattanut, uskoisin että hyvästä syystä. Eräs luotettava ystäväni määritteli asian niin, että kun kyllin kauan paskxx katsoo niin varmasti likaantuu.  Uskon niin  tapahtuvan myös musiikin puolella, esimerkiksi kanttorista, joka on vuosikymmeniä kuunnellut kirkkokansan yhteislaulua, tuskin tulee eläkeaikanaan menestyvä säveltäjä. Tai pelkkää teknojumputusta kuuntelevasta nuoresta tasapainoinen ja monipuolisesti muutakaan kulttuuria ymmärtävä ja käyttävä aikuinen.

Koulutuksestani huolimatta, en katso omaavani riittävää kompetenssia arvioida valokuvataiteeksi tai taidemusiikiksi määriteltyjä teoksia millään kriteereillä, joten pohdintani liittyy pelkästään käyttökuviin ja käyttömusiikkiin. Eli siis niihin, joiden tarkoitus ja synty on  arkisempi, usein pelkästään viihteellis-ammatillinen, eikä taiteen ylevät ja  harvain ymmärrettävissä olevat sfäärit, joissa taloudellinen menestys tai suuri levinneisyys on lähinnä  kirosana. Kuten toisinaan on näissä laadukkaissa käyttö-alkuisissa ilmaisumuodoissa välttämätön ammattitaitokin.

Musiikkiin, valokuvaa paljon vanhempana ilmaisumuotona, on jo länsimaissa ehtinyt muodostua globaali musiikkiopin säännöstö, jota uutta käyttömusiikkia luotaessa säännöllisesti noudatetaan, vaikkakin joustavasti. Sen puitteisiin sopimattomalla tarjokkaalla ei ole juuri menestymisen mahdollisuuksia kaupallisessa mielessä. Niin syvälle ihmisrodun geenit ovat sisäistäneet sovitut sävelkultturelliset laatukriteeristöt. Tässä mainitsemassani työryhmässä tavoitteenamme on löytää, jäsentää ja määritellä sanallisesti valokuvalle  kattavasti vastaavia käyttökelpoisia, mutta silti joustavia elementtejä. Kaikkin käyttökuvan osa-alueisiin ja myös niiden tunnetuimpiin alaryhmiin.

Musiikki, kuten valokuvakin jakaantuu käyttötarkoituksensa ja -tavoitteittensa mukaan noin pariinkymmeneen laajempaan osa-alueeseen, joiden sisällä on jälleen useita tavoitteiltaan suppeampia ryhmiä, joiden täsmävaatimukset ja -ominaisuudet poikkeavat toisistaan merkittävästi. Näitä ilmaisultaan täsmätavoitteisia genrejä oletetaan musiikissa olevan jo muutamia muutamia tuhansia. Valokuvakentän jäsentely tässä viitekehyksessä lienee riittävän suuntaa antavasti tehtävissä noin sataan – kahteensataan peruskuvatyyppiin.  Niihin voidaan sitten kohtuullisella tarkkuudella määritellä kunkin ryhmän kuvista nähtävissä ja arvioitavissa olevia laadullisia vaatimuksia.

Musiikille  tunnusomaisia ja usein tarkkoja matemaattisia nuottien, rytmin, sävellajin ja tempon mittoja tai suosituksia ei aivan sellaisinaan ole kuville jäsenneltävissä, mutta dynamiikan kyllä. Sen matemaattiset rajat ja mahdollisuudet ovat yhtä tarkasti ilmoitettavissa, vaikka uskon nykyisten valokuvausvälineiden pitävän siitä puolesta huolen riittävällä toleranssilla. 

Sensijaan melodian jäsentäminen myös kuvan sisällölliseksi kerronnaksi on hyvinkin luontevaa. Duurin ja mollin samoin.  Niiden tunnusomaiset  elementit istuvat hyvin luontevasti valon, valaistuksen ja värien käyttöön.  Niin kuvien kuin sävellystenkin harmonia, kuten disharmoniakin on molemmissa ilmaisumuodoissa yksi aivan keskeinen elementti ja molempien lajityypillisessä muodossa sekä jäsenneltävissä että havainnollistettavissa. Sommittelun kokonaisajattelukin on jokseenkin samoihin seikkoihin perustuvaa niin kuvissa kuin musiikissakin. Ja ajatusta jatkaakseni, myös liikkuvassa kuvassa ja sanallisessa ilmaisussakin.'

Kaikenkaikkiaan odotan innolla apurahatoimikunnan päätöksiä ja myönteisessä tapauksessa työskentelymme aloittamista.  Iso ja kompromissienkin täyteinen projekti siinä on edessä, mutta tulos on uskoakseni ponnistelujen arvoinen.  Luotan tehtävään ryhtyvän kokeneen ja ammattitaitoisen ryhmän laaja-alaisuuteen ja ajattelun selkeyteen. Onnistuessamme olisi  kaikilla valokuvien tekijöillä ja käyttäjillä uusi hyvin sovellettavissa oleva työkalu käyttökuvien laadukkuuden arviointiin ja kehittämiseen.

MJK