Ykden polun loppu.

Saapa nähdä montako tahdonvastaista pysähdystä vielä tarvitsen, ennen kuin teen sellaisen vapaaehtoisesti.  Jokainen niistä on tuonut elämääni hyviäkin seurauksia.  Aikaa ajatella ja tehdä harkittuja päätöksiä. Parin viikon täydellinen ponnistelukielto saamani aivotärähdyksen takia, toi tällä kertaa vastauksia yli viitisen vuotta kestäneeseen kirjoitustaitoetsintääni. Nyt tiedän ja päätin, kuinka jatkan kirjoitusharrastustani.  Kolikon toinen puoli oli tällä kertaa se, että alusteni talvipeittäminen ei ole edennyt lähes kuukauteen. Joka tietää paljon ja raskasta työtä aikanaan.

Kirjotuspersoonani on kuitenkin nyt päivitetty.  Siihen vaikutti oleellisesti sekä joka syksyinen kirjamessuvierailuni, että sen tuloksena uusin silmin tapahtuva lukemiseni analysointi. Merkittävä osuus on myös kirjoittajaryhmäni muiden jäsenten teksteillä ja arvostamani opettajan  palautteilla ja ohjeilla. Seuraavien havaintojeni ja tuoreiden päätösteni suhteen minulla on nyt mielenrauha:

-       En jatka molempien kesken olevien kirjojeni tavoitteellista kokoamista vapaalla ajoituksella. ”Matin kikat ja mokat”, 150 valokuvan tarina, jatkaa vain satunnaisena blogikirjoitteluna kun inspiraatiota  tai muuta aihetta on. Esimerkiksi jonkun lukijan toivomus käsitellä joitain sen jo valituista kuvista.

-       Sensijaan ”Vaarin veneet kertovat” menee painoon ennen ensi vuoden loppua siinä muodossa, kuin se sillä hetkellä on. Vaikkapa siitä aiheesta, epätodennäköisesti tosin, alkavan sarjan ensimmäisenä painoksena. Sen sisältöä muokkaan enemmän suuntaan , ”mikä”, ”millainen” ja ”miksi”. ”Mitä” ja ”miten” jäävät vähemmälle huomiolle, muttei niitäkään hylätä. Pyörikööt mukana, jos ovat syntyäkseen. Kertojan jo tapahtunut ulkoistaminen kulloinkin käsiteltäväksi veneeksi on minulle sopiva toteutusmuoto ja epämuodollinen jutusteleva tyylilaji istuu mielestäni kyseisten tarinoiden dokumenttihenkiseenkin kirjaamiseen.

-       Kirjoitustavoitteeni on siis vain jo tapahtuneiden todellisuuspohjaisten asioiden kirjaaminen sellaisella laadulla, jota siitä kiinnostuneen olisi hyvä ja sujuva lukea halutessaan. Haluan iloisesti muistellen kirjata veneilyharrastuksestani sellaista tietoa, josta lukijalle voisi olla hyötyäkin saman aihepiirin omissa valinnoissaan. Samalla siitä tietysti syntyy joku käsitys kirjoittajan kokemasta maailmasta ja hänen muustakin olemuksestaan ja arvoistaan. Eli persoonatonta faktaoppikirjaa en missään tapauksessa ole rakentamassa.

-       Sanataiteeseen ja fiktiivisten tarinoiden  synnyttämiseen minulla ei ole taitoa  eikä kutsumusta. Eikä myöskään sellaista pohjaksi tarvittavaa verbaalista lahjakkuutta, jota kannattaisi  määrätietoisesti ja tavoitteellisesti kehittää. Sensijaan oman kirjoitustaidon kehittäminen ohjatusti ja verrokkiryhmässä on erinomaisen kehittävää ja  tuloksia antavaa.  Myös ja erityisesti oman elämänsä kokonaisuuden hahmottamisessa ja ikäiselleni jo ajankohtaisessa altzheimerin torjunnassa.

-       Kaikenlainen kirjoittaminen, eli omien ajatustensa muokkaaminen selkeämpään muotoon ja järjestykseen on mielestäni jokaiselle erinomainen, ja aivan ilmainen henkilökohtaisen kasvun työkalu, täysin riippumatta siitä, tapahtuuko se taiteen vai ajanvietteen harrastusmuodossa, vain onko se osa aseman tai ammatin tuomaa välttämätöntä työskentelymuotoa. Kuten se oli minulla ennen kymmenen vuotta sitten tapahtunutta eläköitymistäni.  Silloin se kuitenkin tuotti yleensä ja vain sen pituisia lauseita, joista on esimerkki tämän kappaleen alussa.  Nekin saan ja toisinaan osaankin jo unohtaa. Ja tie jatkuu.

MJK