Se rakas ensimmäinen luentosi.

Ystäväni ja entinen oppilaani N.N.

Sain viestisi, että tarvitset elämäsi ensimmäiseen luentoon valmistautuessasi hiukan taustavahvistusta sellaisen synnytysprosessista, mieluiten kirjallisena työkiireittesi takia. Luonnollisesti se käy näinkin, jopa senkin kunniaksi, että sinäkin olet nyt saavuttanut sellaisen statuksen, että mielipiteilläsi ja/tai asiantuntemuksellasi on kuulijoita. Onnittelut siitä.

Kuten oikein muistatkin, olen luvannut auttaa ikuisesti teitä entisiä oppilaitani neuvoillani silloin, kun katsotte itse niiden olevan tarpeen. Tosiasiallinen pätevyyteni kun katoaa koko ajan kiihtyvälllä nopeudella, kuten myös käytettävissä oleva aikanikin. Siksi pyrin optimoimaan ajankäyttöni. Kirjoitan edelleen vain noin 4 tuntia per A4 liuska. Joten teen tämän nyt tässä pysyvämmässä blogimuodossa, jolloin muillekin samaa asian pohtiville löytyy halutessaan ainakin tämä neuvoni netissä. Siis jos haluavat. Tämä aihepiiri kun ei vanhene koskaan. Seuraavassa käsityksiäni tästä luentoasiasta muistinvaraisesti ja vapaassa järjestyksessä.

Tärkeä ohje on se, että kotityöt kannattaa tehdä kunnolla.

Se tarkoittaa siitä aloittamista, että tulevien kuulijoiden hyvin tarkat taustat ja luennon täsmällinen tavoite kohderyhmälleen kannattaa selvittää kunnolla, eikä tyytyä siihen sen kysyjälle aina annettuun vastaukseen, että ihan tavallisia ihmisiä, jotka haluavat tietää kaiken asiastasi. Se kun on täydellistä bullshittiä. Sinun on selvitettävä kaikilla keksimilläsi keinoilla kuulijoittesi tiedot, taidot, tavoitteet, unelmat, käsitykset maailmasta, mahdolliset pelot, ennakkoluulot, asialliset ja asiattomat odotukset sinun esityksesi sisällöstä ja tavoitteesta. Mitä heille pitää kertoa ja vielä tarkemmin, mitä ainakaan ei kannata kertoa. Lisäksi k.o. luentotilaisuuden syvin julkistettu ja julkistamatonkin tarkoitus. Siis minkälaisen, kenen, on tarkoitus luentosi jälkeen tietää, haluta tai toimia miten?

On nimittäin täysin eri asia ja eri tekniikka edetä siitä riippuen, onko tilaisuuden tarkoitus lukea listalta asantuntijoille sadoittain kylmiä faktoja, herättää onnellisesti vielä nukkuvia, innostaa asiassa jo mukana olevia, opettaa toiminta- tai ajattelumalleja tai pääasiallisesti viihdyttää asiallesi välinpitämättömiä.  Senkin ymmärtäen, että useimmissa yleisöissä on otoksia lähes kaikista noista. Silloin on päätettävä minkä osan heterogeenisestä yleisöstäsi ehdoilla tapahtuu keinojen ja sisällön valinta.  Itse valitsisin joko tärkeimmän tai käsitykseni mukaan parhaalla hyötysuhteella tavoitettavissa olevan.  Arvioituna mahdollisimman tarkkojen ennakkotietojen pohjalta.

Useimmiten kohtaat tuon selvityksen jäljiltä sen tilanteen, että noin puolet kuulijoistasi uskoo tuntevansa luentosi keskeisen sisällön jo niin hyvin, että tarpeellisen ja tavoitteellisen lisätiedon antaminen heille on ehkä tärkein sisällöllinen haasteesi. Siihen ainakin on syytä keskittyä. Jäljellä olevasta toisesta puolikkaasta myös noin puolet eli neljäsosa on asiassasi niin hyvin sisällä, että sinun on etsittävä tietolähteistäsi lukuisasti niitä erityisiä seikkoja, jotka ovat todennäköisesti heillekin uusia ja mielenkiintoisia tai innostavia. Tähän ei pysty, ellei itse paneudu aiheeseen todella syvällisesti ja tarkasti etukäteen.   Se viimeinen neljännes onkin sitten niitä, joille kaikki kertomasi asiat ovat uusia, joko siksi, etteivät he niitä ole ehtineet vielä tietää, tai eivät ole niistä vähääkään kiinnostuneita.  Ensimmäiselle puolikkaalle saat siis asiasi kiinnostavaksi laajalla ja asiantuntevalla mutta elävällä esitykselläsi, toinen neljännes tarvitsee selkeästi esiin tuodut huipputiedon tai elämyksen uusimmat highlightit ja viimeinen neljännes muistaa ehkä vain kertomasi vitsit, sanaleikit, ja ulkoisen olemuksesi. Sekin on tärkeä elementti joka kannattaa valita kuulijakuntasi arvojen mukaiseksi. Kukaan kun ei usko henkilöä, joka ei ole ensin pystynyt myymään omaa olemushabitustaan kuulijoille.

Toinen keskeinen ohje on se, ettei koskaan kannata luennoida aiheesta, joka ei ole itselle tärkeä ja innostava tai josta ei itsellä ole syvällistä tietoa ja omaa kokemusta.

Tuo tarkoittaa sitä, että olet sisäistänyt asiasi itsellesi niin selkeästi, että pystyt kiihtymättä ja vastapuolta nöyryyttämättä  keskustelemaan mistä tahansa siihen liittyvästä asia- tai  mielipide-erosta. Jokaisessa kuulijaryhmässä kun on yksilöitä, jotka keskittyvät oman pätevyytensä julkiseen pönkitykseen kyseenalaistamalla luentosi keskeisiä väittämiä.  Jos pystyt tarvittaessa hyvin rauhallisesti perustelemaan kansanomaisellakin käsitetasolla  jokaisen näkökulmasi aiheesi totuudesta, olet oikea luennoitsija oikeassa paikassa.  Tämä ei estä sitä, että itse luentotilanteessasi saat ja voit elää hyvinkin voimakkaasti ja tunteella viestisi kertomisen vaiheet. Elä siis esityksessäsi luentosi koko sisältö.  Mielestäni juuri vasta sitten oletkin sisäistänyt sanottavasi.  Mikään kun ei ole niin väsyttävää ja masentavampaa seurattavaa, kuin henkilö joka lukee sanasta sanaan ennakkoon kirjoitetun luennon, joka samanaikaisesti heijastetaan valkokankaalle esiintyjän kertomassa sanamuodossa. Tavallisesti hänen omasta luentomuistiinpanomonisteestaan.  Näitä juuri kun useimmat luennot ovat. Varmasti et halua lisätä kuulijoittesi tuskaa ja vastustusta asiallesi olemalla yksi niistä lisää.

Luennon keskeinen rytmi ja järjestys on  useimmiten perustellusti seuraava:

Kerro lyhyesti ja mielenkiintoisesti mitä/mistä aiot luennoida.

 

Säilytä jännite, äläkä kerro siinä vielä lopullista kantaasi. Tämä alkuherätys kannattaa usein tehdä kysymyslauseilla. Tässä on selkä ero tilanteen luonteissa.  Jos esimerkiksi kuulijoiden viihtyisyys ja positiivinen vastaanotto on tilanteen tavoite, tämä alkuherätys täytyy luonnollisesti tehdä värikkäästi ja mieleenpainuvan iloisesti, yllättävän vitsin tai vertauksen muodossa, kunhan siinä on riittävän nokkela aasinsilta varsinaiseen aiheeseen ja aistittavissa oleva lupaus yhtä mukavasta asian jatkokäsittelystä. Jota sitten pitääkin noudattaa, sillä ihminen torjuu sellaisen luennoitsijan muutkin viestit, jonka hän kokee jo pettäneen hänen odotuksensa kerran. Jos taas luennon tarkoitus on asiapitoinen aikuiskoulutus, minä ainakin aloittaisin havainnollistamalla kyllin selkeästi ja terävästi etäisyyden, joka kuulijalla on sen suhteen, mitä hän osaa tai tietää nyt ja sen mitä hänen on jatkossa osattava. Aikuisen oppijan motivaatio kun ei herää ilman omakohtaista oppiaineksen hyödyn havaintoa.

Kerro asiasi selkeästi loogisesti ja mieleenpainuvin esimerkein.

Tähän kuuluu siis luonnollisesti, että pysyt valitsemassasi tyylilajissa ja esität asiasi loogisessa järjestyksessä. Se on usein joko tärkeimmästä aloittaen tai siihen huipentaen, kunhan muistat aluksi havainnollistaa, että järjestys on juuri se. Lisäksi syytä on muistaa, että rauhallinen sanojen kokonaisrytmi, riittävät taukoerotukset asian vaihtuessa, mutta elävyyttä käsittelyssä helpottaa muistiin painumisen ja oikean ymmärtämisen prosessia.

Lopuksi lyhyt kertausyhteenveto  ainakin keskeisimmästä viestistä.

Tässä on erittäin tärkeätä tehdä hyvin harkittu tilanne- ja yleisökohtainen valinta. Annetaanko kaikki loppuponnen voima sille tärkeimmälle asialle, vai ujutetaanko mukaan myös ne toiseksi ja kolmanneksi tärkeimmät. Jos mukaan saa luontevasti  sopivan muistisäännön tai sanaleikin, yleensä parempi. Tilanteen luonteesta riippuen.

Entä itse asiasisällön työstäminen?

Ainakin seuraava tapa ja marssijärjestys on osoittautunut erittäin toimivaksi niin luentojen kuin useiden muidenkin projektien rakentamisessa.  Saatat muistaa minun kertoneen opintojesi aikana tästä ”ikki” järjestelmästä.  Sanahan on vain muistiapu ja sen varsinainen muoto on I K K K J. Alkuperäistä tiedon lähdettä en enää muista, enkä alkuperäistä muotoakaan, mutta tällaisena se on minua palvellut jo vuosikymmeniä. Joten anteeksi vain alkuperäinen keksijä, jos sellainen on, enkä osaa häntä tässä mainita. Mutta näin itse koen kirjainten sisällön ja toteutusjärjestyksen.

I =  IDEA, INNOSTUS, ISPIRAATIO

Käytännössä mitään ei kannata alkaa rakentelemaan ilman aluksi hahmotettavaa kokonaisideaa, mistä on kysymys, mitä tavoitellaan, mikä on hienointa aiheessa, miksi sitä kannattaa tavoitella, jne…..  Elokuvien synopsis on tästä eräs esimerkki. Useiden yritysten ja yhteisöjen toiminta-ajatus niinikään. Sisäinen pakko tutkia jonkun asian juuria, kertomisen tarve jostain aiheesta, kuvan- tai musiikin tekemisen tarve.  Metsässä vaeltelun ja luonnon ihailun tarve. Ja sitten sen seurausten jalostamisen, idea luovemmaksi ja harmoonisemmaksi elämäksi ja ilmaisuksi. Mielekkyys ja motivaatio ei synny ilman tämän vaiheen sulattelua kunnes se on kirkkaana mielessä jatkoprosessin selkärankana ja aivan erityisesti seuraavan vaiheen ajan.

K =  KAIKKI, KERÄILY, KOKOELMA,

Tämä tarkoittaa, että tässä työvaiheessa hankitaan, keräillään, kirjoitetaan, kuvataan, kaikki mitä kyseisestä asiasta on tietoa ja asiaa valaisevaa aineistoa saatavilla. Tyypillisesti monikertainen määrä siihen nähden, mitä lopuksi tullaan tarvitsemaan, ja ehtimään esittää, mutta vain paljosta hiekasta voi löytyä riittävästi lopullisia kultahippuja. Tämä on siis juuri niitä kotitöitä, joita on tehtävä sitkeästi ja huolellisesti niin kauan, kuin ajallinen tavoite antaa siihen mahdollisuuden. Näissä lintsaaminen kostautuu prosessin jokaisessa seuraavassa vaiheessa. Itse käytän tähän valtavan keräelmän esillepanoon useimmiten liimalappuja isoille pinnoille, tai asiakortteja joilla voi selaamista suorittaa pienemmissäkin tiloissa. Tilaa niin paljon kuin on käytettävissä kannattaa järjestää tämän vaiheen kokonaisuuden hahmottamiseksi. Mahdollisimman monen elementin tai osatekijän samanaikaista näkemistä ja vertailemista. Asioiden jakamista erilaisiin pinoihin väreillä tai muilla tunnuksilla.  Sitä tarvitaan erityisesti seuraavan vaiheen menestykselliseksi suorittamiseksi.

K =  KARSINTA, KUTISTAMINEN, KESKEISTÄ

Kun kaikki, mitä asiasta olet tietoa, kuvia tai muuta näkemystä avartavaa materiaalia saanut käyttöösi, on mahdollista  suorittaa sen menestyksellinen kutistaminen  kertaluennolla tai muulla rajoittavalla elementillä mahdolliseen määrään. Tällöin juuri jokaisen elementin vertaaminen jokaiseen muuhun ja niiden keskinäinen tarpeellisuus ja hyödyllisyys tavoitteen saavuttamisessa täytyy punnita.  Vanha hyvä yhden luennon karsintaohje kunnolla tehdyn keräilytyön jälkeen on viisi puolitusta. Siis ensin puolet pois, lopuista taas puolet jne. kunnes  oikea määrä keskeistä sanottavaa tai tehtävää on enää jäljellä.  Ja määrä on kyllin pieni kertakuulemalla esitettäväksi.  Vasta silloin on seuraavan vaiheen työ tehtävissä tarkoituksenmukaisesti.

K =  KOROSTUS, KAIKKEIN TÄRKEIN

Jos samalla keskinäisellä painotuksella esitetään kaikki edellisessä vaiheessa keskeisiksi valitut seikat, tuloksena on silti mielenkiinnoton sarja tasapaksua mössöä, oli niiden tärkeys kuinka merkittävä tahansa. Siksi on tuo jo mukaan tulevaksi karsittu ryhmä asetettava vielä tärkeyskategoreihin vaikka gaussin käyrän mukaan, ellei muuta tapaa keksi. Siis minkä osan on erotuttava kirkkaammin silläkin hinnalla, että joku muu tieto painuu samalla vähemmän huomioarvoiseen asemaan. Tämä on tärkeää esityksen elävyyden ja rytmillisyydenkin valmistelun ja seuraavan vaiheen päätöksenteon kannalta.

J =  JÄRJESTYS

Lopputuloksen kannalta, ja sen rytmittämiseksi riittävän eläviksi, mutta tavoitteellisesti eteneviksi lyhyemmiksi asiakokonaisuuksiksi, on eri elementtien lopullinen esiintulojärjestys aivan avainasemassa.  Sen puolestaan määrää juuri ensimmäisen vaiheen idea ja lopullisen kohderyhmän ominaisuudet, sekä esitystilanteen muut vaikuttavat tekijät. Onnistuneen lopputuloksen kannalta kaikki nämä vaiheet on käytävä läpi ja mieluiten juuri tässä järjestyksessä, ettei luennostasi tule yksi nukutusvirsi lisää hukkaan menneiden hyvien tavoitteitten loppumattomaan ketjuun.

Lopuksi

Arvasit varmaan, että asiaa minulta kysyessäsi saat laajan pohdinnan, joka ei aivan kertalukemisella selviäkään. Koko yö sen kirjoittamiseen meni. Mutta jos sillä, että saat sen lukemisella ja mahdollisuuksiesi sallimalla noudattamisella innostavan ensimmäisen luentosi kuulijoille mielenkiintoisemmaksi ja ikimuistoisemmaksi, tämäkin pohdinta oli sen arvoista. Silloin sinulle jää tuosta hyvin tärkeästä elämänvaiheesta innostava muisto ja toivottavasti myös lisää luentopyyntöjä.

MJK