Tavoite, tarkoitus, merkitys, ruohonjuuriuesimerkit käytännössä

 

Sain eilisestä blogistani suoraa palautetta. Minulta toivottiin selkeät käytännön esimerkit kaikista kolmesta sanasta.. Siispä tein ne tähän kaikkien suomalaisten tuntemasta ilmiöstä, koulukuvista.  Sain idean siitä kun, kyseisen perinteen 160 v. juhlanäyttely avataan 3.10. 2023 Finnfoto Galleriassa Helsingissä.

Tavoite.  

Minulle siis teonsana. Koulukuvaustilanteessa on toteutettava usean tason tavoitteita. Niitä, jotka voidaan saavuttaa vain seuraamalla äärimmäisen kurinalaisesti ja huolellisesti aikatauluja, teknisiä ja visuaalisia ohjeita, kerta toisensa jälkeen samalla tavalla ja huolellisuudella tehtyä inhimillistä kontaktia ja kaikkea siihen liittyvää koreografiaa.  Se tarkoittaa kuvaajalta kellontarkkaa heräämistä,  tiukasti  aikataulutettua kuvauspaikan rakentelua,  sosiaalisesti oikean tasoista ja tavoitteista käytöstä jokaisen uuden kohdatun yksilön kohdalla. Satojen, täysin uusien, kasvojen luottamuksen ansaitsemista joka päivä. Tavoitteena on mahdollistaa jokaiselle heistä positiivinen ja  rakentava kokemus. 

Tavoite on toimia myös taloudellisesti siten, että oma leipäpuu pysyy riittävänä ja jatkuvana.  Siten, että seuraavan vuoden kuvien toteutustarve  kohdistuisi samaan kuvaajaan.  Koulukuvaus Suomessa on tänään niin tarkasti organisoitua toimintaa, että se sisältää  pitkän listan erittäin tarkasti määriteltyjä ja sekä mitattavissa, että kontrolloitavissa olevia tavoitteita

Tarkoitus

Minulle siis ajattelun sana. Koulukuvilla on monia huolellisesti pohdittuja ja siinä toimivaksi kehitettyjä tarkoituksia. Yleisölle ehkä tuntemattomin on niiden laaja käyttö jokseenkin jokaisen oppilaitoksen haluttuna, vaikkakin ilmaisena, työvälineenä.  Tänään voidaan sanoa, että ilman koulukuvien systemaattista käyttöä  oppilaitoksen toiminnan  työkaluna, sen työn laatu ja tulokset olisivat merkittävästi heikompia ja myös vaikeampia saavuttaa. 

Toinen esimerkki massoille tuntemattomasta tarkoituksesta, on se, että monelle jo elintärkeä koulukuvausperinne pysyy taloudellisesti olemassa vain siksi, että sitä tuottavat pystyvät myymään ja kehittämään samaan yhteyteen kuluttajien vapaaehtoisesti ostettavissa olevia lisätuotteita, kuten kaverikuvia, jääkaappimagneetteja ja  teippiarkkeja mm.  Niiden yhä kasvava kysyntä on välttämätön koko perinteelle siksi, että varsinaisten "pakollisten" ryhmäkuvan ja yksilökuvan hinnat ovat oppilaitokset kilpailuhinnoittaneet niin alas, ettei vain niitä tuottamalla ja myymällä pystyisi koko kuvaustoimintaa edes olemaan olemassa. 

Erikoinen esimerkki näiden lisäkuvien tarkoituksesta on sekin, että juuri ja vain niiden kysyntä ja hinnoittelu mahdollistaa sen varsinaisen oman ja luokkansa ryhmäkuvan syntymisen ja hankkimisen myös niille, jotka eivät näitä lisäkuvia halua tai pysty ostamaan. Tarkoitusesimerkeiksi nämä riittänevät.

Merkitys

Minulle siis tunnesana. Elämän kokonaisvaltainen kokeminen on minulle keskeisesti juuri tunteiden jatkumo.  On suorastaan huikeata hahmottaa sitä merkityksellisten tunnekirjojen määrää, jota koulukuvien olemassaolo, sisältö  ja muoto sekä aiheuttaa, että mahdollistaa.  Usein myös taitojen.  Merkitys vaihtelee suuresti sen kokijasta riippuen, sekä usealla yleisellä yhteiskunnallisella tasolla, että prosessiin eri vaiheissa osallistuvilla yksilöillä.

Yleinen ja kaikkien tuntema, mutta laaja ja merkittävä sosiaalinen ja museaalinen ilmiö, koulukuvien valtava levinneisyys eri kohderyhmilleen, läheisille, kavereille, sukulaisille joka torppaan, on sellainen yhteenkuuluvaisuuden  ketju, jonka merkitystä ei useinkaan tulla edes huomanneeksi. Kuitenkin se on miljoonien läheiskuvien päivittäinen viesti katsojilleen. Lähes jokainen meistä vanhemmista kansalaisista on, ainakin joskus palannut myös muistoihin jonkun vanhan kaverinsa kanssa, yhteisiä koulukuviaan silmäillessään.  Merkittävän  yhteiskunnallisen tutkimuksen  korvaamattomaksi raaka-aineistoksi miljoonista koulukuvista myös olisi, vaikkei niitä vielä tällä hetkellä siihen ehkä käytetä. Lisäksi yksityistietojen suojamääräykset estävät nykyään tehokkaasti  jopa ryhmäkuvien museaalisen kokoamisen keskitetysti.

Yksilötasolla koulukuvaustapahtuman  merkitys luonnollisesti vaihtelee suuresti.  Ahdistuksesta odotukseen ja  rakentavaan kokemukseen.  Mitä kukin siihen arvottaa. Me hengen luojana sen arvo on kiistämätön. Samoin esimerkiksi lapsenlapsien kuvien kertyminen isovanhempien jääkaappien oviin ja kirjahyllyn päälle, teippien liimailu kalenterihin ja lompakoihin. Ilo oman jälkipolvensa kehityksen seuraamisesta. Miljoonia lämpimiä, positiivisia tunteita joka päivä.

Myös valokuvaajalle yksilönä  koulukuvausten tekeminen voi tuottaa ammatillisesti ja inhimillisesti hyvin merkityksellisiä seurauksia.  Hyviä sosiaalisia taitoja siinä sekä tarvitaan että niiden jatkuvaa kehittämistä. Siitä on todellista hyötyä kaikessa muussakin elämässä.  Joillekin kuvaajille sen tulot ovat välttämättömiä hänen muunkin kuvaustoiomintansa mahdollistajana.  Joillekin se kausiluonteisuutensa takia mahdollistaa  taloudellisesti jopa yli puolen vuoden toimimisen juuri niissä projekteissa, jotka ovat muista syistä tekijälleen henkisesti tai muilla tavoin kullan arvoisia. Usealle nuorelle kuvaajalle koulukuvaajana toimiminen harjannuttaa loistavasti siihen vastuuseen ja systematiikkaan, joka on elinehto yrittäjän uralle suuntautuessa.

Viimeisenä, mutta eräänä merkityksellisimmistä seikoista, tulee vielä mieleeni erään arvostamani nuoren koulukuvaajan kirjoitus netissä. Hän kuvaili millainen  etuoikeus on toimia ammatissa, jossa saa ja voi työnsä puolesta tuottaa niin paljon iloa ja positiivisia kokemuksia heille, joiden parissa fyysisesti raskaat ja pitkät työpäivänsä viettää.  Ihmisen ansaittu väsyminen koko kyvykkyydellään tekemänsä työpäivän päätteksi, on minusta eräs elämän arvokkaimpia säännöllisiä kiinnekohtia. 

MJK