Tavoite, tarkoitus, merkitys, ruohonjuuriuesimerkit käytännössä

 

Sain eilisestä blogistani suoraa palautetta. Minulta toivottiin selkeät käytännön esimerkit kaikista kolmesta sanasta.. Siispä tein ne tähän kaikkien suomalaisten tuntemasta ilmiöstä, koulukuvista.  Sain idean siitä kun, kyseisen perinteen 160 v. juhlanäyttely avataan 3.10. 2023 Finnfoto Galleriassa Helsingissä.

Tavoite.  

Minulle siis teonsana. Koulukuvaustilanteessa on toteutettava usean tason tavoitteita. Niitä, jotka voidaan saavuttaa vain seuraamalla äärimmäisen kurinalaisesti ja huolellisesti aikatauluja, teknisiä ja visuaalisia ohjeita, kerta toisensa jälkeen samalla tavalla ja huolellisuudella tehtyä inhimillistä kontaktia ja kaikkea siihen liittyvää koreografiaa.  Se tarkoittaa kuvaajalta kellontarkkaa heräämistä,  tiukasti  aikataulutettua kuvauspaikan rakentelua,  sosiaalisesti oikean tasoista ja tavoitteista käytöstä jokaisen uuden kohdatun yksilön kohdalla. Satojen, täysin uusien, kasvojen luottamuksen ansaitsemista joka päivä. Tavoitteena on mahdollistaa jokaiselle heistä positiivinen ja  rakentava kokemus. 

Tavoite on toimia myös taloudellisesti siten, että oma leipäpuu pysyy riittävänä ja jatkuvana.  Siten, että seuraavan vuoden kuvien toteutustarve  kohdistuisi samaan kuvaajaan.  Koulukuvaus Suomessa on tänään niin tarkasti organisoitua toimintaa, että se sisältää  pitkän listan erittäin tarkasti määriteltyjä ja sekä mitattavissa, että kontrolloitavissa olevia tavoitteita

Tarkoitus

Minulle siis ajattelun sana. Koulukuvilla on monia huolellisesti pohdittuja ja siinä toimivaksi kehitettyjä tarkoituksia. Yleisölle ehkä tuntemattomin on niiden laaja käyttö jokseenkin jokaisen oppilaitoksen haluttuna, vaikkakin ilmaisena, työvälineenä.  Tänään voidaan sanoa, että ilman koulukuvien systemaattista käyttöä  oppilaitoksen toiminnan  työkaluna, sen työn laatu ja tulokset olisivat merkittävästi heikompia ja myös vaikeampia saavuttaa. 

Toinen esimerkki massoille tuntemattomasta tarkoituksesta, on se, että monelle jo elintärkeä koulukuvausperinne pysyy taloudellisesti olemassa vain siksi, että sitä tuottavat pystyvät myymään ja kehittämään samaan yhteyteen kuluttajien vapaaehtoisesti ostettavissa olevia lisätuotteita, kuten kaverikuvia, jääkaappimagneetteja ja  teippiarkkeja mm.  Niiden yhä kasvava kysyntä on välttämätön koko perinteelle siksi, että varsinaisten "pakollisten" ryhmäkuvan ja yksilökuvan hinnat ovat oppilaitokset kilpailuhinnoittaneet niin alas, ettei vain niitä tuottamalla ja myymällä pystyisi koko kuvaustoimintaa edes olemaan olemassa. 

Erikoinen esimerkki näiden lisäkuvien tarkoituksesta on sekin, että juuri ja vain niiden kysyntä ja hinnoittelu mahdollistaa sen varsinaisen oman ja luokkansa ryhmäkuvan syntymisen ja hankkimisen myös niille, jotka eivät näitä lisäkuvia halua tai pysty ostamaan. Tarkoitusesimerkeiksi nämä riittänevät.

Merkitys

Minulle siis tunnesana. Elämän kokonaisvaltainen kokeminen on minulle keskeisesti juuri tunteiden jatkumo.  On suorastaan huikeata hahmottaa sitä merkityksellisten tunnekirjojen määrää, jota koulukuvien olemassaolo, sisältö  ja muoto sekä aiheuttaa, että mahdollistaa.  Usein myös taitojen.  Merkitys vaihtelee suuresti sen kokijasta riippuen, sekä usealla yleisellä yhteiskunnallisella tasolla, että prosessiin eri vaiheissa osallistuvilla yksilöillä.

Yleinen ja kaikkien tuntema, mutta laaja ja merkittävä sosiaalinen ja museaalinen ilmiö, koulukuvien valtava levinneisyys eri kohderyhmilleen, läheisille, kavereille, sukulaisille joka torppaan, on sellainen yhteenkuuluvaisuuden  ketju, jonka merkitystä ei useinkaan tulla edes huomanneeksi. Kuitenkin se on miljoonien läheiskuvien päivittäinen viesti katsojilleen. Lähes jokainen meistä vanhemmista kansalaisista on, ainakin joskus palannut myös muistoihin jonkun vanhan kaverinsa kanssa, yhteisiä koulukuviaan silmäillessään.  Merkittävän  yhteiskunnallisen tutkimuksen  korvaamattomaksi raaka-aineistoksi miljoonista koulukuvista myös olisi, vaikkei niitä vielä tällä hetkellä siihen ehkä käytetä. Lisäksi yksityistietojen suojamääräykset estävät nykyään tehokkaasti  jopa ryhmäkuvien museaalisen kokoamisen keskitetysti.

Yksilötasolla koulukuvaustapahtuman  merkitys luonnollisesti vaihtelee suuresti.  Ahdistuksesta odotukseen ja  rakentavaan kokemukseen.  Mitä kukin siihen arvottaa. Me hengen luojana sen arvo on kiistämätön. Samoin esimerkiksi lapsenlapsien kuvien kertyminen isovanhempien jääkaappien oviin ja kirjahyllyn päälle, teippien liimailu kalenterihin ja lompakoihin. Ilo oman jälkipolvensa kehityksen seuraamisesta. Miljoonia lämpimiä, positiivisia tunteita joka päivä.

Myös valokuvaajalle yksilönä  koulukuvausten tekeminen voi tuottaa ammatillisesti ja inhimillisesti hyvin merkityksellisiä seurauksia.  Hyviä sosiaalisia taitoja siinä sekä tarvitaan että niiden jatkuvaa kehittämistä. Siitä on todellista hyötyä kaikessa muussakin elämässä.  Joillekin kuvaajille sen tulot ovat välttämättömiä hänen muunkin kuvaustoiomintansa mahdollistajana.  Joillekin se kausiluonteisuutensa takia mahdollistaa  taloudellisesti jopa yli puolen vuoden toimimisen juuri niissä projekteissa, jotka ovat muista syistä tekijälleen henkisesti tai muilla tavoin kullan arvoisia. Usealle nuorelle kuvaajalle koulukuvaajana toimiminen harjannuttaa loistavasti siihen vastuuseen ja systematiikkaan, joka on elinehto yrittäjän uralle suuntautuessa.

Viimeisenä, mutta eräänä merkityksellisimmistä seikoista, tulee vielä mieleeni erään arvostamani nuoren koulukuvaajan kirjoitus netissä. Hän kuvaili millainen  etuoikeus on toimia ammatissa, jossa saa ja voi työnsä puolesta tuottaa niin paljon iloa ja positiivisia kokemuksia heille, joiden parissa fyysisesti raskaat ja pitkät työpäivänsä viettää.  Ihmisen ansaittu väsyminen koko kyvykkyydellään tekemänsä työpäivän päätteksi, on minusta eräs elämän arvokkaimpia säännöllisiä kiinnekohtia. 

MJK

Tavoite, tarkoitus, merkitys

Oletin lopettavani mietteitteni bloggailun viime helmikuun lopussa, mutta monet tärkeät sanat ovat velloneet niin kauan mielessäni, että yritän selkeyttää itselleni niiden sisältöä  kirjoittamalla ne ulos muidenkin pohdittaviksi. Halutessaan. Tällaisena koen nyt näiden kolmen sanan sisällön.

Tavoite.  

Minulle se on kylmä teonsana. Huonoimmillaan sellainen, jota käytetään suorittajien komento-ja manipulaatiokielessä. Silloin, kun mielikuvituksettomia, haluttomia ja saamattomia kannustetaan toimimaan jonkun asian aikaansaamiseksi.  Tyypillisimmin se on neutraalina koettavissa oleva yleisnimi myös sille, miten ihmiset voivat motivoida itseään työskentelemään määrätietoisesti ja jatkuvasti sellaisen asian synnyttämiseksi, jonka he itse tai joku muu on päättänyt velvollisuudekseen tai oikeudekseen. Se on meille suorittajiksi kasvatettujen selitys ja illuusio olemassolonsa järkevyydestä. Joka useille onneksi riittää. 

Tällä "tavoite" sanan kylmyydellä tarkoitan sitä, että tavoitteen nimellä tapahtuvassa varsinaisessa toiminnassa ei, onnistuessaankaan, aina tarvitse olla paljoakaan tekijänsä ajattelua, tunnetta, oivalluksia, haaveita tai elämän kokemistakaan mukana.  Useimmiten sen tulosta, tavoitteen saavuttamista,  voidaan myös mitata ja arvottaa jollain matemaattisella suurella. Erityisesti ulkopuolisten toimesta. Se on kuin kaurapuuron syömistä. Välttämätöntä hengissä pysymiselle, mutta hyvin harvoin itsessään innostavaa. Nälkäiselle sen syöminen on paljon houkuttelevampaa, kuin kylläiselle. "Tavoite" on silti niitä maailman käytetyimpiä työskentelysanoja ja monelle riittävä selitys sille, että hommat pidetään pyörimässä. Se on usean hyväksymä sisältö olemassaololleen. Sillä voi perustella lähes kaikki toimenpiteensä ja suunnitelmansa.

Tarkoitus

Kun tavoitteen mukaiseen toimintaan lisätään, minulle ajattelun sana, "tarkoitus", homma käy melkoisesti monimutkaisemmaksi. Siihen tulee mukaan valtavasti sellaisia elementtejä, joista tavoitteisiin pyrittäessä ei useinkaan tarvitse välittää tai edes huomioida. Mukaan tulee esimerkiksi eettiset, yhteiskunnalliset ja juridisetkin valinnat ja muutkin kulttuuriyhteydet.  Erityisesti iso vastuu sekä toiminnan, että sen tulosten hyväksyttävyydestä. niin inhimillisesti kuin taloudellisestikin.  Sekä tekijöilleen, että kohderyhmän ulkopuolisille. Ajattelun ja suunnittelun osuus monimukaistuu aivan oleellisesti vain tavoitteelliseen toimintaan verrattuna. Sellainen ihmisen ominaisuudeksi määritelty käsite, kuin omatunto,  tulee merkitsevämmin mukaan tällä tarkoitustasolla toimittaessa. Sen mukaantulo vaikuttaa suuresti siihen, miltä tarkoitustasolla työskenteleminen ja eläminen tuntuu kokijalleen ja hänen ympäristölleen sekä kuinka paljon se heitä kaikkia myös kuluttaa. Tai palkitsee.

Näiden kahden tason eron määrittelen nyt itselleni vaikka siten, että tavoitteisiin pyrittäessä toimintaa voidaan ymmärtää, hallita ja mitata melko suoraviivaisesti,  mutta tarkoituksien luomiseen ja ymmärtämiseen se ei riitä. "Tarkoitus" sana ja käsite kutsuu podittavaksi ja ratkaistavaksi  rajattoman kirjon muuttujia ja arvoja jotka tuovat siihen omat katselukulmansa.

Merkitys

Onko tunnesana "merkitys" tämän ryhmän turhin vai tärkein, riippuu täysin sen kokijasta.  Toiselle tärkeys- ja kokemishierarkia voi vahvistua järjestyksessä tavoite, tarkoitus, merkitys ja toiselle tasan päinvastaisessa järjestyksessä. Minusta tuntuu, että sekä ihmisen oma sisäistetty arvomaailma, koulutus, kulloinenkin työskentely- ja väsymystila muttavat myös tilannekohtaisesti tätä järjestystä. Ainakin väliaikaisesti. Joskus en itsekään jaksa muuta kuin toimia ja ajatella sovitulla tavalla, joskus en edes suostu ryhtymään toimeen, ennen tekojeni merkityksellisyyden tarkkaa oivaltamista, hyväksymistä ja oikeiksi arvottamista. 

Sitä en osaa vielä perustella, onko eläminen tämän jälkimmäisen vaihtoehdon  järjestyksessä  valitsijalleen onni vai rangaistus.  Tänään minusta tuntuu, että vaikka se merkityksellisyyden valinta tekojensa ja ajattelunsakin lähtökohdaksi on hyvin harvoille edes valittavissa oleva elämän kokemistapa, se olisi ainakin sillä puolella, johon kannattaa pyrkiä. Iloineen ja vaikeuksineen.

MJK