tiistai 25. lokakuuta 2022

Kapenevalla polulla?

 

Päähäni  kerääntyi  valtaisa kasa pohdittavaa puolen vuoden blogggailutaukoni aikana. Kasa on sinänsä  outo mielikuva ilmiölle, jossa ei ole mitään käsin kosketeltavaa tai silmin nähtävää. Parempaa en kuitenkaan nyt keksinyt. Selkeytystä ja päätöksiä odottava pato on pian purettava. Sama toimenpide tekisi hyvää itse kullekin. Se merkitsee mielen suursiivousta. Kuona on saatava liikkeelle ja raikasta  ajatusvirtaa tilalle. 

Kirjani " Haave erilaisesta opetuksesta" loppusuoran editointiponnistus oli sekä fyysisesti, että mentaalisesti raju kokemus.  Lyhytmuistini jatkuva heikentyminen ja etenevä fyysinen voimattomuus, muutti kirjoittamisen prosessia perusteellisesti.  Jouduin myös punnitsemaan vielä kerran ne opetustapahtumaan sisältyvät asiat, joihin uskon edelleen ja joiden mukaan olen elänyt. Vain muutaman viikon editoinniksi olettamani prosessi, ahdisti minua päivittäin yli neljä vuotta. Kirjani ensimmäisestä versiosta, yli 30 vuotta sitten, ei tainnut jäädä mitään jäljelle. Jokainen tarkistusluenta aiheutti olennaisia muutoksia sekä sisältöön, että rakenteeseen. Eikä vähiten sen asiasisällön karsiminen viidesosaansa. Kehittyikö se, vai pelkästään muuttui, selvinnee ehkä neljän kuukauden kuluttua. Kirjani julkistus on 24.2.2023. klo 13-14. Tamperella, ellei suuremmat voimat toisin päätä.  

Kirjaprojektin valmistuminen toi valintoihini tyhjemmän kohdan, kuin olin olettanut. En tiedä vielä, onko vuosia sivussa olleen kirjaluonnokseni "Vaarin veneet kertovat" jatkaminen nyt oikea keino tuon aukon täyttämiseen.  Ainakaan en sitoudu valmistumisaikatauluun, edes itselleni. Enkä edes siihen, että sen kaikki kertojaveneet, ovat jo  löytyneet. Tiedän Munterin olevan nyt hyvissä käsissä, mutta koen edelleen aina haikeaa surua, kun se putkahtaa esiin jostain syystä. Sen "jäähdyttelyveneeksi" hankkimani Amalian syystoimet muodostuivat myös jo liian raskaiksi nykyisille voimilleni.  Aavistin tilanteen jo keväällä. Siksi seuraan paljon Amaliaa pienempien  purkkareiden  markkinatilannetta. Mutta vain minulle mahdollisessa hintaluokassa, eli suunnilleen polkupyörän hinnoissa. Koko veneaskartelun lopetus kummittelee mielessäni päivittäin, mutta siitä henkireijästä haluan pitää vielä kiinni. 

Minulle realisoitui jo infarktin ja syöpälöytöjen jälkeen,  että elän sellaista elämäni syksyä, jonka jälkeen ei tule koskaan enää kevättä. Toista kymmentä vuotta on yllätyksekseni tätä vaihetta silti jo takana. Jokainen uusi ruska muistuttaa edellistä selkeämmin väistämättömän lähestymisestä ja sen hyväksymisestä rauhallisesti.  Periksi antamisen torjuntaan, minulla on koko ajan ollut  tärkeäksi ja tarpeelliseksi  kokemani keskeneräinen projekti, kuten kirja tai vene, tai kotitalon korjaus tai........  Pienempiä ja suurempia sitoutumisia ja velvoitteita.  Jokaisen uuden kesto on aina ollut suunniteltava edellistä lyhyemmäksi. Se on ollut tekemisteni harmittavin puoli. Mieleni synnyttää koko ajan houkuttelevia ja pitkäjänteisiä projekteja, mutten halua kesken jääviä läheisteni harmiksi. 

Jos olisin kauppiaan luonteinen, nyt olisi kunnollisen ja palkitsevan, vaikkei rahakkaan projektin aika. Pitäisi muokata myyntikuntoon ja myydä tai lahjoittaa uudelle omistajalle, mainion valtameripurkkarini lisäksi pari pientä puista purjejollaa, pari perämoottoria, monenlaisiin hinauksiin sopiva Volvo, kolme eri tarkoituksiin modifioimaani perävaunua, pyörillä liikkuva kirjoituskämppäni, sähköskootteri, kylmä varastotila Ylöjärvellä, muutama vanha ja iso iMac lisämonitoreilla, kolme diahäivesettiä, rajaton määrä erilaisia purjeita, heloja ja retkeilyvarusteita, käyttämätön kolmipyörä, käyttämätön Nikon Fm setti, kymmeniä sähköisiä ja satoja manuaalisia työkaluja, laatikoittain toimivia sähköpienlaitteita, monen sortin ja järjestelmän videokameroita ja-nauhureita, yli 50 vuosikertaa vanhojan Valittuja paloja ja Tekniikan maaailmoita, satoja venealan lehtiä, viisi hyllymetriä merikirjallisuutta, kymmeniä hyllymetrejä taidekirjoja, valokuvakirjoja, kauno- ja tietokirjallisuutta, historiallisten kameroiden hyllykkö kameroineen, muutama syntikka ja monenlaista muuta äänentoistoa, puolitoista metriä vinyyli lp levyjä ja niiden digitointisetti, satoja c kasetteja ja -kokoelmia,  joka tyylin valaisimia, niin barokkikruunuja kuin valokuvausfloodejakin.  jne....  

Tavaran omistaminen ja ylläpito ei minusta tunnu loppuelämäni tarkoitukselta. Tuon tavaravuoren jokaisen esineen, olen aikanaan hankkinut sellaisten asioiden ja tekemisten mahdollistamiseksi, joista mielekkääksi ja merkitykselliseksi kokemani elämä on muodostunut.  Resursseiksi niihin tekoihin, joista on ollut minulle ja lähimmäisilleni hyötyä tai iloa. Nyt päättyvä kirjoituskesäni varmisti tunteen, että jälleen yksi jakso elämässäni on lopullisesti ohi. On oikea aika luopua iloisesti voimani ja resurssini ylittävista suunnitelmista ja haaveista.

Polkuni kapenee selkeästi jälleen, mutta senkin aion kulkea sekä täysillä, että niin lähellä kummankin puolen ojia kuin mahdollista.

MJK


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti