Opettajan yksinäisyys

           

” Miksi tunnen itseni niin yksinäiseksi, vaikka työskentelen ihmisten kanssa koko ajan” kysyi vuosikymmeniä minua nuorempi naiskolleegani.  Vastasin, ” jos haluat, kerron miten olen sen itselleni jäsentänyt ja saanut sen suhteen rauhan. Tarina tosin on melko pitkä, enkä tiedä,  sopiiko käsitykseni siitä myös sinun tilanteeseesi ”.

Sinun on siksi syytä suhtautua tähän, kuten kaikkien muidenkin näkemyksiin. Yhdelle tärkein seikka, on toiselle samantekevää. Sen ilmiön sisäistäminen on yksi opettajan perusoivalluksia.  Lisäksi sen soveltaminen työhösi riippuu kokonaispersoonallisuudestasi.  Jotkut uskovat ”neutraaliin”, vain faktoista koostuvan, tiedon  siirtoon  päästä toiseen. Kenties joissain asioissa se toimiikin, muttei kokemukseni mukaan minun eikä sinun työkentälläsi.

Tärkeimmät taidot meidän alallamme ovat kokonaisvaltaisia tunneprosesseja. Siksi  työsi on sitä merkityksellisempää, mitä syvemmin olet siihen omalla tunnekapasiteetillasi sitoutunut. Luonnollisesti laajan tietoarsenaalisi lisäksi.  Tulokset on myös arvioitava samanlaisella mittarilla. Ei numeroina, kiloina tai prosentteina, vaan sillä, miten tuotoksesi vaikuttavat kohteensa mieleen.  Eli joka ihmiselle erilaisilla mittareilla. 

Sinun on hyväksyttävä se, että työsi ei onnistu toivomallasi tavalla, ellet kykene siirtämään oppilaillesi osaa omasta kyvystäsi kokea ja ilmaista voimakkaasti kaikenlaisia tunteita.  Elämä on syvimmältään vain tunnekokemusten ketju.  On väitetty, että tunteet ovat aivojen tuottamia harhoja ja kuka tahansa voi tuntea mitä tahansa. Itse otan niiden viestit hyvin vakavasti.  Minusta juuri tunteet ovat ihmisen puhtainta todellisuutta hänelle itselleen. Siksi ehdotan, että hyväksyt urasi edetessä kasvavan yksinäisyyden tunteesi voimavarana, etkä ahdistuksena. Tässä jäsentelyssäni käsittelen pelkästään tätä ihmiskontakteihin liittyvää yksinäisyyttä.  Enkä esimerkisi sellaisen tilanteen yksinäisyyttä, jolloin olet koko ympäröivän ryhmäsi kanssa aivan eri mieltä. Tai vain muissa suhteissa erilainen.

Yksinäisyyden tunne tulee toistumaan säännöllisesti elämässäsi.  Koet sen luultavasti jokaisen sellaisen työtilanteen jälkeen, jossa olet onnistunut siirtämään oppilaillesi kaiken sen henkisen kapasiteettisi, minkä he ovat silloin kyenneet vastaanottamaan. Itsekin sanoit, että intensiivisesti vetämäsi kurssin jälkeen tuntuu aina toivottoman tyhjältä, lähes turtuneelta.  Niin pitääkin. Silloin olet tehnyt osuutesi kaikkien kykyjesi mukaan. On tankkauksen aika seuraavaan koitokseen.  Sitten taas paluu yksinäisyyden kentältä johtamaan joukkojasi.  Opettaja on aina myös koulutusryhmänsä esimies. Se tarkoittaa, että sinun on pystyttävä olemaan kaiken sen esimerkki, mitä haluat heidän omaksuvan. Ei kopioivan sinun tapaasi, vaan luomaan oman näköisensä version siitä, mitä työssäsi olet kyennyt heille välittämään. Sinun on sisäistettavä se todellisuus, että he eivät opi sitä, mitä käsket, vaan sen, miten toimit ja elät. Myös silloin, jos toimintasi on ollut varoittava esimerkki.

Yksinäisyyden syvällinen ymmärtäminen omalla kohdallasi tarvitsee itsellesi selkeän kokonaishahmotuksen siitä, miten ja kehen sijoitat tunteesi. Niidenkään kapasiteetti ei ole rajaton. Selitän millaisen havainnerakenteen siitä olen itselleni rakennellut. Kutsukaamme sitä tässä vaikka opettajan kuusikerroksiseksi ihmiskontaktipyramiidiksi.  Kuten tiedät, pyramiidin kerrosten pinta-alat lisääntyvät ja vähenevät vähintään korkeuden neliössä, kun siirrymme sen sisällä  pystysuunnassa.  Niin käy myös esimerkkini ihmisten määrissä. Eli huipulla olet aivan yksin ja pohjalla eräs miljoonien muiden joukossa.  Alimman tason valtaviin ryhmiin sinulla tulee olla toisenlainen tunnesuhde ja sitoutuminen, kuin huippua lähinnä oleviin harvoihin. Kaikkien kuuden kerroksen asukkeihin sinulla on oltava keskenään erilainen, oma ja harkittu tasapainoinen tunnesuhde. Tämän ymmärtäminen ja kokoaikainen soveltaminen säästää voimiasi niiden auttamiseen, joihin sinä voit teoillasi ja tunteillasi vaikuttaa.  Tunnesuhteesi muutos pohjalta huipulle on muuttuu luonnollisesti portaattomasti, mutta olen selkeyden vuoksi ryhmittänyt pyramiidini kuusikerroksiseksi. Hahmottelen nyt sinulle, millaista väkeä kussakin kerroksessa majailee.  Samalla kerron ehdotukseni tunneintensiteettisi jakamisesta heidän suhteensa. Sinä päätät, onko se sinullekin toimiva suunnitelma voimiesi jakamiseksi tasapainoisesti.

Ensimmäinen kerros, massataso.

Pyramiidin alimman kerroksen valtava ihmismassa koostuu sekä globaalista, että oman yhteiskuntamme jäsenistöstä. Heidän olemassaoloaan siellä et voi kieltää, etkä väheksyäkään. Muttei sinun kannata sijoittaa heihin syviä tunteita. Eikä tuntea yksinäisyyttä siitä, ettei sinulla ole suurempaa kontaktipintaa heihin. He eivät yksilötasolla juurikaan vaikuta tunne-elämääsi ja valintoihisi muulla tavalla, kuin siten, että voit pyrkiä ottamaan heidän olemassaolonsa huomioon harmoonisella tavalla. Et vahingoita heitä eivätkä hekään konkreettisesti sinua.  Mutteivät he lisää eivätkä vähennä tässä puheena olevaa  yksinäisyyttäsi. Nimitän tätä tasoa massatasoksi.

  

Toinen kerros, kontaktitaso

            Jo toinen kerros ja siitä ylöspäin koostuu ihmisryhmistä, jotka sinun on huomioitava jollain sellaisella tunnetasolla, että se vaikuttaa elämääsi ja käyttäytymiseesi. Sellaisia ovat esimerkiksi oman yhteiskuntasi ja koulutusalasi päättäjät, poliitikot, viranomaiset, seuraamasi julkkikset, urheilijat, taiteilijat, jne. Lisäksi ne nimettömiksi jäävät henkilöt, joita kohtaat satunnaisesti, kuten bussikuskit, marketin myyjät, junamatkatuttavat, tietä sinulta kysyvät ja vastaavat. Heidän polkunsa risteää hetkellisesti omaasi. He eivät lisää kohtaamisenne jälkeistä yksinäisyyttäsi. Silti heihin kannattaa sijoittaa aitoja positiivisia tunteita, hymyä, avuliaisuutta, joustavuutta ja muita hyvään käytökseen kuuluvia riittejä. Ei siksi, että niin kuuluu tehdä, vaan siksi, että sillä voit luoda onnellisemman ja lämpimämmän ympäristön itsesi ja heidän elettäväkseen.  Kaikkien kohtaamiesi potentiaalista yksinäisyyttä on sillä tavalla pisaran verran vähennettävissä. Nimitän tätä toista tasoa kontaktitasoksi.

Kolmas kerros, kurssilaistaso.

            Tämän kerroksen väki koostuu niistä ihmisistä, joiden polku kulkee lyhyen aikaa vierelläsi. Sellaisia ovat esimerkiksi kursseillesi tai luennoitsijavierailullesi osallistuvat, etelän matkan viikkokaverit, yhteisen harrastuksen tai tavoitteen parissa useammin kohdatut ja vastaavat.  Luonnollisesti myös tilannekohtaisen mentaalisen ihastuksesi kohteet. Ihmiset jotka herättävät sinussa hetkellisiä yhteenkuuluvaisuuden tunteita.  Ammatillisesti, sosiaalisesti, inhimillisesti, seksuaalisesti tai vaikka kaikkia niitä.  Jotkut heistä jättävät yhteisestä ajastanne myös syvän ja pysyvän muiston.

            Eroaminen heistä aiheuttaa kyllä oman kirpeän kipunsa, muttei se minusta ole vielä sitä tasoa, että se lisäisi yksinäisyyttäsi pysyvästi.  Toisinaan jopa päinvastoin. Sinun ammattitaitoosi ja ihmisrooliisi kuuluu antaa heille kaikkesi sen lyhyen ajan jolloin polkunne yhtyvät. Anna se empimättä, mutta tietoisena siitä, että seuraavallekin ryhmälle on jätettävä energiaa. Kuten myös uuden ammatillisen ohikulkijaryhmän kohtaamiseen ja siihen valmistautumiseen.  Tämän tason, jota kutsun kurssilaistasoksi merkitys, sopivuus itsellesi ja siihen käyttämäsi energiamäärä sinun tulee pohtia huolellisesti.  Minkä osuuden työpanoksestasi aiot ja haluat käyttää tämän tason kontakteihisi. Tuovatko he sinulle lisävoimaa ja laajentavat näkemyksiäsi. Se olisi teille molemmille onnellinen mahdollisuus.  Vai onko heihin käyttämäsi aika pois niiltä kolmelta seuraavalta tasolta, joilla on todellista merkitystä elämäsi sisällölle ja kysymällesi yksinäisyyden kokemukselle.

Neljäs kerros, tutkintotaso.

             Ensimmäinen yksinäisyysjäsentelyni henkilökohtainen ja todella merkittävä taso on neljäs kerros. Nimitän sitä tutkintotasoksi.  Se saattaa monelle myös olla se korkein, johon hän pääsee.  Neljäs kerros voi olla jopa elämäsi onnen, tuskan tai merkityksen pääasiallinen työskentelytaso.  Sinun tulee ymmärtää tämän tason mahdollisuudet ja pyrkiä niiden optimaaliseen ja täyteläiseen soveltamiseen itsellesi.  Minä koen tämän tason toiminta- ja tunnemallin sisäistämisen elintärkeänä vaiheena kaiken muunkin merkityksellisen elämäsi kannalta. 

             Tyypillisiä tämän kerroksen asukkeja ovat esimerkiksi tutkinto-opiskelijasi, ne joiden ammatillisesta ja inhimillisestä kehityksestä olet pitempiaikaisessa koko- tai osavastuussa.  Muita tämän kerroksen avainryhmiä ovat ne opettajakolleegasi, joiden kanssa sinulla on yhteinen ihmiskuva, alaisesi, jos olet esimiesasemassa, tiimikaverit vaativissa pitkäaikaisissa yhteisprojekteissa ja vastaavat suhteet.  Usein myös perheenjäsenesi.  Onko heidän tälle tasolle ”jäämisensä” puolestaan hyvä vai huono asia, riippuu täysin keskinäisestä suhteestanne. Usein se on suositeltavampikin paikka mielessäsi heille, kuin seuraava ylempi taso.

Tämä neljännen kerroksen väki on opettajalle sillä tavalla koko jäsentelyni merkityksellisintä, että heidän kanssaan toimiminen tulee viemään ja myös ansaitsemaan valtaosan yhteistyöenergiastasi, valveilloloajastasi ja yhteiskunnallis-sosiaalisesta vaikutuksestasi.

              Se on myös se vedenjakaja, jonka merkityksen oikealla hahmottamisella voit lisätä tai vähentää omaasi ja  kanssaeläjiesi tuntemaa yksinäisyyttä. Ainakin tavoitteellisesti muuttaa sen olemusta ja sen sisältämää kokemusprosessiasi.  Tällä vedenjakajalla tarkoitan sitä, että jos sinulla ei ole mahdollisuutta tai kykyä toimia kahdella jäljellä olevalla tasolla, voit tällä neljännellä tasolla kokea ja ansaita riittävän ammatillisen tyydytyksen ja elämällesi sen merkityksen, jonka voit toteuttaa inhimillisen kanssakäymisen kautta.  Siihen en edes osaa vastata, ovatko nuo seuraavat kaksi tasoa niitä, joiden mahdollista puuttumista elämästäsi on syytäkään surra.  Nimenomaan sellaisen, jolle elämä ei ole suonut niillä elämiseen tilaisuutta.

             Suhteessasi neljännen kerroksen asukkeihin on merkityksellisintä vastuu, kiintymys ja ymmärrys. Koette toisenne tärkeiksi ja yritätte kykyjenne mukaan tukea toistenne näkemyksiä, tunteita ja tavoitteita.  Usein juuri ne ovatkin teitä yhdistävä tekijä. Yhdessä tai yhteisiin pyrkimyksiin sijoittamanne ajan lisäksi. Siitä seuraa väistämättä se, että toistenne fyysiset ja mentaaliset voitot ja menetykset heijastuvat kumpaankin osapuoleen tunnistettavasti. Se tarkoittaa, että toisistanne ja  toistenne tavoitteista ja arvoista syvällisesti tietoisena eläminen täyttää usein  niin kokonaisvaltaisesti  valveilloloaikanne, ettei noita kahta ylempää tasoa ehdi tai osaa kaivata. Niiden saavuttaminen, merkityksellisyydestään huolimatta, on hieman suuremmassa kädessä kuin omassasi. Se ei tarkoita, että rohkeaa niihin pyrkimistä kannattaisi jättää sallimuksen varaan. Pääroolia siinäkin pelaat sinä itse.

            Tällaisesta neljännen tason tasapainoisesta mutta symbioottisesta vaiheesta ja sen yksilöistä väistämätön luopumisesi aikanaan, tuottaa mielestäni jo sellaista yksinäisyyden tunnetta, jonka käsittelyä sinun on syytä harjoitella ja sen vaikutusta olemiseesi pohtia. Sinun on syytä löytää ymmärryksesi, tasapainosi ja rauhasi juuri sen suhteen. Silloin olet vapaa ja kyvykäs käyttämään tarvittaessa koko henkisen kapasiteettisi juuri tällä tasolla. Se on hyvin tärkeää erityisesti silloin,  kun seuraavien ylempien tasojen mahdollisuutta ei ole, ainakaan sillä hetkellä, käytettävissäsi.

Viides kerros, läheistaso.

           Tyypillisiä viidennen kerroksen asukkeja ovat puolisosi, perheesi, lapsesi, sydänystäväsi, sielunkumppanisi.  Muutokset tämän kerroksen henkilöiden olemuksessa tai määrässä vaikuttavat yksinäisyyden tunteeseesi poikkeuksetta. Muutos voi olla jopa jäytävää fyysistä armotonta kipua tai kenties vapauttavaa helpotusta. Sukulaisuusuhde, edes läheisenä, ei ole tae positiivisesta keskinäisestä vaikutuskentästä. Eikä syvästä yhteisestä arvomaailmasta.

Molemat edelliset syntyvät yleensä pitkän tai intensiivisen yhteisen kokemusmaailmanne aikana. Siksi niistä luopuminen merkitsee yksinäisyyden tunteesi voimakasta kohtaamisprosessia.

          Meriktyksellisintä tämän tason suhteille, on kokea ja elää täyteläisesti se keskinäinen tila, jossa voitte antaa tai saada apua luonnollisella tavalla. Luottamustila, jossa ei tarvitse selitellä osallistumistaan toistensa elämään, eikä myöskään, täydellisen yksityisyyden suomista kumppanillesi pidättäytymällä turhista kyselyistä. Tällainen taso on minun käsitemaailmassani se, jossa läheisen hyvä käy aina vaistomaisesti ja empimättä oman hyvän edelle. Siis ilman kenenkään tarvetta sen ansaitsemiseen vaihtokaupalla tai minkään suoritusehtojen mittarilla. Ehdoton antaminen, eikä debit-kredit kirjanpito. Ilman uhrautumisen tunnetta kenenkään puolelta. Iloista ja puhdasta antamista ja saamista. 

           Surullinen oletukseni on, että valtaosa ihmisistä ei saavuta tai kohtaa tällaista läheissuhdetta koskaan elämänsä aikana. Sen lohdutukseksi voidaan toivoa, ettei tätä tasoa matalampien kerroksien luopumiset aiheuta myöskään heille niin syvää yksinäisyyden tunnetta kuin aikanaan kohdattavat tämänkin viidennen kerroksen menetykset. 

  

Kuudes kerros, valinnan taso.

             Nyt tullaan siihen viimeiseen kerrokseen. Minusta on jotenkin käsittämätöntä, että, kokemukseni perusteella, valtaosa ihmisistä ei koskaan vakavissaan edes yritä kohdata sen ainoaa asukkia, itseään.  Todellinen itsesi kohtaaminen avoimesti ja rehellisesti onkin varmaan yksi elämäsi pelottavimpia kokemuksia.  Ehkä siksi sitä niin paljon vältellään.  Kysymyksessä on kuitenkin suurin löytöretki ja avaruus, joka jokaiselle ihmiselle on tarjolla. Samalla pisin matka, jonka voit ja saat kulkea. Kenenkään estämättä. Kenties suurin saavutuksesi onkin tulla juuri siksi joksi voit tulla. Vain siten voit päästä vapaan valinnan kentälle. Omien tunteittensa syiden ja seurausten mestariksi.  Tajuamaan  omien valintojesi mahtavan vaikutuksen jokaiseen elämääsi hetkeen. Valinnan mahdollisuus sekä onnen että yksinäisyyden kokemuksen merkityksestä.

               Opettajalle tämänkin kerroksen tinkimätön tavoittelu on erityisen välttämätöntä, jotta hän voisi sen mahdollisuuden ja arvon omalla esimerkillään havainnollistaa. Luonnollista seurausta siitä on, että sillä tiellä kohtaat lukemattomia valinnan mahdollisuuksia ja vaikeuksia. Se on osa itsekseen kasvamisen tuskaa ja samalla etuoikeutta. Palkintona on tyyneys myös yksinäisyytesi suhteen. Sen yksinäisyyden, joka tulee sinua seuraamaan erottamattomana varjonasi ja aina sitä tummenpana mitä kirkkaammassa valossa kuljet.  Sen kanssa jokaisen on koko matkansa tehtävä.

§§§

Todellista yksinäisyyttä on vasta se,  jos et löydä ketään,  jota voit auttaa.

§§§