Alottaisiko myös valokuvablogin?

Sykysn tullen aloitin taas tämän talven kirjoitusopinnot.  Ryhmään pääsemisen ehtona on selkeä muisteluprojekti, kuten aikaisemminkin.  Tällaisen suunnitelman kanssa työskentelen tämän talven. Pohdin nyt sitä, julkaisisiko sen etenemistä myös blogisarjana.

MUISTOT  KIRJAKSI  KURSSIN  TYÖSUUNNITELMANI,    SYKSY- TALVI  2015-16

Matin suunnitelma.  Työnimi: ”Matin kikat ja mokat”.

Vuoden päästä olen toiminut ammattivalokuvaajien ja parin muunkin visuaalisen lähiammatin kouluttajana, nykyään erityisesti heidän jatko-opintojensa  tutorina ja kansainvälisten  laaturankkausten ohjaajana 50 vuotta. Sitä jatkan edelleen lähes  täysipäiväisesti.  Saman ajan olen toiminut myös mainosvalokuvaajana, lähivuodet enää vain sellaisissa monimutkaisissa ja –tasoisissa kuvausprojekteissa, jotka on voitu yhdistää samalla myös  koulutusryhmieni jatkokoulutustilanteiksi.  Esimerkiksi teimme tänä kesänä yhteensä 11 hengen teamin kanssa viikon projektina Lapissa kansainväliset lanseerauskuvat kolmesta uudesta korusarjasta.   Osuuteni siinä oli jo ikänikin takia  luonnollisessti enää koossapitävä ja teknis-henkisenä tukena toimiva taustaresurssi.

Näistä eri vuosikymmeninä suunittelemistani erilaisista ja –tavoitteisista kuvausprojekteista vuodesta 1967 lähtien on kertynyt suuri kokoelma erilaisia tilattuja ja julkaistuja asiakaskuvia, jotka olen nyt kerännyt ja valinnut niistä 150 sellaista, joiden viestinnällisen tarinan, tavoitteet ja teknisen toteutuksen erityismenetelmät haluan myös kirjoittaa ”testamentikseni” sekä yli 500 ammattilaisoppilaalleni, että erityisesti biologisille omille jälkeläisilleni, joille kerään kyseisen uuden kirjakokonaisuuden tuotokset valmiiksi originaalikansioksi sitä mukaa, kun kunkin kuvan tekstiosuus harjoituksenani valmistuu.

Oletan, etten elä niin kauan, että kokonaisuus lopullisessa määrässään ehtisi valmistua painokuntoon, joten toimin siten, että valmistan kunkin erillisen kuvakertomuksen koko ajan lopulliseen taittoon ja aineisto on sitten haluttaessa pantavissa hyvin pienellä viimeistelymuokkauksella suoraan painokoneeseen sen jälkeen, kun minun aikani loppuu, kirjoitustyön ollessa luultavasti edelleen kesken.  Tällä samalla toimintaformaatilla jatkan edelleen loputtomasti viime  talven ”Vaarin veneet kertovat”  kirjaprojektiani.  Sehän kertoo perheeni  ja rakentamieni veneitten historiaa ja tekniikkaakin vuodesta 1954 alkaen.  Edelleen jatkuen. Nyt minulla on työn alla tyttärenpojalleni perinnöksi ehkä jäävä, jo yli 100 vuotias klassikkoalus, jonka kunnostus aikansa tyyliesimerkiksi on myös loppuelämäni työkohde.

Molempia kirjojani jatkan siis niin kauan kuin voimani ja ajattelukykyni riittävät. Ja uusia tapahtumia molempiin teoksiin syntyy kerrottavaksi edelleen.  Kummastakin kirja-aihiosta saatetaan ottaa vaikkapa välipainos, jos tarvetta  ilmenee.  Tällä tämän talven projektikirjalla on jo jonkun verrankin alustavia ennakkotilauksia, mutta en ole halunnut sitoutua määräpäiviin, tai edes vuosiin, tarpeettoman stressin välttämiseksi.   Kirjojen varsinainen merkitys minulle kun on myös henkilökohtaisen alzheimerdementian viivästyttäminen.

Tämänkertaisen  kirjoituskurssin tarkoitus ja merkitys minulle on kaikenlaatuisen kirjallisen ilmaisun kehittäminen ja ymmärtäminen. Loputon opintie sen suhteen.  Ne tuhannet sivut, joita olen työni puolesta elämässäni kirjoittanut, ovat häpeällisen kömpelöitä  ja usein viestinnälliseltä tasoltaan kovin vaikeaselkoisia. Ja kieliopillisestikin virherikkaita. Valitettavasti.  Minulle ja erityisesti lukijoille on tärkeätä, että jälkeeni aikanaan jäävät lopulliset ajatus- ja ajankuvani olisivat selkeämpää ja mielenkiintoisempaa luettavaa.

Se asia, on vielä päättämättä., olisiko samalla syytä julkistaa näistä tarinoista esim. blogisarja, jotta muutkin ammattikuvaajat saisivat halutessaan lukea kerrottaviksi jo valitsemieni  kuvien ammatillis- historialliset  taustat.    Kikkoineen ja mokineen.    

MJK