Taiteilijoidenko Fotofinlandia ?

Fotofinlandiakilpailun kutsussa ilmoitetaan ” Kilpailun tavoitteena on nostaa esiin suomalaisen valokuvataiteen ja käyttökuvan tuoreita ilmiöitä.”

Tämän vuoden finalistit on sitten julkistettu. Ja perinteinen yleinen keskustelu niiden ominaisuuksista avattu. Mielipiteitä riittää laajalti valittujen kuvasarjojen puolesta ja vastaan. Loppukilpailijoiden työthän ovat jälleen täysin ennakko-odotusten mukaisia.  Muutama journalismi-vapaa dokumentarismi tyylinen ja loput suurelle yleisölle ja valtaosalle valokuva-ammattilaisiakin edelleen liian vaikeasti avautuvaa valokuvataidetta. Sehän on luonnollisesti täysin ennustettavissa oleva tulos silloin, kun alkukarsinnan suorittanut asiantuntijaraati koostuu kuvataiteisiin painottuneista henkilöistä ja kiintiöjulkkiksista. Raati on puhunut ja pulinat siitä pois. Siis vuoden 2014 osalta. 

Mielestäni loppukilpailun kuvasarjoissa on mukana useita mielenkiintoisia ja avartavaakin keskustelua herättäviä ideoita, mutta myös sellaisia joiden osallistuminen olisi selkeämmin paikallaan ihan muilla foorumeilla, jos niitä sinne huolittaisiin.  Tuoreet ilmiötkin taisivat osallistua jossain muualla muihin kilpailuihin.  Ja käyttökuvasarjojen olemus ei tämän raadin loppukilpailijakriteereihin ylettynyt.   Jotenkin tuntuu välillä siltä että kuvataidehistorian iso pyörä on tehnyt jälleen täyden kierroksen tilanteeseen, jossa  kuvataiteilijoina menestymättömät siirtyivät valokuvaajiksi, kuten tapahtui yleisesti noin puolitoista sataa vuotta sitten.  Mikään ei ole vieläkään osoittanut tällaisen siirtymän kohottavan myöskään valokuvan  laatua tai arvostusta taidemuotona. Tai sitä, ettei sekä valokuvataiteilijoissa että käyttökuvaajissakin olisi  monentasoisia tekijöitä, monentasoisista kuvien arvioijista puhumattakaan. Moniarvoisessa maailmassa tämä on luonnollista. Mutta palveleeko tällainen tyhjänpäiväisyyksiin painottuva sekameteli sille asetettua ja kutsussa ilmoitettua tavoitetta.

Oma kantani tällaiseen kaikkia maailman ihmisiä koskevaan vapaaseen kilpailuun, jota  lanseerataan ”jokufinlandia” genressä on se, että sen osallistumiskutsussa olisi selkeämmin määriteltävä ne kriteerit, joihin edes loppusuoran kilpailutöiden on mahduttava.  Eihän kirjafinlandiaan tai  tietofinlandiaan voi osallistua omatekoisella muutaman sivun käsinkirjoitetulla runoteosvihkosella.  Tämän kilpailun  arvovaltaa, mediajulkisuutta, alan ja erityisesti sen ammattien yleistä kehitystä  tällainen ”kukavaanmitävaanvalokuvaksinimitettävissäolevaa” kilpailuoikeutus ei ainakaan edistä.  Tällä en tarkoita sitä, että  kaikenlainen puhdetyökilpaileminen olisi kiellettävä, mutta mitä ja minkä nimistä foorumia kuhunkin asiaan käytetään olisi aiheellista vielä kerran miettiä.

Muistan hyvin, mitä laadullisesti ja taiteellisesti tapahtui sille osallistumisratkaisulle, kun loppukilpailun kuvat valittiin kunkin valokuva-alan jäsenjärjestön toimesta heille merkatuksi kiintiöksi. Se tie katsottiin  ja toiseen tapaan palattiin takaisin ihan sovinnolla. Nyt olisi aika kehittää osallistumisohjetta  ja pohtia tällaisen kilpailun kokonaisfilosofiaa, kustannuksia, arvovaltaa ja tarkoituksenmukaisuutta edelleen. Muuten kilpailukutsussa ilmoitettu tarkoitus ja tavoite  jää ikiajoiksi  saavuttamatta. 

Sellainen asiasta vastuullisten järjestäjä-kustantajien johdettu tai kaikille vapaa keskustelu ja suunnittelu, jossa sitä asiaa kehitetään eteenpäin olisi nyt mielestäni jo ratkaisevasti parempi sijoitus suomalaisen valokuvakulttuurin kehittämiseksi ja julkistamiseksi kuin tämänkertaisenkin kilpailun ohueksi jäävä merkitys.

MJK