tag:blogger.com,1999:blog-5301772286181609726.post6646539948565858368..comments2023-09-29T12:06:07.262-07:00Comments on matin mietteitä: Taide/taito, suru? osa 8matin mietteitähttp://www.blogger.com/profile/07948314941763326937noreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-5301772286181609726.post-635376214005133122010-11-16T22:34:48.035-08:002010-11-16T22:34:48.035-08:00Tervetuloa bittiavaruuteen, esinekuvauksen opetta...Tervetuloa bittiavaruuteen, esinekuvauksen opettajani Lahden ajoilta.<br />Kirjoitat surun ohjeistuksen. Tekstissäsi kuultaa läpi perusteellisuutesi ilmiöiden edessä. Paras oivallus koko postauksessasi onkin loppulause.<br />----- Joten tämäkin elämän kokoinen asia jäänee itseopiskelun varaan?---<br />Elämässä on vain yksi loppuun työstetty asia aikanaan, kuolema.<br />Siihenkään ei voi ohjeistaa. Yrittää toki voi.<br /><br />Kaikkea hyvää!<br />Jore Puusa<br />Lahden taideoppilaitos 73-76Jore Puusahttps://www.blogger.com/profile/06500623389739654523noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5301772286181609726.post-38331193862290554802010-11-16T04:07:23.938-08:002010-11-16T04:07:23.938-08:00Suru, häviö, luopuminen, vanhuus, sairaus, kuolema...Suru, häviö, luopuminen, vanhuus, sairaus, kuolema... kaikkihan nämä ilmiöinä ovat nykyisessä yhteiskunnassa ei-toivottuja asioita, jotka pyritään lakaisemaan pois näkyvistä ja myös mielestä. Yleisestihän kaiken pitäisi olla aina iloisen positiivista, aurinkoista ja ihanaa ikuista sokerikuorrutettua höttöä, jossa millään elämän tummilla sävyillä ei ole sijaa.<br />Kun nämä vaikeat asiat sitten ennemmin tai myöhemmin lävähtävät silmille, ei tiedetäkään, kuinka niihin pitäisi suhtautua.<br /><br />Suuren onnettomuuden tai väkivaltaisen tapahtuman yhteydessähän kyllä löytyy aina näitä mainitsemiasi "surumässäilijöitä", ikiaikaisia itkijänaisia, jotka suureen ääneen jeesustelevat tilanteen kauheutta, vaikka heillä ei välttämättä ole minkäänlaista sidettä tapahtuneeseen. Nykyiselle 7päivää- journalismille ja ihmisen tirkistelynhalulle tästä ehkä on hyötyä? Ehkäpä sitä kautta myös pohtimaasi surun käsittelyn harjoitteluun?<br /><br />Surevaa ihmistä ei mielestäni saa jättää yksin surunsa kanssa. Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että toisen suruun ei saa sotkeutua, mutta mukana täytyy kulkea, siinä vierellä, tukien. Pää kylmänä, sydän lämpimänä.Sirpahttps://www.blogger.com/profile/12060446698000239671noreply@blogger.com