tag:blogger.com,1999:blog-5301772286181609726.post3967865175436392349..comments2023-09-29T12:06:07.262-07:00Comments on matin mietteitä: Vale, emävale,tilasto. osa 3 koulutuksen etiikkamatin mietteitähttp://www.blogger.com/profile/07948314941763326937noreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-5301772286181609726.post-38823195617239554292013-02-06T08:15:26.240-08:002013-02-06T08:15:26.240-08:00"Oikeat ammatilliset taitajat kun eivät tyött..."Oikeat ammatilliset taitajat kun eivät työttömyyttä tunne. Millään alalla."<br /><br />Tähänkin näkemykseen on aika helppo yhtyä. Sanotaan nyt kuitenkin vain 99,9%, sillä ainahan on poikkeuksia, joiden sanotaan vahvistavan sääntöä. Tosin minun edustamallani alalla, eli tieteessä juuri poikkeavat havainnot romahduttavat vallitsevan teorian. Jupiterin kuut maakeskisen maailmankuvan, Merkuriuksen radan pienet poikkeamat newtonilaisen taivaanmekaniikan ja niin edelleen.<br /><br />Voisi olla mielenkiintoista yrittää selvittää, millainen matemaattis-looginen suhde työttömyydellä ja oikealla ammatillisella taitajuudella on. Onko se jotenkin kausaalinen vai liekö niiden välillä vain korrelaatiota ja jos on, niin millaisilla korrelaatiokertoimilla pelataan? Itse kallistuisin jälkimmäisen puoleen, mutta aika korkealla korrelaatiokertoimella.<br /><br />Valokuvan ammattilaisiksi itsensä kokevat voidaan varmaan sijoittaa valokuvauksen suhteen työllisyysakselille: ylityöllistetyt ... täysin työttömät. Kun tässä maassa tehdään muutenkin jumalaton määrä erilaista työvoimapoliittista tutkimusta, niin joku voisi tutkia, miten valokuvaajat itse kokevat sijoittumisensa tälle akselille. Mistä tekijöistä heidän tilanteesta heidän omasta mielestään johtuu. Erittäin mielenkiintoista olisi saada siihen rinnalle ulkopuolisen arvio samasta asiasta, mutta se taitaa olla jo käytännössä mahdotonta. <br /><br />Käytän itseäni esimerkkinä, jos siitä ajatukseni hieman selkenisi. Olen sivutoiminen valokuvaaja, kuten moni muukin fotari tällä hetkellä. Tosin minun sivutoimisuuteni on oma valinta, kun haluan harjoittaa muitakin opiskelemiani ammatteja (opettaja, fyysikko, tietokirjailija, matemaattinen tilastotieteilijä) sopivassa suhteessa välttääkseni leipääntymisen. Tämä lienee sallittua, olenhan uhrannut elämästäni melkoisen osan näiden ammatillisten taitojen opiskeluun.<br /><br />Valokuvaustöitä minulla on keskimäärin yksi päivä viikossa. Tosin jakautuu hyvin epätasaisesti vuoden mittaan. Hyväksyn käytännöllisesti katsoen kaikki minulle tulevat valokuvaukseen liittyvät työtarjoukset. Toimeksiantajia minulla on vähän, mutta toimeksiannot ovat laajempia ja pidempiaikaisia kuin alalla kesimäärin. <br /><br />Olen siis aika epätyypillinen tapaus, mikä sinänsä on fotoalalla pikemminkin tyypillistä. Epätyypillistä minun suhteeni saattaa olla pikemminkin se, että on aika tyytyväinen tilanteeseen. <br /><br />Koska olen asiantilaan tyytyväinen, niin minun on varmaan täytynyt tehdä joitakin asioita oikein. Mitä ne voisivat olla?<br /><br /> En ole huippukuvaaja millään mittarilla mitattuna. En ole huippu millään muullakaan edustamallani alalla. Olen kuitenkin (toki tämä on vain mielipide) riittävän hyvä. Minulla on aika isosilmäinen, mutta kattava ja kestävä ammatillinen verkosto. Kaloja ui siihen harvakseltaan, mutta ne ovat silloin isohkoja ja tuppaavat tarttumaan hyvin verkon silmiin kiinni. Verkkoni pyytää myös monipuolisesti eri lajin kaloja. <br /><br />Monet asiat elämässä riippuvat myös sattumista. Minäkin olen ollut joskus oikeassa paikassa oikeaan aikaan, mutta ihan riittävän usein väärässä paikassa, aivan väärään aikaan ja erityisesti aivan väärässä seurassa. Elämän kulku on paljon kiinni siitä, miten pystyy hyödyntämään elämän kulminaatiokohdat. Ainakin työelämän suhteen katson onnistuneeni siinä, koska näinkin keskinkertaisilla avuilla olen pystynyt työllistämään itse myös "vapaana taiteilijana" luopuessani yli viisikymppisenä turvallisesta kunnallisesta eläkevirastani. <br /><br />Oma arvio on itsestään suhteessa menestymiseen tai menestymättömyyteen on tietysti enemmän kuin subjektiivinen. Menestyminen tai yhtä hyvin menestymättömyyskään ei ole mitenkään yksiselitteistä. Armeijan pronssinen ampujamerkki ei monelle merkinnyt samaa kuin minulle, joka pääsääntöisesti veteli kiväärillä päin penkkaa. <br /><br />Kun nyt ollaan Matin mietteissä, niin voisi olla kiinnostavaa kuulla blogin pitäjän kommentti siitä, miksi minä olen pärjännyt kuten olen. Miksen tätä paremmin enkä huonommin? Olemme kuitenkin tunteneet toisemme vaihtelevissa kuvioissa lähes 40 vuoden ajan. <br />Timo Suvantohttps://www.blogger.com/profile/16432584414829238896noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5301772286181609726.post-69543833579438194052013-02-04T00:29:49.880-08:002013-02-04T00:29:49.880-08:00Allekirjoitan 110% :sti tekstisi.
Olen itse työtö...Allekirjoitan 110% :sti tekstisi. <br />Olen itse työtön valokuvauksen ja erityisesti kuvajournalismin opettaja, josta opiskelijat tehtailivat valituksia johdolle, koska vaadin liikaa työtä, liikaa omistautumista alalle ja kritiikeissä olin sanonut negatiivisia asioita opiskelijoiden töistä;-)<br />Ei tarvitse kuin katsoa vuoden hääkuvaa, niin käsittää -että koko valokuvauksemme ammattitasolla on tuhoutumassa. Viisi vuotta ja meillä on enää vain Helsingin Sanomien lukijankuva kurssilla nappia painamaan koulutettu amatöörien innokas joukko ja vanhainkodissa pari entistä ammattilaista horisemassa ajasta jolloin valokuvan ostaja sai edes jonnekin tarkan kuvan jo hävinneiltä ammattikuvaajilta.<br />Viihtyvä valokuvauksen opiskelija, naurettava paradoksi.Jore Puusahttps://www.blogger.com/profile/06500623389739654523noreply@blogger.com